Vuosi eettisellä vaatekaapilla + 5 vinkkiä maailmantuskaan

DSC00086-web
T-paita Recci-myymälästä, kuva Henry Söderlund.

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten Fashion Revolution Weekin aikana. Olin alkanut seurata aiheita ja ne tuntuivat olevan koko ajan enemmän läsnä. Blogi tuntui hyvältä keinolta perehtyä syvemmin vaateteollisuuden ongelmiin ja tekijöihin. Materiaalia on — ihmisoikeusrikkomukset, kohtuuttomat työolot, hinnan polkeminen, tuotannon ympäristövaikutukset, materiaalien loppusijoitus… Tosiaan, hieman liikaakin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_28

Vaatteita on oikeastaan aika vaikeaa ostaa uutena eettisesti. Ekologinen kuluttaminen on helpompaa – osta kierrätettyä, korjaa, älä osta turhaan. Vaikka yritykset nykyään vannottavat enemmän vastuullisuuttaan, ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet tuotantoketjussa alemmas. Ompelijoiden työoloista saatetaan huolehtia, mutta materiaalin keräämisessä rikotaankin ihmisoikeuksia. Mitä kauemmas ongelmat siirtyvät, sitä vaikeampi niitä on jäljittää.

Mitä tarkemmin haluaa tuotetta tarkastella, sitä vaikeampi sitä on lopulta ostaa. Vuoteni kysymyksiä pohtien muodostuikin aika lailla samanlaiseksi, kuin aiemmin vuoteni ilman uusia vaatteita: jos pystyinkin tekemään päivänvaloa kestävän ostopäätöksen, tuskin oikeasti tarvitsin valikoitunutta vaatetta. Muutaman vaatteen kohdalla “sorruin”, ja ostin esimerkiksi kumisaappaat tietämättä sen enempää, kuin että ne oli valmistettu Kiinassa. Hyvittelin omatuntoani lähettämällä valmistajalle Facebook-viestin, jossa kysyin tuotteen tuotanto-olosuhteista (Tretorn ei vastannut).

Ekologisesta näkökulmasta on ryhdytty puhumaan myös paljon vaatteen materiaalista. Muovikuitujen muovit karkaavat pyykin mukana mikromuoveiksi vesistöön, mutta luonnonkuiduista erityisesti puuvilla vaatii paljon vettä. Bambu ja viskoosi ovat luonnonkuituja, mutta eivät välttämättä valmistusprosesseiltaan sen ekologisempia. Tulisiko muovikuituiset vaatteet heittää sitten roskiin, mitkä tässä nyt ovat mittasuhteet?

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut aika hiljainen: sain sen aloittaessani opintojeni ohelle myös töitä, jotka veivät mukanaan. Toisaalta blogia on ollut kauhean vaikeaa päivittää, koska en ole halunnut tehdä asiavirheitä. Kun olen löytänyt yhden mielipiteen, on tullut jostain tieto, joka on pakottanut muuttamaan käsitystäni.

Esimerkiksi elastaania käytetään sekoitteena monissa vaatteissa, ja tätä voidaan perustella käyttömukavuudella ja käytön moninkertaistumisena. Toisaalta elastaani tekee vaatteesta mahdottoman myös kierrättää materiaalina ja tehostaa sen kulumista. Outi Les Pyyn kunniakas yhteenveto elastaanista.

Kun perustiedot materiaaleista ja työolosuhteista ovat plakkarissa, täytyy alkaa pohtia sertifikaatteja: vaateteollisuudessa ei ole yhtä ainoaa merkkiä, jonka voisi lätkäistä eettiseen tuotteeseen. Sen sijaan voi erilaisilla sertifikaateilla tai sitoumuksilla ilmoittaa, onko tehtaita auditoitu, onko materiaali valmistettu ilman kemikaaleja, onko vaate ommeltu Suomessa ja niin edelleen. Yksikään näistä selvityksistä ei takaa, että muut osa-alueet olisivat kunnossa, eivätkä ne aina kerro koko totuutta edes takaamistaan asioista.

Monet sertifikaatit esimerkiksi lupaavat, että ompelijoiden työolosuhteet ovat kunnossa, ja niitä valvotaan auditoinneilla. Todellisuudessa auditoinnit eli tarkastuskäynnit voivat tapahtua harvoin, tai niistä kerrotaan tehtaille etukäteen.

