Ostoslakko jatkuu hiljaiselosta huolimatta

Aloitimme ystäväni Hennan kanssa alkuvuodesta ostoslakon innoissamme, sillä vaikka olemme hyvinkin ekologisia kuluttajia, pienen sälän ja kirpparishoppailun osteleminen koukuttaa helposti modernissa maailmassa. Halusimme kokeilla, voiko ostoshoukutuksista päästä eroon. Otin ostoslakon osaksi blogisisältöä, koska olin havainnut, että oikeastaan kaikkein ekologisin tapa kuluttaa on olla ostamatta turhaan.

IMG_8445

Nyt eletään jo syyskuuta ja ostoslakko on kummaltakin sujunut hyvin. Olemme raportoineet fiiliksiä blogin instagram-tilillä, mutta Henna jättäytyi pois kiireiden myötä aloitettuaan mm. uuden työn. Olen itse myös vuoden aikana aloittanut useassa uudessa työssä, saanut opiskelupaikan Ruotsista ja kuntoutunut leikkauksesta. Kuukausittainen vloggaaminen siis jäi, mutta ostoslakkoa ajatuksena olemme jatkaneet turhat ostokset karsimalla ja lainaamalla toisiltamme.

Täysin “sääntöjen” mukaan en ole ainakaan itse toiminut, mutta olen ostanut ehdottomasti tarpeiden eikä halujen mukaan. Korjautin myös kolme kenkäparia suutarilla ja ostin Remaken korjauspaketin, jolla kavennutin kaksi mekkoa, Lumin nahkalaukku sai uuden väripinnan ja uskollisten Dr. Martens-kenkieni kärjet freesattiin.

Oma henkilökohtainen urakkani oli muutto Ruotsiin, jonka myötä lahjoitin tai myin huonekaluistani suurimman osan pois, sekä varmaankin kaksi kolmasosaa vaatekaapistani. Jäljelle jääneiden osalta olen panostanut laatuun tai siihen, että käytän vaatteen itse loppuun, jos se ei enää ole kierrätyskelpoinen. Ylimääräiset vaatteeni myin Frida Marinassa ja todella monta kestokassillista tavaraa tuli roudattua myös Kierrätyskeskukseen.

Karsimisurakka toimi todella hyvin yhteen ostoslakon kanssa, sillä jouduin miettimään tosissani, miten jäljelle jääneet vaatteet toimivat yhteen, kun en voinut käydä hankkimassa uutta. Lisäinspiraationa luin vihdoin Marie Kondon konmari-kirjan ja Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-teoksen, joka myöskin oli ollut lukulistallani pitkään.

FashRev_assets_quotes-SK.jpg

Konmarin ajattelussa on paljon hyvää – kun vaatteita on vähemmän, niihin muodostuu ihan uudenlainen suhde ja niistä huolehtii paremmin. Lisäksi Saramäen kirjasta sain sen oivalluksen, että löytämäni ihana asia on löytö myös jollekulle muulle. Näin vuosien varrella haalimieni vaatteiden myyminen ja lahjoittaminen oli paljon helpompaa. Korjasin ja putsasin vaatteet ennen lahjoitusta, liian rikkinäiset muuttuivat räteiksi, jotka tulivat käyttöön muuttosiivouksessa.

Muutakaan tavaraa en paljon joutunut Ruotsin puolella ostamaan, sillä muuton pystyin tekemään autolla enkä lentämällä, kuten moni muu kansainvälinen opiskelija. Täällä päässä olen ostanut mm. teesihdin, lasisen lounasrasian ja 10 kruunulla takakonttikirppikseltä pistokkaan. Ostin myös 990 kruunun arvoisen villaneuleen H&M:n omistamasta uusimmasta ARKET-kaupasta, jonka tarkoitus on myydä laadukkaampia ja huollettavia tuotteita. Päädyin tähän vaihtoehtoon vähän samalla tavalla kuin tämä toimittaja, joka etsi täydellistä neuletta hienossa artikkelissaan vaateteollisuudesta. Neule on osoittautunut jo nyt hyväksi ostokseksi, sillä tuulisessa satamakaupungissa en paljon muuta käytäkään nyt syksyllä ja talvella, mutta samalla tunteeni ovat ristiriitaiset sen valmistuttaman muotiketjun suhteen.

Ostoslakko-fiiliksiä ja muitakin blogin aiheita voi seurata edelleen Instagramissa, missä nykyään onkin helpompi jakaa nopeammin ja aktiivisemmin sisältöjä. Blogi luultavasti siirtyy ainakin Ruotsin vuoden ajaksi tauolle. Linkkailen myös edelleen kiinnostavaa keskustelua tekstiilialalta facebook-sivulle, mutta blogitekstien kirjoittaminen opintojen ohessa voi muodostua liian työlääksi (vaikkei blogi koskaan kovin aktiivinen ole ollutkaan kiireiden vuoksi). Seuraan kuitenkin aihetta koko ajan, ja on hurjaa, miten nopeasti, sinäkin aikana kun olen blogia pitänyt, vaateteollisuuden ongelmat ovat nousseet laajemmin keskusteluun ja uusia tekemisen malleja syntyy koko ajan.

FashRev_assets_quotes-transparency

Pelastetaan Remake

LETSAVEREMAKE

Jos pitäisi nimetä suomalaisia suunnittelijoita, jotka ovat inspiroineet minua tyylillisesti eniten, sanoisin Paula Malleus ja Outi Les Pyy. Kierrätysmuodin ajatuksen lisäksi olen aina pitänyt siitä tyylin ja muodon maailmasta, joka heidän töistään löytyy.

Vaikkei ompelimon tarvitse olla varsinaisesti eko-ompelimo ollakseen ekologinen (korjausompelua tekevät muutkin), Remaken työt ovat olleet aina vakuuttavia. Eräs tuttuni tilasi sieltä ihastuttavia mittatilausmekkoja ja siskoni kävi pidennyttämässä hihat talvitakkiinsa. Lisäksi ompelimossa on loihdittu upeita asuja esiintyjille ja Linnan juhliin.

Vähän aikaa sitten kuitenkin Paula Malleus, joka tällä hetkellä Remakea pyörittää yksin, alkoi varautua mesenaattikampanjaan, jolla Remake pelastettaisiin, sillä hän oli saanut tavallista isomman laskun.

Aloin huolestua, sillä aikeissani oli ollut pitkään kysellä, josko voisin korjauttaa joitakin vaatteitani Remakella ja mahdollisesti kertoa siitä blogissani. Itsekkäiden tarpeideni lisäksi Remaken vuosien brändinrakennus, ammattitaito ja duuni kierrätysmuodin eteen voisi, ei nyt välttämättä mennä hukkaan, mutta ottaa ratkaisevasti takapakkia.

Mesenaatti-kampanja tuli, ja se on toiminut odotetusti. Minimistä on päästy yli 15 tuhanteen, eli Remaken voi nähdä jo pelastetuksi.

Kampanjaa on kuitenkin jäljellä vielä kaksi päivää, ja mitä enemmän vastikkeita Remake saa menemään, sitä paremman startin se saa notkahduksesta. Ilmaista rahaahan mesenaattikampanjat eivät ole, vaan niistä saa aina jonkin vastikkeen. Nyt suosittelisin siis vielä niitä, jotka eivät ole Remakeen tutustuneet, ostamaan kampanjasta itselleen edullisesti esimerkiksi vaatteidenkorjaussarjan.

Kyseessä ei edes varsinaisesti ole hyväntekeväisyys, sillä vastikkeissa on aika hyvät alennukset, vaan palvelu ostetaan ikään kuin etukäteen.