Blogin pitäminen on tuntunut siis usein enemmän tai vähemmän suossa rämpimiseltä. Mistä uskallan sanoa mitäkin, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa? Edes kaikki pienet valmistajat eivät halua selvittää, mistä heidän kankaidensa materiaalit tulevat. Eetti ry:n vaatevastuullisuuskoulutuksessa Finnwatchin tutkija sanoi osuvasti, että ihmisoikeusrikkomukset ovat tällä hetkellä kilpailuetu.

(Samasta koulutuksesta: FIBSin yritysvastuututkimus 2017 osoittaa, että ihmisoikeudet ovat edelleen vastuullisuusteema, jota vain 21% yrityksistä pitää olennaisena. Siitäkin huolimatta, että yli kolmasosa kertoo noudattavansa YK:n ohjaavia periaatteita ihmisoikeuksista.)

Eihän tähän oikeastaan edes voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa: globaali tuotanto nyt vain toimii niin, että alihankkijaketjun myötä yhden tuotteen juuret voivat olla eri puolilla maailmaa, eikä tuotteen myyjä voi enää tietää, mistä kaikkialta esimerkiksi kengän osat ovat tulleet.

Siksi olikin huojentavaa kuulla samaisessa edellä mainitussa vastuullisuuskoulutuksessa, että tästä ollaan lobbaamassa lakiehdotusta! Ranskassa jo testissä olevaa huolellisuusvelvoitetta aiotaan lähteä piakkoin lobbaamaan Suomessakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuottajilla olisi velvollisuus valvoa aivan tuotantoketjun loppuun saakka, ettei missään kohtaa rikota ihmisoikeuksia, oli kyse sitten alihankkijoista tai ei. Tällä hetkellä kädet pestään puhtaiksi vetoamalla siihen, että alihankkijat ovat itse vastuussa toiminnastaan. Suomi ei ole kuitenkaan kovin innokkaasti ajamassa muutosta, joten varsinkin tulevien vaalien alla kannattaa alkaa kovistella ehdokkaita myös näistä teemoista.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_43

Toisaalta vaateteollisuuden tuotannon ongelmat ovat nousseet vuoden aikana vahvemmin ja vahvemmin esille. Mikä on hyvä, sillä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia – miksi siitä ei siis juuri puhuta esimerkiksi muun ilmastonmuutoskeskustelun ohessa? Kuten halpalennoissakin, kyseessä on eräänlainen saavutettu etu, joka vaatii kuluttajalta luopumista. Kun kaikilla on varaa ostaa loputtomasti uusia vaatteita ja lentää halvalla maailman toiselle puolen, tai ainakin ympäri Eurooppaa, on ikävää olla se tyyppi, joka päättää luopua näistä eduista, jotka juuri kaikille mahdollistettiin.

Tarpeemme shoppailla ei ole tosiaan ikiaikainen, vaan halpamuoti on ilmiönä vain muutaman vuosikymmenen vanha.

Kaiken kaikkiaan blogi on vuoden aikana myös perustellut itse itsensä: halusin luoda paikan, johon tieto on koottu. Yrittäessäni koota tietoa huomasin, miten mahdoton tehtävä oikeastaan on. Tällöin tiedostavasta kuluttamisesta tulee itse asiassa mahdollista hyvin rajatulle piirille: niille, joilla on aikaa selvittää.

Suomalaiset ostavat vaatteensa pääasiassa supermarketeista. Se kertoo siitä, että ostopäätös tehdään muiden ostosten lomassa, ei suinkaan etsien viisi päivää tietoa siitä, onko tämä paita nyt varmasti tuotettu rikkomatta ihmisoikeuksia. Nykyisen tilanteen sijasta yrityksillä tulisi olla velvollisuus tuoda meille tieto: marketit eivät ottaisi myyntiin tuotteita, joiden tuotantoketju ei ole selvillä, eivätkä kuluttajat ostaisi tuotteita, joihin ei olisi merkitty selvästi materiaalin alkuperää ja ompelijoiden työolosuhteita.