Myös jonkun upeista Remake-luomuksista voi vuokrata 1-4 päivän ajaksi 50 eurolla, ostaa mittatilaustyötä, tai vaikka 380 eurolla mentorointilounaan Outin ja Paulan kanssa! Haluaisin tällaiselle lounaalle kärpäseksi kattoon…

View this post on Instagram

Tule tukemaan suomen virallinen eko-ompelimo uuteen starttiin ja tsekkaa joukkorahoitus-kamppiksemme! Nyt on tosi kyseessä! Kampanjan lisätiedot Mesenaatin sivuilla: https://mesenaatti.me/campaign/?id=1171##single/view Mesenaatti on yhteisrahoitusalusta, jossa erilaiset tahot voivat luoda kampanjoita kerätäkseen rahaa omalle hankkelleen. Rahaa ei kuitenkaan kerätä varainhankintana, vaan taho myy nk. vastikkeita, joita kampanjassa on jo yli kymmenen valittavana. Voit valita esim. korvikset, vyölaukun, korjauslahjakortin tai jopa luennon/työpajan tai mittatilausvaatteen. Pyydämme – Tule tukemaan meitä ja Remaken jatkoa. #saveremake kamppis on käynnissä 15.3.2019-10.4.2019 osoiteessa: https://mesenaatti.me/ Jos sinulla on kysyttävää vastikkeista tai kampanjasta, voit laittaa meille sähköpostia paula@remake.fi Parhain terveisin: Paula Malleus / REMAKE /MEM #crowdfunding #together #entrepreneur #faith #letsdothis #remake #letssaveremake #SAVEREMAKE #mesenaatti #mesenaattime #yhteisrahoitus #ekoyrittäjä @REMAKEHELSINKI @mesenaattime

A post shared by REMAKE Helsinki (@remakehelsinki) on

Edullisemmista vastikkeista löytyy hihamerkkiä ja kangaskassia. Niitä itselläni on jo liikaakin, joten oli oikeastaan helppo päätyä siihen mesenointivaihtoehtoon, jonka valitsin.

Nimittäin vaatteiden korjaussarjan M-paketti, jolla saa viisi korjausta vaatteisiin 150 eurolla. Jaan paketin siskoni kanssa, jolta löytyi myös tarve muutaman vaatteen peruskorjaukselle.

Kaksi mekkoani pääsevät kavennettavaksi, ja koska korjauspaketin voi käyttää 2019 loppuun mennessä ja olen sen ajan ostolakossa, epäilen, että vielä tulee vuoden aikana tarve jollekin viidennelle korjaukselle. Korjaussarja ei myöskään riko ostolakkoa, sillä palveluja saa ostaa.

Ompelimo sijaitsee Helsingissä.
Remaken Facebook-sivu

Mesenaattikampanjan löydät täältä:
LET’S SAVE REMAKE

Jos haluamme pitää tuotannon, sen tekijät ja puolestapuhujat Suomessa, on heitä tuettava. Tuen ei tarvitse aina olla myöskään rahallista, se voi olla myös jakamista, tykkäämistä, keskustelemista ja suosittelemista. Jaot ja kommentit ovat rahanarvoista mainontaa erityisesti pienyrittäjille.

Mahla Clothing

DSC_1724
Huppari Mahla Clothing, takki ostettu vuonna 2014 Carlingsista ja alpakkavillapipo Virolaiselta käsityötorilta.

Mahla Clothing on Kööpenhaminassa asuvan Tytti Hongiston merkki. Hän otti minuun viime kesänä yhteyttä ja kysyi, haluaisinko kokeilla brändin tuotteita ja kertoa niistä mielipiteeni. Nyt minulla on ollut muutaman kuukauden käytössäni Mahla Clothingin huppari ja kangaskassi.

En siis tee maksettuja yhteistöitä, joten tämän postauksen taustalla ei ole liikkunut raha. Hupparin ja kangaskassin, jotka esittelen, olen saanut omakseni. Tytti halusi lähettää minulle nimenomaan tuotteet jotka sopisivat tyyliini ja tulisivat oikeasti käyttööni, ja joita saisin testata niin kauan kuin minulle on tarpeen.

Mahla Clothing täyttää tänä vuonna kolme vuotta, joten kyse on aika uudesta brändistä. Silti brändin tyyli on selkeä ja pidän siitä, miten ehdottomasti se puhuttelee juuri omaa kohderyhmäänsä. Hongisto haluaa suunnitella vaatteita jotka herättävät reaktion, mutta eivät silti ole ökykallista luksusmuotia vaan hinnat ovat kohtuullisia. Tuotantoon suhteutettuna näin onkin, ja Tytti lähetti minulle kuvan siitä, miten Mahla Clothinging vaatteiden hinta jakautuu:

ProductPrice
Paitoja saa myydä muutaman, jotta pääsee omilleen. Halpamuodin kanssa kilpaillessa tuntuisi aika riskaabelilta perustaa oma vaatemerkki. Suoraan tekijältä ostaessa tämä saa paremman osuuden vaatteesta.

Brändin vaatteet ompelee joko Tytti itse Kööpenhaminassa tai sitten Rosiine Virossa. Ompelimo tuli mukaan  kuvioihin vuonna 2017, kun Hongisto huomasi, ettei ehdi enää ommella kaikkea. Hän tiesi virossa olevan vahvaa osaamista ja teollisuutta, joten hän alkoi etsiä sieltä sopivaa ompelimoa. Jotkin paikat eivät halunnneet, että ompelimossa edes vierailtaisiin. Rosiine oli alusta lähtien Hongiston mukaan ihana ja hyvä yritys, joka on ollut 24 vuotta pystyssä ja työllistää 15 henkeä.

Tuotantoprosessissa Hongisto tekee suunnittelun ja mallikappaleet, jonka jälkeen Rosiinella ommellaan tuotteet, joita voi tuottaa metritavarasta enemmän. Kaikkein pienimmät tuotannot ja erityiset kappaleet Hongisto tekee itse. Kaikki sarjat ovat maksimissaan 50 kappaleen sarjoja, joten tuotteet ovat hyvin uniikkeja!

Itse ihastuin esimerkiksi Mahla Clothingin bomber-takkeihin, jotka on tuotettu samalla mallilla, mutta joihin käytetään hieman eri materiaaleja, jotka tulevat valikoiduista teollisuuden ylijäämäkankaista. Tämä on mahdollista, koska Rosiine on ompelimona pieni ja joustava. Yleensä ompelimossa vaadittaisiin isompia eriä samasta kankaasta.

DSC_1730
Upeat kuvat on ottanut Tiia Nyholm.

Mahla Clothing välttelee myös sesonkiajattelua. Jokainen tuote pyritään tekemään sellaiseksi, ettei sen arvo laske uuden malliston ilmestyessä. Aivan viimeisiä yksittäiskappaleita tai kampanjatuotteita voi saada alesta.

Tämä lyhyt huppari johon ihastuin ei ole enää myynnissä. Sen ystävän, kultaisella printillä ja vetoketjulla koristellun Hippu-hupparin saa kuitenkin vielä, jos toimii nopeasti. Ylläni oleva huppari on 100% luomupuuvillaa ja todella lämmin päällä! Olen ihan yllättynyt aina sen ylle laittaessani. Toistaiseksi olen pitänyt hupparia aika vähän, koska cropatut yläosat ovat talvisin jotenkin hankalampia yhdistää, mutta luulen että se lunastaa paikkansa kunnolla elämässäni ensi kesänä. Odotan, että saan yhdistää hupparin korkeavyötäröisiin shortseihin. Ompelujälki on todella hyvälaatuista, enkä usko että tämä huppari hajoaa kovin nopeasti, vaan saan pitää laadukkaan vaatteen kaapissani vielä pitkään.

Mahla Clothing tekee myös ennakkomyyntejä, jolloin tilatessa vaate voi olla halvempi, ja ennakkomyynnillä vaatteita pystytään valmistamaan tarpeen mukainen määrä. Ennakkomyynti on ollut kätevä tapa kartoittaa, mitkä tuotteet kiinnostavat ihmisiä, joten niitä ei tarvitse tuottaa turhaan.

Parhaiten myyneistä tuotteista tehdään jatkossa uusiokappaleita.

Tämänhetkinen mallisto koostuu paljolti ylijäämämateriaaleista, ja materiaalit ohjasivat suunnittelua niin, että kierrätyksenä tullut matsku pääsisi eniten oikeuksiin. Hongiston mukaan tämä on päinvastaista kuin yleensä suunnitteluvaiheessa, jolloin yleensä mietitään, mitä halutaan tehdä, ja etsitään sitten sopiva materiaali.

Yleensä kankailla on myös minimiostomäärät, ja koska Mahla Clothingin vaatteet tehdään pientuotantona, kierrätysmateriaalit ovat hyvä tapa välttää minimit, sillä niitä on muutenkin rajallisesti tarjolla. Tietenkään tuolloin ei aina voi tietää tarkalleen, mistä kankaat ovat. Tarjolla on myös tekokuitumateriaaleja, joita moni välttelee mikromuovin irtoamisen vuoksi.

Hongistolle on kuitenkin tärkeää hyödyntää olemassaolevaa materiaalia, ja toisaalta moni Mahla Clothingin malliston tekokuituisista vaatteista on mielestäni sellaisia, ettei niitä kannatakaan kovin usein pestä, vaan tulettaa ja huoltaa. Itse en esimerkiksi ole vielä pessyt kumpaakaan saamistani tuotteista. Luulen, että huppari pääsee kovaan käyttöön ensi kesänä ja silloin sitä tulee myös pestyä jonkin verran.

Kyselin vähän Tytin lempivaatteista, ja hän kertoi minulle hurahtaneensa haalareihin, lisäksi hän on pilottitakkien ystävä. Pilottitakin malli sopii myös moneen eri tyyliin ja erilaisille vartalotyypeille. Itse ihastuin kovasti esimerkiksi samettikankaasta tehtyyn pilottitakkiin! Myös samettinen vyölaukku on I H A N A.

DSC_1736

Vaikka jotkin Mahla Clothingin tuotteista on tehty luomupuuvillasta, johon on sekoitettu mukaan elastaania, joka tekee kuidun jatkokierrättämisestä vaikeaa, Hongisto kertoo kuitenkin pyrkivänsä käyttämään 100% materiaaleja. Toistaiseksi kuiduista ei pystytä kovin tehokkaasti erittelemään eri materiaaleja toisistaan, ja elastaanin lisääminen tekee yleensä kuidusta mahdotonta kierrättää.

Toinen saamani tuote on kangaskassi, joka on tehty ylijäämämateriaaleista, jotka ovat 100% puuvillaa. Ihastuin tähän kassiin, koska se on edustuskelpoinen ja kevyt kangaskassi, joka voisi korvata työkäytössä nyt suositut nahkaiset tote bagit (vai menivätkö ne jo pois muodista?). Laadukkaasti tehty kassi on saanutkin kehuja, kun olen käyttänyt sitä kaupungilla. Kassiin mahtuu läppäri ja sen lisäksi olen saanut sinne mahtumaan treenikamatkin!

Kassin hinta on 25 euroa, mikä on aika alhainen suhteessa siihen käytettyyn ompelutyöhön. Aktiivisessa käytössä työkäytössä kassi korvaa arvonsa nopeasti. Itse en tosin voi tähän tarkoitukseen kassia käyttää päivittäin, koska hartiani kärsivät, mutta niinä päivinä kun tarvitsen mukaani vain kalenterin ja olen menossa vaikkapa palaveriin, käytän yleensä tätä kassia.

DSC_1731
Kassi Mahla Clothing, farkut kirpparilta. Bulldozerin kengät ovat isosiskoni teini-iän talvikengät, jotka löysin vanhempieni luota ja otin uudelleen käyttöön.

Ihailen sitä, että Hongisto haluaa pitää Mahla Clothingin poliittisesti aktiivisena ja vaikuttavana. Hänen omat juurensa ovat punk-kulttuurissa ja hän haluaa käyttää brändia väylänä kertoa mielipiteitään ja osallistuakseen kampanjoihin.

Hongisto ei pelkää puhua itselleen tärkeiden asioiden puolesta, ja hänestä on hyvä, että politiikka on tullut myös muotiin. Olen itse ihan samaa mieltä siitä, että tyyli on hyvä väylä vaikuttaa ja vaatealan ja vaatteiden käyttämistä viestinnän väylänä myös aliarvioidaan paljon. Kuitenkin me kaikki käytämme vaatteita, ja viestimme valinnoillamme.

Vahvoja viestejä välittävien vaatteiden lisäksi Mahla Clothing on ollut mukana mm. Poikien talolle varoja keräävässä Kuule mua-kampanjassa, Priden tukijana ja vienyt varoja naisten turvakodille Kööpenhaminassa.

Ennen kaikkea statement-vaatteiksi luokiteltavat Mahla Clothingin  vaatteet eivät ole ihan peruskamaa. Tytti kertoikin, että brändin perustaessaan hänestä tuntui että ekomuoti oli paljon minimalistista tyyliä tai luonnonvärisiä pellavakaapuja, ja hän halusi tehdä jotain ihan muuta.

DSC_1720_ig

Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia brändistä! Tai fiiliksiä siitä, pitääkö muodin ottaa kantaa ja ovatko vaatteet liian räväköitä vai just sopivan sykäyttäviä?

Pyykkipäivä

IMG_8692

Tärkeä osa ekologista vaatekaappia on vaatteiden hyvä huoltaminen. Vaikka vaatteen ekologinen jalanjälki syntyy suuressa määrin siitä, miten se on tehty, pienenee se kuitenkin, mitä enemmän sitä käyttää. Hyvin huollettu ja laadukas vaate voi olla ystävä loppuelämän!

(Psst, Tämä Iida Umpikujan t-paita on hänen itse henkkamaukan paitaan painamansa. Fiilistelen kovasti bändejä jotka painattavat printtinsä käytettyihin paitoihin!)

IMG_8717
IMG_8720

Meillä on alakerrassa ihana pyykkitupa, jota asukkaat saavat vapaasti käyttää. Ainoa miinus tässä on, että haluaisin jättää ekologisia pesuohjeita kaikkialle, sillä mm. muiden huuhteluaineista jää välillä tosi paljon jäämiä koneisiin, niin että pelkään niiden sotkeutuvan omaan pyykkiini. Kun siirtyy ekologisiin pesuaineisiin, tavalliset tuotteet alkaa dunkata nopeasti aika pahalta.

IMG_8709

Pesuaineena käytän Ecodoon persikantuoksuista tiivistettä. Tätä ennen mulla oli Ecoveria, jota sai lähikaupasta. Säästin pakkauksen ja siirrän siihen aina Ecodoota. Muovitörpöt kuitenkin ahdistivat, joten etsin mahdollisimman vähämuovisen nestemäisen pesuaineen, jota myydään isoissa erissä.

Postauksen lopussa on alekoodi Ecodoota myyvään verkkokauppaan!

Olen nyt puolisentoista vuotta käyttänyt Ecodoota, koska se myydään tällaisessa monille viiniin assosioituvassa pahvipakkauksesta, jonka sisältä löytyy kevyempi muoviin pakattu hanallinen pussi. Pakkaus on viisi litraa, mutta koska kyseessä on tiiviste, on pesuainetta käytännössä 10 litran edestä.

IMG_8723
Pakkauksessa on söpö vertailukuvia pakkausten muovimäärissä. Ecodoopaketissa muovia on 48 grammaa. Pesuaine tuoksuu ihanasti persikalta, mutta puhtaissa vaatteissa tuoksua ei enää juuri ole. Monet hajuherkät ovat pitäneet tästä myös.

Ainoa huomaamani miinuspuoli on, että jostain syystä nestemäinen pesuaine suoraan pesurumpuun pyykin päälle annosteltuna on jättänyt vaatteisiin pysyviä läikkiä. Mutta kun pesuaineen on laittanut annostelulokeroon tai pesupalloon, tiiviste on levittynyt pesussa tasaisemmin ja toiminut huoletta.

IMG_8712

Huuhteluaineena käytän pientä lorausta etikkaa, joka ei mielestäni ole aina edes tarpeellista, mutta ekopesuaineiden kanssa hieman kirkastaa ja raikastaa pyykkiä lisää. Muutenhan huuhteluaine on turha keksintö. Esimerkiksi elastaani sisältävät vaatteet se tuhoaa, joten rahaa säästää ihan vain ostamatta jättämällä. Jotkut laittavat etikan sekaan eteerisiä öljyjä tuoksun vuoksi, mutta omasta mielestäni etikka ei ole haissut pesun jälkeen enää ollenkaan.

IMG_8670
Muita hyviä vaihtoehtoja pyykinpesuun ovat ihan yksinkertaisesti aito marseillesaippua tai castilopesuaine, jota olen saanut joululahjaksi ystävältäni Katilta, joka teki sitä itse tämän Outi Les Pyyn ohjeen mukaan. Toimii, ja saatan siirtyä tähän itsekin jossain vaiheessa. Toistaiseksi Ecodoon nestemäinen saippua on ollut helppo ja halpa tilata.