Tämä tottakai vaatisi sitä, että kuluttajat/kansalaiset alkavat vaatia enemmän läpinäkyvyyttä ja vähemmän ihmisoikeusloukkauksia. Että ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee kilpailuetu, ei toisinpäin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_49

Lopuksi vielä omat neuvoni vastuullisten valintojen viidakossa pärjäämiseen:

1. Älä panikoi. Voit aloittaa muutoksen koska tahansa. Käy vaatekaappisi läpi ja totea, että voisit luultavasti pärjätä nykyisellä varastolla loppuelämäsi. Pidä listaa vaatteista joita tulet seuraavaksi tarvitsemaan, ja aloita niiden etsiminen yksitellen eettisistä kaupoista tai kirpputoreilta, ennen kuin vanha kuluu loppuun ja tarvitset tuotteen heti. Mieti jokaisen vaatteen kohdalla, että sen hankkiessasi olet vastuussa siitä sen koko elinkaaren ajan, etkä voisikaan laittaa sitä kahden käytön jälkeen kirppiskassiin. Pidätkö vaatetta enää vuoden päästä? Voiko siitä tehdä jotain muuta? Onko materiaali kierrätettävissä?

2. Opettele korjaamaan, muokkaamaan ja käyttämään palveluja. Etsi itsellesi luottosuutari ja -ompelija. Opiskele materiaaleja ja opettele lukemaan pesuohjeita (kirpputoreilla näkyy todella paljon kutistettuja villapaitoja ja pesussa nyppyyntyneitä puuvillapaitoja). Jaksa nähdä vaivaa!

3. Jos pystyt ostamaan tarpeeseesi vain halvalla tuotettuja vaatteita (kaikilla ei ole varaa maksaa alushousuparista 20 euroa tai siististä kauluspaidasta 170 euroa) tutustu asiaa ajavien järjestöjen toimintaan ja mieti, voisitko kompensoida maksamalla vuosittaista jäsenmaksua tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen suositteleminen tuntuu vähän tympeältä, mutta oikeastaan näillä toimijoilla on paljon suuremmat rattaat vaikuttaa päätöksentekoon. Eetti ry tekee paljon informaatio- ja lobbaustyötä niin poliitikoille kuin koululaisillekin, kun taas SASK tukee ammatillista järjestäytymistä niissä maissa, joissa työolot ja niiden valvonta ovat surkeita. Finnwatch selvittää ja tutkii yritysten veronkiertoa ja ihmisoikeusrikkomuksia.

4. Anna palautetta! Kysele brändeistä, tsemppaa niitä jotka nostavat esiin vastuullisuuskysymyksiä, kritisoi niitä jotka eivät näin tee. Keskustele ihmisten kanssa näiden vaatteista ja ostotottumuksista. Kysäise lempibloggaajaltasi, kuinka paljon hän miettii vaatteidensa alkuperää tai laita se FB-viesti yritykselle, jonka tuotetta olet ostamassa. Älä ryhdy kuitenkaan syyllistäväksi ahdistelijaksi, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia.

5. Älä ahdistu. Jos ahdistut, älä ainakaan perusta blogia. Jos silti päätät perustaa blogin, teet sen omalla vastuullasi. Muita vaateteollisuudesta bloggaavia/kirjoittavia ammattilaisia: Rinna Saramäki, Vihreät vaatteet, Outi Les Pyy.

DSC00098_web

Oikeasti blogi on antanut itselleni reippaasti perspektiiviä, upeita kontakteja ja varmuutta siitä, että maailmassa on todella paljon toimijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa muuttaa vaateteollisuus kestävämpään suuntaan. Siitä merkki on tänään viidettä kertaa alkava Fashion Revolution Week, johon lähtee mukaan vuosi vuodelta enemmän alan tekijöitä.

Mistä toivoisit blogissa kirjoitettavan jatkossa? Otan mielelläni vastaan ideoita ja kehitysehdotuksia!

Paapero: lasten vaatteita Lapista

DSC_3261DSC_3251
Terveisiä Rovaniemeltä! Olen vierailemassa ihanan ystäväni Essin luona ja käväisin eilen Sampokeskuksessa katsomassa, mitä Rovaniemellä on tarjota näin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Törmäsin juuri ennen sulkemisaikaa Paaperon liikkeeeseen, jossa itse omistaja ja pääsuunnittelija Päivi Valle alkoi esitellä minulle valikoimaansa.

Paljastui, että Paaperon vaatteet ommellaan Kemijärvellä suomalaisten vaatetusartesaanien toimesta. Puuvilla on Euroopassa viljeltyä luomupuuvillaa, eikä vaatteissa ole sekotteita, kuten elastaania, mikä helpottaa niiden kierrättämistä. Printit suunnittelee suomalainen kuvittaja Senja, ja ne myös painetaan kankaalle Suomessa. Lisäksi valikoimista löytyvät merinovillakerrastot.