IMG_8717
Villapesuille minulla on erikseen Ecoverin sille tarkoitettu saippua, mutta luulen, että marseilletyyppiset ratkaisut riittävät sen loputtua. Tärkeintä on kuitenkin, että villaa tehdessä tietää mitä tekee. Villaa ei tarvitse myöskään pestä kovinkaan usein, sillä sitä on helppo tuulettaa. Lisäksi olen tilannut Ecodoon tahranpoistoainetta, jotta saisin helpommin poistettua yksittäiset tahrat. Näitä voi poistella myös sappisaippualla, mutta itse en pidä eläinperäisen saippuan käytöstä.

IMG_8681

Mielestäni pesulämpötiloja pohtiessa tärkeintä on miettiä vaatteen materiaalia. Jos vaate menee pilalle siksi, että se pestään liian kuumassa,  on kulunut hukkaan valtava määrä energiaa vaatteen ompelemisesta ja rahtaamisesta. Herkimmät tekstiilit vaativat 30 asteen pesua (tai toki käsinpesuakin), ja voivat oikeasti mennä pilalle jo 40 asteessa.

Toisaalta jos vaate menee 10 asteen vaihtelusta heti pilalle, on se silloin myös huonoa laatua. Olen tuhonnut näin epähuomiossa monta kirpparilta tai ystävältä löytynytty halpamuotipaitaa, ja se harmittaa, mutta samalla osoittaa, miten huono laatu ei kestä pientäkään yllätystä.

IMG_8680

Sen sijaan parempi materiaali, esimerkiksi villasekoite, on aivan turhaa tuhota siksi, ettei jaksa lukea pesulappuja. Omasta mielestäni puuvillapyyhkeille ja lakanoille tekee myös hyvää tulla välillä pestyksi oikein kuumassa, niin että ne puhdistuvat kunnolla. Pesun välissä vaatteita kannattaa säilyttää ilmavasti ja tuuletella, eikä antaa muhia kovin pitkään pyykkikorissa.

Kynnet on muuten hyvä bändi, ja kannattaa laittaa soimaan vaikka pyykinpesun taustalle.

IMG_8705
Jos vaatteissa on proteiinitahroja, niitä ei kannata pestä liian kuumassa. Yli 40 asteessa esimerkiksi maitokahvi ja menkkaveri voivat palaa vaatteeseen kiinni.

IMG_8741
Pesun jälkeen laitan pyykit kuivausrumpuun. Tämä kaveri on unelma kissataloudessa, sillä kaikki ylimääräinen nukka ja pöly jää sihtiin. Lajittelen kuitenkin vaatteet jotka menevät rumpuun ja ne, jotka menevät kuivaushuoneeseen. Kuivausrummussa nimittäin herkimmät vaatteet nukkaantuvat ja menevät pilalle. Sinne pääsevät siis kestävät ja jo kuluneet vaatteet.

IMG_8748
Nämä Frida Kahlon näköisen tytön kuvalla varustellut Girl power -tossut tarttuivat pyykkitohveleikseni Teneriffalta. Ne eivät todellakaan ole mitenkään eettistä muotia, mutta joskus sortumisia sattuu. Ne ovat kuitenkin kiva muisto. Jalassani olevat Leen farkut taas on ostettu vintagekaupasta Lontoosta, ja nämä 100 % puuvillaiset farkut ovat yksi lempivaatteistani.

IMG_8765

Herkemmät materiaalit pääsevät pyykkinarulle kuivaushuoneeseen. Kauluspaidat kuivaisin henkarissa ja villapaidat vaakatasossa.

IMG_8662

Ekologiseen pyykinpesuun on monta tyyliä ja tapaa, mutta tärkeintä on opetella mitä materiaalia omat vaatteet ovat ja etsiä niille sopivat huoltotavat!

Ekologiseen pyykinpesuun itse tilaan juurikin nuo Ecodoon tuotteet ja marseillesaippuan greendeal.fi-verkkokaupasta. Samaan tilaukseen ostan myös saman merkin astianpesuainetabletit ja nestemäisen astianpesuaineen samanlaisessa 5 litran pönikässä (ja on muuten tehokasta astianpesuainetta: pestiin sillä viime keväänä kämppiksen kanssa tosi likaiset asunnon ikkunat). Näiden säästöpakkausten myötä ostolakonkaan aikana tuskin tarvitsee ostaa mitään pesuaineita.

Samassa verkkokaupassa myydään myös soodaa ja muita ekologisessa siivouksessa käteviä aineita isommissa pakkauksissa. Tämä ei ole maksettu mainos!

EDIT: Greendeal haluaa tarjota blogin lukijoille alennuksen, jos tämän luettuaan haluaa kokeilla heidän tuotteitaan! Ecodoon ja Greenscentsin tuotteista saa -15%. Etukoodi on EKO15 ja se on voimassa normaalihintaisista tuotteista 17.3. saakka (ei voi yhdistää muihin alennuksiin).

Ostoslakkoystäväni ja muutenkin parhain Henna kuvasi pyykkipäiväni. ❤

Kysyttävää? Laita viestiä blogissa tai vaikka instagramissa!

Ostoslakko 2019!

IMG_8445

Yksi parhaista ystävistäni Henna pohdiskeli suunnilleen kuukausi sitten Instagram-tarinassaan, että haluaisi ryhtyä vuodeksi ostolakkoon. Innostuin ajatuksesta ja pienen pyörittelyn jälkeen päätimme oikeasti toteuttaa haasteen!

Tavoitteena on siis olla ostamatta vuoteen kosmetiikkaa, vaatteita ja esineitä, jotka eivät ole elintarvikkeita. Kaupassa saa siis normaalisti käydä ja laittaa ruokaa, samoin ostaa palveluita, mutta muita asioita ei, ennen kuin ne loppuvat. Eli jos kaikki alusvaatteet kuluvat puhki, saa ostaa uudet alushousut, tai deodorantin, tai hammastahnaa, mutta ei saa shoppailla ihan vain vaihtelunkaipuusta. Olemme kummatkin kovia kirppistelijöitä, joten vuosi tulee olemaan oikeasti haastava.

Itse aion kokeilla myös ainakin kosmetiikan kohdalla pystynkö olemaan värjäämättä hiuksiani tai sheivaamatta kainaloitani, jos hiusvärit ja terät loppuvat. Olen siis pystynyt tähän ennenkin, mutta ostoslakon kautta lähdemme tutkimaan suhdettamme kuluttamiseen ja taas sen suhdetta identiteettiimme! Blogikin tulee siis keskittymään tähän näkökulmaan enemmän, vaikka brändiesittelyjä onkin tulossa myös tulevana vuonna. Ekologisinta on kuitenkin aina olla ostamatta yli tarpeen, ja vaikka eettisistä vaihtoehdoista puhutaan, haluamme toimia vertaistukena myös niille, joita kuluttamisen paine on alkanut ahdistaa.

Kerromme fiiliksiä instagramissa, johon tein blogille oman tilin. Lähde siis seuraamaan IG storyissa matkaa vuoden ostoslakkoon ja tule mukaan! Voisitko olla ostamatta mitään materiaa kuukauden tai kaksi? Puoli vuotta? Kuulemme mielelläni ajatuksia ostoslakosta!

Hyvää vuotta 2019! Olemme yllättävän innoissamme siitä, mitä tuleva vuosi paljastaa itsestämme.

View this post on Instagram

Hyvää uutta vuotta! Sen kunniaksi menemme vuodeksi 2019 ostoslakkoon ystäväni Hennan kanssa. Blogikin tulee siis keskittymään tähän näkökulmaan enemmän, vaikka brändiesittelyjä onkin tulossa myös tulevana vuonna. Ekologisinta on kuitenkin aina olla ostamatta yli tarpeen, ja vaikka eettisistä vaihtoehdoista puhutaan, haluamme toimia vertaistukena myös niille, joita kuluttamisen paine on alkanut ahdistaa. Taltioimme matkan varrelta videoita ja kerromme fiiliksiä. Seuraa ostoslakkoa ja tule mukaan! Tätä tiliä alkaa siis päivittää myös Henna, joka kertoo ostoslakkofiiliksistään kanssani. Voisitko olla ostamatta mitään materiaa kuukauden tai kaksi? Puoli vuotta? Lue lisää blogista, linkki profiilissa! #ostoslakko2019 #nobuyyear #äläostamitään #shoppailu #2019 #shopping #dontshop #tammikuu #topitontammikuu #vuosi #haaste #vuosihaaste

A post shared by Halpa omatunto (@halpaomatunto) on

Psst! Voit lähteä haasteeseen mukaan myös Eetti ry:n Topiton tammikuu-tyylillä ja jättää tammikuussa uudet vaatteet ostamatta.

Älä osta vaatetta joululahjaksi – vinkkejä aineettomampiin lahjoihin

DSC_0506

Pehmeä paketti on jokaiselle tuttu joulusta – perinteisesti se tarkoittaa sukulaisen tekemiä villasukkia, mutta nykyään useasti myös kaikenlaista muuta vaatekappaletta, jonka ei tarvitse niin tarkasti istua. Pörröisiä aamutakkeja, tohveleita, onneksi Suomessa sentään vielä harvemmin “ugly christmas sweater”-neuleita. Silti jouluvillapaidat ja -oloasut ovat rantautuneet suomalaisiin halpamuotiliikkeisiinkiin. Siis vaatteet, jotka ovat tarkoituksella mauttomia ja joita käytetään vain kerran vuodessa. Tuskin enää seuraavana vuonna.

Mitä jos tänä vuonna jättäisikin vaatteet ostamatta, ellei 100% tarkasti tiedä, että juuri tätä kyseinen henkilö haluaa? Usein toisen ostama vaate ei yksinkertaisesti istukaan päälle, on väärän kokoinen eikä vastaa saajan tyylitajua. Tällaiset vaatteet laitetaan vaatekaapin perälle, kunnes niistä lopulta luovutaan vähin äänin, ehkä kertaakaan käyttämättä.

Halpamuotiketjusta ostetun vaateen valmistus- ja tuotantoketjussa on monta saastuttavaa ja epäeettistä prosessia. Ensin materiaali tuotetaan tai kerätään – puuvillan kasvatukseen kuluu kestämätön määrä vettä, kun taas tekokuidut valmistetaan muovista, josta irtoaa pesussa (erityisesti fleecet) mikromuovia. Vaate saattaa matkustaa todella pitkiä matkoja välivaiheineen, kunnes se saapuu kauppaan myytäväksi. Mahdollisesti vain päätyäkseen ostohetken jälkeen käyttämättä kierrätykseen, mistä harvemmin ihmiset ostavat enää vaikkapa jouluaiheisia oloasuja.

Lahjojen antaminen on silti ihanaa (jos ei tarvitse keksiä lahjaa koko suvulle – tässäkin suhteessa kannattaa miettiä, voisiko ainakin aikuisten kesken sopia, tarvitseeko kaikille antaa lahjaa, tai voivatko lahjat olla yhteisiä), joten tässä muutama mieleeni tullut vinkki vaihtoehtoisista lahjaideoista:

Lapsille

  • Kysy lapsen vanhemmalta, onko jotain mitä lapselle tarvitsee hankkia. Tällainen lahja voi olla lapsen mielestä tylsempi, mutta ehkä rakkaan ihmisen antamana myös hyötykäyttöön tulevat tavarat tuntuisivat tärkeämmiltä? Samalla annat lahjan myös vanhemmille, joiden hankkimisen taakka helpottuu.
  • Osta käytettynä: lapsille suunnatuilla kirpputoreilla on paljon miltei käyttämätöntä tavaraa. Tuote kannattaa pakastaa ja pestä varmuuden vuoksi ennen antamista.
  • Tilaa Luonto-Liiton jäsenlehti Sieppo tai anna lahjaksi Luonto-Liiton jäsenyys, johon lehti myös kuuluu. Luonto-Liitto järjestää luontokerhotoimintaa ja lasten kesäleirejä. Luonto-Liiton kesäleirit olivat itselleni lapsena kesän huippukohtia.
  • Lupaa reissu seikkailupuistoon, missä vietätte yhdessä aikaa ulkona.

Aikuisille

  • Lahjoita pala ikimetsää. Erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ahdistuksesta kärsivä ystävä arvostaa tätä lahjaa.
  • Tilaa tutkivan journalismin verkkolehti Long Play,  jonka juttuja voi kuunnella myös äänikirjoina. Tai mikä tahansa digilehtitilaus, joka miellyttää saajaansa.
  • Jos lahjan saajan sydäntä lähellä on jokin tietty aihe, kuten eläimet tai sananvapaus: etsi aiheeseen liittyviä järjestöjä (Suomi on järjestöjen luvattu maa) ja lupaa vuoden jäsenyys kyseiseen järjestöön.
  • Onko tuttusi puhunut jostakin esineestä, jonka haluaisi kotiinsa? Facebookin marketplacen hakutoiminnolla voit tarkistaa helposti, myykö joku asiaa kierrätettynä. Jos myyjä asuu lähistöllä, kaupat voivat käydä hyvinkin helposti ja nopeasti. Ole varma, että tunnet ystäväsi tyylitajun.
  • Osta aikaa striimauspalveluun: Netflix, Spotify, Storytel.
  • Onko sinulla jotakin, mitä tuttusi aina kehuu ja rakastaa, mutta huomaat, ettei se ole sinulle enää niin arvokas esine? Olemme useasti ystäviemme kanssa antaneet toisillemme lahjoina ne asiat, joita toinen on toiselta kadehtinut.
  • Lahjakortti hierontaan, fysioterapiaan, joogaan, hyvinvointikurssille. Koita spotata jokin asia, johon lahjan saaja ei raaski itse laittaa rahaa, mutta kovasti haluaisi. Nämä ovat usein aineettomia hankintoja.
  • Sain itse vuosia sitten lahjaksi Kivaan 25 euroa mikrolainan tekemiseen ja se palaa minulle edelleen säännöllisesti uusia mikrolainoja varten. Kivassa voi siis antaa mikrolainaa yrittäjille kehitysmaissa, ja laina palautuu takaisin yrittäjän maksettua sen. Lainaaja saa itse päättää, haluaako tukea esimerkiksi maanviljelyä, ompeluliikettä, naisyrittäjiä, koulutusta, ym. Tämä on mielestäni ehdottomasti mielekkäin eettinen lahja, sillä saajakin saa aktiivisesti osallistua päätökseen, ja lainan saa lahjoittaa aina uudelleen!
  • Huonekasvi: valitse jokin helppohoitoinen kasvi, jota ei ole rahdattu maailman toiselta puolen. Varmista ettei lahjan saaja ole allerginen.
  • Osta taiteilijalta printti ja kehystä se. Näitä myydään paljon myös erilaisissa joulumyyjäisissä. Kehykset voi koittaa etsiä kierrätysliikkeestä, kuten kierrätyskeskuksesta tai Fidasta.

Paketoi lahjat sanomalehteen tai säästä lahjapakkauksiksi sopivat paperiset kassit ja käytä ne uudelleen.

Lisää aineettomia lahjaidealistoja

https://www.fingo.fi/osallistu/eettiset-joululahjat
https://www.annajotainmuuta.fi/
https://www.toisenlainenlahja.fi/
https://www.demi.fi/artikkelit/unohda-kraasa-listasimme-parhaat-aineettomat-joululahjaideat
https://www.menaiset.fi/artikkeli/tyyli/etko-keksi-joululahjaa-25-hyvaksi-todettua-aineetonta-ideaa

Case Burberry ja poltetut vaatteet

Uutistoimisto AFP kertoi viime viikolla, että Burberry polttaa myymättä jääneitä tuotteitaan. Uutinen järkytti monia samaan tapaan kuin viime vuoden puolella julkaistu tanskalainen tutkivan journalismin ohjelma, jossa paljastettiin, että H&M lähettää myös myymättä jääneitä vaatteita poltettaviksi.

Vaikka jo tuolloin suurimmaksi vaatteiden hävittäjäksi mainittiin myös esimerkiksi Vero Moda ja Jack & Jones -merkkien takana toimiva Bestseller, kohu yhdistyi miltei pelkästään H&M -brändiin.