Päivi Valle perusti Paapero-vaatemerkin 28 vuotta sitten.

Paaperon valikoima on pieneksi merkiksi varsin suuri, ja printtejä löytyy niin luonto- kuin eläinaiheisiakin. Itse kiinnitin huomioni kissaprinttiin, josta tulee kuulemma myös t-paitaa aikuisille tulevaisuudessa. En useinkaan pidä megasöpöistä eläinkuoseista, mutta nämä printit eivät ole omaan makuuni ihan liian anime-henkisiä, vaan nimenomaan söpöjä ja kuvitusmaisia.

Jutellessamme valikoimasta paljastui myös ainakin omassa ystäväpiirissäni odottavien äitien usein kaipaama tuote – imetystunika. Tunikat on suunniteltu yhdessä kätilöiden kanssa ja niitä löytyy äitien toivomassa Lapinlehmä-kuosissa. Mikäli ymmärsin oikein, tilauksesta valmistettavan tunikan voi tilata muistakin Paaperon kuoseista.

Ilahduttavinta Vallen kanssa keskustellessa oli huomata, miten tarkasti hän huolehtii firmansa toiminnasta – esimerkiksi printit painetaan Suomessa eikä muualla Euroopassa, jotta työn jälki varmasti onnistuu. Tämä tietenkin nostaa vaatteiden hintaa, mutta suhteessa tuotantoketjun kotimaisuuteen Paaperon vaatteet ovat realistisesti hinnoiteltuja.

Toivottavasti Paapero pitää kiinni tuotantotavoistaan, sillä uskon lappiaiheisten kuosien kyllä innostavan ympäri Suomen niitä kuluttajia, jotka välittävät vaatteen alkuperästä. Fleecepipot voisi ehkä jatkossa jättää pois valikoimista – materiaali menee varmaankin kaupaksi pohjoisessa, mutta valittiin juuri vuoden 2017 turhakkeeksi.

DSC_3252
DSC_3262

DSC_3254

Nappasin mukaani tietenkin tuliaisia Helsinkiin siskoni vauvalle, nähdään sitten miten vaate kestää käyttöä. Kissakuosi herätti tunteita Instagramissa, joten etelässä asuvien iloksi voin kertoa, että Paaperoa voi tilata myös verkkokaupasta.

Jos sattuu asumaan Lapissa, tällä viikolla naisten päivän kunniaksi Paaperon liikkeissä Kemijärvellä ja Sampokeskuksessa tunikan ostajat saavat kaupan päälle 20 euron lahjakortin.

Onko sinulla kokemuksia Paaperon vaatteista? Kerro kommenteissa!

Store of Hope: Kašmirhuivilla työtä Nepaliin

cMt3L22
Store of Hopen huivi lämmittää sisällä ja ulkona.

Ryhdyttyäni kirjoittamaan eettisestä vaatetuotannosta olen huomannut, että eettisyyttä ja ekologisuutta voi tarkastella hyvin monesta näkökulmastä. Periaatteessa tuotannon eettisyydessä on kaksi eri lähestymistapaa: paikallinen tuotanto länsimaissa tai riittävä palkkaus ja työhyvinvoinnista huolehtiminen niissä maissa, joissa vaatetuotanto on osa kehittyvää taloutta.

Store of Hope on niitä tekijöitä, jotka keskittyvät vastuulliseen tuotantoon materiaaliensa alkuperämaassa, Nepalissa. Verkkokaupan oma päätuote on Store of Hope -kašmir, jota tuottavia vuohia omistajat ovat itse käyneet katsomassa, ja toivovat jokin päivä itse kasvattavansa. Tärkeimpänä Store of Hope pitää kuitenkin riittävän työllisyyden ja hyvinvoinnin varmistamista yhteistyöyrityksissä, jotka Store of Hope -tuotteet valmistavat.

KPiHKwx

Vinkkasin Store of Hope-verkkokaupasta aiemmin blogissani, jolloin toinen omistajista, Eeva, otti minuun yhteyttä. Vaihdoimme ajatuksia Korjaamon Design Market-tapahtumassa ja sain häneltä mukaani testattavakseni heidän neulotun kašmir-huivinsa. Ystäväni Tiia Nyholm otti kuvat minusta ja huivista jo ennen joulua käydessämme brunssilla IPI Kulmakuppilassa (jota suosittelen lämpimästi niin tilan, brunssin kuin kehitysvammaisia työllistävän toimintansa ansiosta), mutta koska valmistumiskiireet ja sitä seuraava uupumus veivät mennessään, on analyysi jäänyt kirjoittamatta.