Samaa tuntuu tapahtuvan nytkin, vaikka Helsingin Sanomat kirjoitti jatkojutussaan 20.7. samasta aiheesta. Muutama päivä myöhemmin AFP julkaisi 22.7. artikkelin, jossa kerrottiin, ettei ilmiö ole ainutlaatuinen myöskään luksusbrändien keskuudessa, mutta suomalaisessa mediassa tätä ei juuri ole huomioitu:

“But industry experts say Burberry is far from alone.

“It is a widespread practice in the fashion industry, it’s commonplace,” said Arnaud Cadart, a portfolio manager at Flornoy and Associates who has previously followed the luxury industry as an analyst.

He said very few luxury brands hold sales to get rid of stock and instead destroy unsold products. Fashion items with short cycles increases the amount of leftover stock and items destroyed.

“Once you do some private sales to employees and journalists, it’s dumping,” he said.

Burberry said Thursday it had measures in place to minimise its amount of excess stock, that it takes its environmental obligations seriously and harnesses the energy from burning the items.

“On the occasions when disposal of products is necessary, we do so in a responsible manner and we continue to seek ways to reduce and revalue our waste,” the firm said.

The destruction of goods is reflected in financial accounts, but in a manner “difficult to comprehend, often under an entry ‘impairment of inventories'”, said Cadart.

French luxury giant LVMH said in its latest annual report that “provisions for impairment of inventories are … generally required because of product obsolescence (end of season or collection, expiration date approaching, etc.) or lack of sales prospects.”

Hermes’ annual report also spoke of product “obsolescence (notably finished seasons or collections)”.

Clear indications of the amount of products destroyed were not provided.”

Samaa kommentoi myös valtiotieteiden tohtori Pekka Mattila eilen Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksessaan Burberry-kohu ja muut moraalipaniikit ovat pikakaista hyvään omaantuntoon:

Vanhan varaston hävitys on luksusalalla ihan normaali käytäntö. Osa yrityksistä ei harrasta edes kausialennusmyyntejä, jotta jokainen asiakas voisi kokea normaalin hinnan oikeana ja reiluna.”

Tässä Mattila on aivan oikeassa. En usko, että kellekään on varsinaisesti vaikeaa päätellä, miksi Burberry polttaa tuotteitaan. Mattilan mukaan markkinatalous on kuitenkin kestävän kehityksen puolella luonnostaan siksi, ettei mikään firma halua tuottaa tahallaan hävikkiä.

Väitehän on aivan totta, harva yritys tahtoo tuhota valmistetut tuotteet niiden myymisen sijaan. Vaateteollisuudella on kuitenkin yksi suuri, määräävä ongelma hävikin ehkäisemisen kannalta: sesonkiajattelu. Kun mallistot ovat tiettyä sesonkia, ne ovat auttamatta vanhentuneet jo puolessa vuodessa. Ajattoman mallinen design taas säilyy arvoltaan korkeampana pitkään, jopa kerryttää arvoaan.

Sesonkiajattelu luo paineen erityisesti halpamuodin brändeille. Vaikka alet näkyvät henkkamaukoissa ja kappahleissa monta kertaa vuodessa, alessa myydään pois päättyvän sesongin tuotteet, harvemmin enää edellisvuoden sesonkia. Kun tuotanto on valtavaa, myös hävikki on valtavaa. Mihin nämä vaatteet siis menevät alesta? Polttoon.

Vaatteiden polttaminen ei ole siis pelkästään eliittiin ja turhamaisuuteen kohdistuvaa närkästymistä, kuten Pekka Mattila väittää. Kyseessä on merkittävä ja suuri, teollisuudenalalla yleisesti hyväksytty toimintamalli, jota on tervettäkin tarkastella muutoksen aikaansaamiseksi.

Esimerkiksi Ivana Helsinki ilmoitti 2016 luopuvansa mallistoajattelusta. Ironista kyllä, samassa artikkelissa mainitaan myös Burberry.

f1b4f5c26bc6bcd32f14bf53e60b9155

Vuosi eettisellä vaatekaapilla + 5 vinkkiä maailmantuskaan

DSC00086-web
T-paita Recci-myymälästä, kuva Henry Söderlund.

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten Fashion Revolution Weekin aikana. Olin alkanut seurata aiheita ja ne tuntuivat olevan koko ajan enemmän läsnä. Blogi tuntui hyvältä keinolta perehtyä syvemmin vaateteollisuuden ongelmiin ja tekijöihin. Materiaalia on — ihmisoikeusrikkomukset, kohtuuttomat työolot, hinnan polkeminen, tuotannon ympäristövaikutukset, materiaalien loppusijoitus… Tosiaan, hieman liikaakin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_28

Vaatteita on oikeastaan aika vaikeaa ostaa uutena eettisesti. Ekologinen kuluttaminen on helpompaa – osta kierrätettyä, korjaa, älä osta turhaan. Vaikka yritykset nykyään vannottavat enemmän vastuullisuuttaan, ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet tuotantoketjussa alemmas. Ompelijoiden työoloista saatetaan huolehtia, mutta materiaalin keräämisessä rikotaankin ihmisoikeuksia. Mitä kauemmas ongelmat siirtyvät, sitä vaikeampi niitä on jäljittää.

Mitä tarkemmin haluaa tuotetta tarkastella, sitä vaikeampi sitä on lopulta ostaa. Vuoteni kysymyksiä pohtien muodostuikin aika lailla samanlaiseksi, kuin aiemmin vuoteni ilman uusia vaatteita: jos pystyinkin tekemään päivänvaloa kestävän ostopäätöksen, tuskin oikeasti tarvitsin valikoitunutta vaatetta. Muutaman vaatteen kohdalla “sorruin”, ja ostin esimerkiksi kumisaappaat tietämättä sen enempää, kuin että ne oli valmistettu Kiinassa. Hyvittelin omatuntoani lähettämällä valmistajalle Facebook-viestin, jossa kysyin tuotteen tuotanto-olosuhteista (Tretorn ei vastannut).

Ekologisesta näkökulmasta on ryhdytty puhumaan myös paljon vaatteen materiaalista. Muovikuitujen muovit karkaavat pyykin mukana mikromuoveiksi vesistöön, mutta luonnonkuiduista erityisesti puuvilla vaatii paljon vettä. Bambu ja viskoosi ovat luonnonkuituja, mutta eivät välttämättä valmistusprosesseiltaan sen ekologisempia. Tulisiko muovikuituiset vaatteet heittää sitten roskiin, mitkä tässä nyt ovat mittasuhteet?

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut aika hiljainen: sain sen aloittaessani opintojeni ohelle myös töitä, jotka veivät mukanaan. Toisaalta blogia on ollut kauhean vaikeaa päivittää, koska en ole halunnut tehdä asiavirheitä. Kun olen löytänyt yhden mielipiteen, on tullut jostain tieto, joka on pakottanut muuttamaan käsitystäni.

Esimerkiksi elastaania käytetään sekoitteena monissa vaatteissa, ja tätä voidaan perustella käyttömukavuudella ja käytön moninkertaistumisena. Toisaalta elastaani tekee vaatteesta mahdottoman myös kierrättää materiaalina ja tehostaa sen kulumista. Outi Les Pyyn kunniakas yhteenveto elastaanista.

Kun perustiedot materiaaleista ja työolosuhteista ovat plakkarissa, täytyy alkaa pohtia sertifikaatteja: vaateteollisuudessa ei ole yhtä ainoaa merkkiä, jonka voisi lätkäistä eettiseen tuotteeseen. Sen sijaan voi erilaisilla sertifikaateilla tai sitoumuksilla ilmoittaa, onko tehtaita auditoitu, onko materiaali valmistettu ilman kemikaaleja, onko vaate ommeltu Suomessa ja niin edelleen. Yksikään näistä selvityksistä ei takaa, että muut osa-alueet olisivat kunnossa, eivätkä ne aina kerro koko totuutta edes takaamistaan asioista.

Monet sertifikaatit esimerkiksi lupaavat, että ompelijoiden työolosuhteet ovat kunnossa, ja niitä valvotaan auditoinneilla. Todellisuudessa auditoinnit eli tarkastuskäynnit voivat tapahtua harvoin, tai niistä kerrotaan tehtaille etukäteen.