Nyt huivi on kuitenkin kulkenut mukanani niin Teneriffalla viikon lomamatkalla kuin Helsingissä ulkona pakkasilla. Kirjoitan tätä junassa matkalla Lappiin, ja huivi on mukanani reissussa. Kašmir nimittäin samaan aikaan lämmittää ja hengittää. 50% lampaanvillaa on sekoitettu huiviin lisäämään tuotteen kestävyyttä. Kaunis huivi käy asusteesta, ja näyttää asialliselta myös työpalaverissa. 119 euron hinta on paljon huivista, mutta jos haluaa ostaa elämäänsä yhden monikäyttöisen ja laadukkaan huivin, voin suositella Store of Hopen neulottua kašmirhuivia siihen tarkoitukseen lämpimästi.

ohmHPAP

Monen kuukauden ahkeran käytön jälkeen huivi on hieman nukkaantunut, mutta esimerkiksi Vieton merinovillaneuleeni nukkaantui alkuun huomattavasti nopeammin, kuten villalla myös tapana on. En ole vielä joutunut tekemään huiville huoltotoimenpiteitä, mutta tuulettelen sitä silloin tällöin.

Pitkän huivin etu on, että sen käärii tarvittaessa myös hupuksi tai kietoo esimerkiksi vetoisassa luentosalissa shaaliksi. Store of Hopen huivi käy näihin tarkoituksiin, mutta on kuitenkin niin ohutta neulosta, ettei se siitä huolimatta vie aivan järjettömästi tilaa. Siitä syystä valitsin nytkin reissulleni juuri tämän huivin Mithun shaalin sijasta, joka on huomattavasti paksumpi.

Katso video tehtaasta Nepalissa:

Vegaania kiinnostava tuoteperhe Store of Hopessa ovat Allo Nettle Shawls, eli nokkosesta perinteisin menetelmin valmistetut huivit. Huivit tuotetaan käsin ilman kemikaaleja, ja tradition vuoksi haluttua nokkosta saa kerätä Nepalissa vuorilla vain kaksi kertaa vuodessa. Huivien myynti mahdollistaa paikallisten kyläläisten elämisen kotipaikassaan ilman, että heidän täytyy lähteä etsimään muita töitä. Materiaalina nokkonen muistuttaa pellavaa.

Katso video Allo-huivien valmistusprosessista:

Omien tuoteryhmiensä lisäksi Store of Hope -verkkokaupasta löytyy myös muita brändejä, kuten People Tree, Fly My Damsel ja Able, jotka tarjoavat vaatteita, alusvaatteita ja farkkuja. Myöskään korut, joista kaikki alkoi, eivät ole poistuneet valikoimista.

Store of Hope keräsi viime vuonna rahoitusta toiminnalle myös joukkorahoituksella. Onnistunut joukkorahoituskampanja kertoo siitä, että eettiselle tuotannolle on ostajia.

Kirjoitan myöhemmin myös Weecos-verkkokaupasta, jonka tuotteet ja brändit taas ovat suomalaisia. Store of Hopen tavoitteet ovat hyvin vahvasti kehitysyhteistyössä. Näistä voi valita sen itselleen sopivan tavan lähestyä tuotantoprosessien eettisyyttä. Itse ajattelen, että molempi parempi.

Kirpputori sijoittuu kolmanneksi suomalaisten naisten ostopaikoissa

DSC_2246-01
Suomen Tekstiili & Muoti ry julkaisi tänään I love me -messuilla tutkimuksen, jonka mukaan 26% suomalaisista naisista ostaa vaatteet kirpputoreilta ja erilaisista Facebook-ryhmistä.

En ole kovinkaan ehtinyt perehtyä Suomalaiseen vaateteollisuuteen tilastotasolla, joten oli kiinnostavaa käydä kuuntelemassa nettikyselystä, jossa syys-lokakuussa (29.9.-6.10.2017) Kantar TNS oli tavoittanut 1500 18-74-vuotiasta suomalaista (70% naisia, 30% miehiä) vastaamaan vaatteisiin liittyvistä kulutustottumuksistaan.

Tietenkin kyselyn otanta ja muoto vaikuttavat, mutta silti esiin nousi muutama blogini näkökulman kannalta kiinnostava tulos.