Blogin pitäminen on tuntunut siis usein enemmän tai vähemmän suossa rämpimiseltä. Mistä uskallan sanoa mitäkin, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa? Edes kaikki pienet valmistajat eivät halua selvittää, mistä heidän kankaidensa materiaalit tulevat. Eetti ry:n vaatevastuullisuuskoulutuksessa Finnwatchin tutkija sanoi osuvasti, että ihmisoikeusrikkomukset ovat tällä hetkellä kilpailuetu.

(Samasta koulutuksesta: FIBSin yritysvastuututkimus 2017 osoittaa, että ihmisoikeudet ovat edelleen vastuullisuusteema, jota vain 21% yrityksistä pitää olennaisena. Siitäkin huolimatta, että yli kolmasosa kertoo noudattavansa YK:n ohjaavia periaatteita ihmisoikeuksista.)

Eihän tähän oikeastaan edes voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa: globaali tuotanto nyt vain toimii niin, että alihankkijaketjun myötä yhden tuotteen juuret voivat olla eri puolilla maailmaa, eikä tuotteen myyjä voi enää tietää, mistä kaikkialta esimerkiksi kengän osat ovat tulleet.

Siksi olikin huojentavaa kuulla samaisessa edellä mainitussa vastuullisuuskoulutuksessa, että tästä ollaan lobbaamassa lakiehdotusta! Ranskassa jo testissä olevaa huolellisuusvelvoitetta aiotaan lähteä piakkoin lobbaamaan Suomessakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuottajilla olisi velvollisuus valvoa aivan tuotantoketjun loppuun saakka, ettei missään kohtaa rikota ihmisoikeuksia, oli kyse sitten alihankkijoista tai ei. Tällä hetkellä kädet pestään puhtaiksi vetoamalla siihen, että alihankkijat ovat itse vastuussa toiminnastaan. Suomi ei ole kuitenkaan kovin innokkaasti ajamassa muutosta, joten varsinkin tulevien vaalien alla kannattaa alkaa kovistella ehdokkaita myös näistä teemoista.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_43

Toisaalta vaateteollisuuden tuotannon ongelmat ovat nousseet vuoden aikana vahvemmin ja vahvemmin esille. Mikä on hyvä, sillä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia – miksi siitä ei siis juuri puhuta esimerkiksi muun ilmastonmuutoskeskustelun ohessa? Kuten halpalennoissakin, kyseessä on eräänlainen saavutettu etu, joka vaatii kuluttajalta luopumista. Kun kaikilla on varaa ostaa loputtomasti uusia vaatteita ja lentää halvalla maailman toiselle puolen, tai ainakin ympäri Eurooppaa, on ikävää olla se tyyppi, joka päättää luopua näistä eduista, jotka juuri kaikille mahdollistettiin.

Tarpeemme shoppailla ei ole tosiaan ikiaikainen, vaan halpamuoti on ilmiönä vain muutaman vuosikymmenen vanha.

Kaiken kaikkiaan blogi on vuoden aikana myös perustellut itse itsensä: halusin luoda paikan, johon tieto on koottu. Yrittäessäni koota tietoa huomasin, miten mahdoton tehtävä oikeastaan on. Tällöin tiedostavasta kuluttamisesta tulee itse asiassa mahdollista hyvin rajatulle piirille: niille, joilla on aikaa selvittää.

Suomalaiset ostavat vaatteensa pääasiassa supermarketeista. Se kertoo siitä, että ostopäätös tehdään muiden ostosten lomassa, ei suinkaan etsien viisi päivää tietoa siitä, onko tämä paita nyt varmasti tuotettu rikkomatta ihmisoikeuksia. Nykyisen tilanteen sijasta yrityksillä tulisi olla velvollisuus tuoda meille tieto: marketit eivät ottaisi myyntiin tuotteita, joiden tuotantoketju ei ole selvillä, eivätkä kuluttajat ostaisi tuotteita, joihin ei olisi merkitty selvästi materiaalin alkuperää ja ompelijoiden työolosuhteita.

Tämä tottakai vaatisi sitä, että kuluttajat/kansalaiset alkavat vaatia enemmän läpinäkyvyyttä ja vähemmän ihmisoikeusloukkauksia. Että ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee kilpailuetu, ei toisinpäin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_49

Lopuksi vielä omat neuvoni vastuullisten valintojen viidakossa pärjäämiseen:

1. Älä panikoi. Voit aloittaa muutoksen koska tahansa. Käy vaatekaappisi läpi ja totea, että voisit luultavasti pärjätä nykyisellä varastolla loppuelämäsi. Pidä listaa vaatteista joita tulet seuraavaksi tarvitsemaan, ja aloita niiden etsiminen yksitellen eettisistä kaupoista tai kirpputoreilta, ennen kuin vanha kuluu loppuun ja tarvitset tuotteen heti. Mieti jokaisen vaatteen kohdalla, että sen hankkiessasi olet vastuussa siitä sen koko elinkaaren ajan, etkä voisikaan laittaa sitä kahden käytön jälkeen kirppiskassiin. Pidätkö vaatetta enää vuoden päästä? Voiko siitä tehdä jotain muuta? Onko materiaali kierrätettävissä?

2. Opettele korjaamaan, muokkaamaan ja käyttämään palveluja. Etsi itsellesi luottosuutari ja -ompelija. Opiskele materiaaleja ja opettele lukemaan pesuohjeita (kirpputoreilla näkyy todella paljon kutistettuja villapaitoja ja pesussa nyppyyntyneitä puuvillapaitoja). Jaksa nähdä vaivaa!

3. Jos pystyt ostamaan tarpeeseesi vain halvalla tuotettuja vaatteita (kaikilla ei ole varaa maksaa alushousuparista 20 euroa tai siististä kauluspaidasta 170 euroa) tutustu asiaa ajavien järjestöjen toimintaan ja mieti, voisitko kompensoida maksamalla vuosittaista jäsenmaksua tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen suositteleminen tuntuu vähän tympeältä, mutta oikeastaan näillä toimijoilla on paljon suuremmat rattaat vaikuttaa päätöksentekoon. Eetti ry tekee paljon informaatio- ja lobbaustyötä niin poliitikoille kuin koululaisillekin, kun taas SASK tukee ammatillista järjestäytymistä niissä maissa, joissa työolot ja niiden valvonta ovat surkeita. Finnwatch selvittää ja tutkii yritysten veronkiertoa ja ihmisoikeusrikkomuksia.

4. Anna palautetta! Kysele brändeistä, tsemppaa niitä jotka nostavat esiin vastuullisuuskysymyksiä, kritisoi niitä jotka eivät näin tee. Keskustele ihmisten kanssa näiden vaatteista ja ostotottumuksista. Kysäise lempibloggaajaltasi, kuinka paljon hän miettii vaatteidensa alkuperää tai laita se FB-viesti yritykselle, jonka tuotetta olet ostamassa. Älä ryhdy kuitenkaan syyllistäväksi ahdistelijaksi, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia.

5. Älä ahdistu. Jos ahdistut, älä ainakaan perusta blogia. Jos silti päätät perustaa blogin, teet sen omalla vastuullasi. Muita vaateteollisuudesta bloggaavia/kirjoittavia ammattilaisia: Rinna Saramäki, Vihreät vaatteet, Outi Les Pyy.

DSC00098_web

Oikeasti blogi on antanut itselleni reippaasti perspektiiviä, upeita kontakteja ja varmuutta siitä, että maailmassa on todella paljon toimijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa muuttaa vaateteollisuus kestävämpään suuntaan. Siitä merkki on tänään viidettä kertaa alkava Fashion Revolution Week, johon lähtee mukaan vuosi vuodelta enemmän alan tekijöitä.

Mistä toivoisit blogissa kirjoitettavan jatkossa? Otan mielelläni vastaan ideoita ja kehitysehdotuksia!

Paapero: lasten vaatteita Lapista

DSC_3261DSC_3251
Terveisiä Rovaniemeltä! Olen vierailemassa ihanan ystäväni Essin luona ja käväisin eilen Sampokeskuksessa katsomassa, mitä Rovaniemellä on tarjota näin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Törmäsin juuri ennen sulkemisaikaa Paaperon liikkeeeseen, jossa itse omistaja ja pääsuunnittelija Päivi Valle alkoi esitellä minulle valikoimaansa.

Paljastui, että Paaperon vaatteet ommellaan Kemijärvellä suomalaisten vaatetusartesaanien toimesta. Puuvilla on Euroopassa viljeltyä luomupuuvillaa, eikä vaatteissa ole sekotteita, kuten elastaania, mikä helpottaa niiden kierrättämistä. Printit suunnittelee suomalainen kuvittaja Senja, ja ne myös painetaan kankaalle Suomessa. Lisäksi valikoimista löytyvät merinovillakerrastot.

Päivi Valle perusti Paapero-vaatemerkin 28 vuotta sitten.

Paaperon valikoima on pieneksi merkiksi varsin suuri, ja printtejä löytyy niin luonto- kuin eläinaiheisiakin. Itse kiinnitin huomioni kissaprinttiin, josta tulee kuulemma myös t-paitaa aikuisille tulevaisuudessa. En useinkaan pidä megasöpöistä eläinkuoseista, mutta nämä printit eivät ole omaan makuuni ihan liian anime-henkisiä, vaan nimenomaan söpöjä ja kuvitusmaisia.

Jutellessamme valikoimasta paljastui myös ainakin omassa ystäväpiirissäni odottavien äitien usein kaipaama tuote – imetystunika. Tunikat on suunniteltu yhdessä kätilöiden kanssa ja niitä löytyy äitien toivomassa Lapinlehmä-kuosissa. Mikäli ymmärsin oikein, tilauksesta valmistettavan tunikan voi tilata muistakin Paaperon kuoseista.

Ilahduttavinta Vallen kanssa keskustellessa oli huomata, miten tarkasti hän huolehtii firmansa toiminnasta – esimerkiksi printit painetaan Suomessa eikä muualla Euroopassa, jotta työn jälki varmasti onnistuu. Tämä tietenkin nostaa vaatteiden hintaa, mutta suhteessa tuotantoketjun kotimaisuuteen Paaperon vaatteet ovat realistisesti hinnoiteltuja.

Toivottavasti Paapero pitää kiinni tuotantotavoistaan, sillä uskon lappiaiheisten kuosien kyllä innostavan ympäri Suomen niitä kuluttajia, jotka välittävät vaatteen alkuperästä. Fleecepipot voisi ehkä jatkossa jättää pois valikoimista – materiaali menee varmaankin kaupaksi pohjoisessa, mutta valittiin juuri vuoden 2017 turhakkeeksi.

DSC_3252
DSC_3262

DSC_3254

Nappasin mukaani tietenkin tuliaisia Helsinkiin siskoni vauvalle, nähdään sitten miten vaate kestää käyttöä. Kissakuosi herätti tunteita Instagramissa, joten etelässä asuvien iloksi voin kertoa, että Paaperoa voi tilata myös verkkokaupasta.

Jos sattuu asumaan Lapissa, tällä viikolla naisten päivän kunniaksi Paaperon liikkeissä Kemijärvellä ja Sampokeskuksessa tunikan ostajat saavat kaupan päälle 20 euron lahjakortin.

Onko sinulla kokemuksia Paaperon vaatteista? Kerro kommenteissa!

Store of Hope: Kašmirhuivilla työtä Nepaliin

cMt3L22
Store of Hopen huivi lämmittää sisällä ja ulkona.

Ryhdyttyäni kirjoittamaan eettisestä vaatetuotannosta olen huomannut, että eettisyyttä ja ekologisuutta voi tarkastella hyvin monesta näkökulmastä. Periaatteessa tuotannon eettisyydessä on kaksi eri lähestymistapaa: paikallinen tuotanto länsimaissa tai riittävä palkkaus ja työhyvinvoinnista huolehtiminen niissä maissa, joissa vaatetuotanto on osa kehittyvää taloutta.

Store of Hope on niitä tekijöitä, jotka keskittyvät vastuulliseen tuotantoon materiaaliensa alkuperämaassa, Nepalissa. Verkkokaupan oma päätuote on Store of Hope -kašmir, jota tuottavia vuohia omistajat ovat itse käyneet katsomassa, ja toivovat jokin päivä itse kasvattavansa. Tärkeimpänä Store of Hope pitää kuitenkin riittävän työllisyyden ja hyvinvoinnin varmistamista yhteistyöyrityksissä, jotka Store of Hope -tuotteet valmistavat.

KPiHKwx

Vinkkasin Store of Hope-verkkokaupasta aiemmin blogissani, jolloin toinen omistajista, Eeva, otti minuun yhteyttä. Vaihdoimme ajatuksia Korjaamon Design Market-tapahtumassa ja sain häneltä mukaani testattavakseni heidän neulotun kašmir-huivinsa. Ystäväni Tiia Nyholm otti kuvat minusta ja huivista jo ennen joulua käydessämme brunssilla IPI Kulmakuppilassa (jota suosittelen lämpimästi niin tilan, brunssin kuin kehitysvammaisia työllistävän toimintansa ansiosta), mutta koska valmistumiskiireet ja sitä seuraava uupumus veivät mennessään, on analyysi jäänyt kirjoittamatta.

Nyt huivi on kuitenkin kulkenut mukanani niin Teneriffalla viikon lomamatkalla kuin Helsingissä ulkona pakkasilla. Kirjoitan tätä junassa matkalla Lappiin, ja huivi on mukanani reissussa. Kašmir nimittäin samaan aikaan lämmittää ja hengittää. 50% lampaanvillaa on sekoitettu huiviin lisäämään tuotteen kestävyyttä. Kaunis huivi käy asusteesta, ja näyttää asialliselta myös työpalaverissa. 119 euron hinta on paljon huivista, mutta jos haluaa ostaa elämäänsä yhden monikäyttöisen ja laadukkaan huivin, voin suositella Store of Hopen neulottua kašmirhuivia siihen tarkoitukseen lämpimästi.

ohmHPAP

Monen kuukauden ahkeran käytön jälkeen huivi on hieman nukkaantunut, mutta esimerkiksi Vieton merinovillaneuleeni nukkaantui alkuun huomattavasti nopeammin, kuten villalla myös tapana on. En ole vielä joutunut tekemään huiville huoltotoimenpiteitä, mutta tuulettelen sitä silloin tällöin.

Pitkän huivin etu on, että sen käärii tarvittaessa myös hupuksi tai kietoo esimerkiksi vetoisassa luentosalissa shaaliksi. Store of Hopen huivi käy näihin tarkoituksiin, mutta on kuitenkin niin ohutta neulosta, ettei se siitä huolimatta vie aivan järjettömästi tilaa. Siitä syystä valitsin nytkin reissulleni juuri tämän huivin Mithun shaalin sijasta, joka on huomattavasti paksumpi.

Katso video tehtaasta Nepalissa:

Vegaania kiinnostava tuoteperhe Store of Hopessa ovat Allo Nettle Shawls, eli nokkosesta perinteisin menetelmin valmistetut huivit. Huivit tuotetaan käsin ilman kemikaaleja, ja tradition vuoksi haluttua nokkosta saa kerätä Nepalissa vuorilla vain kaksi kertaa vuodessa. Huivien myynti mahdollistaa paikallisten kyläläisten elämisen kotipaikassaan ilman, että heidän täytyy lähteä etsimään muita töitä. Materiaalina nokkonen muistuttaa pellavaa.

Katso video Allo-huivien valmistusprosessista:

Omien tuoteryhmiensä lisäksi Store of Hope -verkkokaupasta löytyy myös muita brändejä, kuten People Tree, Fly My Damsel ja Able, jotka tarjoavat vaatteita, alusvaatteita ja farkkuja. Myöskään korut, joista kaikki alkoi, eivät ole poistuneet valikoimista.

Store of Hope keräsi viime vuonna rahoitusta toiminnalle myös joukkorahoituksella. Onnistunut joukkorahoituskampanja kertoo siitä, että eettiselle tuotannolle on ostajia.

Kirjoitan myöhemmin myös Weecos-verkkokaupasta, jonka tuotteet ja brändit taas ovat suomalaisia. Store of Hopen tavoitteet ovat hyvin vahvasti kehitysyhteistyössä. Näistä voi valita sen itselleen sopivan tavan lähestyä tuotantoprosessien eettisyyttä. Itse ajattelen, että molempi parempi.