DSC_2252-01.jpeg
Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen ja viestintäpäällikkö Mari Kamaja esittelivät kuluttajatutkimuksen tuloksia.

Jos suomalainen kuluttaja saisi päättää, tämä ostaisi enemmän suomalaisia vaatemerkkejä. 51% vastanneista ostaisi enemmän vaatteita suomalaisilta merkeiltä, jos ne tuotaisiin saataville isoihin kauppoihin.

Suomalaisten naisten yleisimpiä ostopaikkoja ovat H&M, Prisma, kirpputorit ja K-Citymarket. Tältä kannalta siis on ilahduttavaa, että esimerkiksi aiemminkin blogissani mainitsemani Neulomo on saanut tuotteitaan myyntiin Prismaan. Toivottavasti tämä tulos rohkaisisi lisäämään paikallisen tuotannon vaatemerkkejä Prismoissa ja K-Citymarketeissa, joissa suomalaiset shoppailevat eniten.

Pääkaupunkiseudulla taas Stockmann on suosituin ostopaikka niin naisten kuin miesten keskuudessa. Stockmanniltakin löytyy jonkin verran suomalaisia, eettisen tuotannon merkkejä myynnistä. Hullujen Päivien esitettä selaillessani mietinkin, että heidän tarjonnastaan voisi kirjoittaa oman artikkelinsa.

Vaikka kirpputorimyynti ei välttämättä ole Suomen vaateteollisuudelle hyvä asia, on sen sijoittuminen jo kolmanneksi omasta mielestäni hyvinkin positiivinen uutinen. Kierrätetty vaate kun on ostopäätöksenä kuitenkin se ekologisin.

Myös tulokset esitellyt toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen korosti kiertotalouden kasvua ja haasteita, joihin teollisuuden on vastattava. I love me -messuilla liiton lavalla keskustelevatkin tänään myös Reccin ja Globe Hopen edustajat, jotka kierrättävät vaatteita ja materiaaleja myyntiin, muuhun teollisuuteen ja uusiksi vaatteisiksi.

Pääsääntöisesti suomalaiset kuluttajat ovat hintatietoisia. Jos kuitenkin suomalaisista vaatteista ollaan valmiita maksamaan, luulisin hinnan rakenteen avaamisen olevan suunta, joka suomalaiselle shoppailijalle kelpaa. Eli se, että laadukkaasta vaatteesta kannattaa maksaa tekijöille hinta, jolla voi kattaa materiaalin laadun ja hyvät tuotanto-olosuhteet, ja tuotantoprosesseista kerrotaan avoimesti.

Helppous ja saatavuus selvästi dominoivat markkinoita, keikkuuhan ykköspaikalla edelleen H&M. Toivottavasti tämäkin kuluttajatutkimus kuitenkin rohkaisisi alaa ja erityisesti sisäänostajia panostamaan niin kotimaisiin merkkeihin kuin uusiin kierrätysideoihin.

Jos joku muu pyörähtää I love me-messuilla, ekomuotiin keskittynyt alue löytyy luonnollisesti-puolelta. Se on tuo vihreä osio kartalla!

DSC_2240-01

Ekologiset ja eettiset vaateliikkeet

IMG-20170819-WA0011

Eilinen uutisointi siitä, että H&M polttaa myymättä jääneitä vaatteita (eniten tätä tosin tekee Bestseller-firma, joka omistaa Vero Moda- ja Jack & Jones-merkit) on taas herättänyt jonkin verran kysymyksiä siitä, mistä eettisempiä vaatteita voisi ostaa. Suuri osa vaateketjuista sanovat toimivansa vastuullisesti, mutteivät kerro tarkasti kaikkia prosessejaan.

Yle teki joulukuussa 2016 kattavan artikkelin puuvillan alkuperästä. Kiinnostuneelle kuluttajalle tärkeä osio ovat Suomessa myytävien merkkien vastaukset myymänsä puuvillan jäljitettävyydestä. Puuvilla on myös tunnettu siitä, että sen valmistus vaatii paljon vesivaroja – yhden t-paidan valmistamiseen kuluu 2 700 litraa vettä.

Ekologisempi ajattelutapa on kovaa vauhtia valtaamassa vaatealaa. Jos ei oteta lukuun kierrätettyjä vaatteita, ekologisemmat vaihtoehdot voivat tuntua kalliilta. Toisaalta monet ovat tottuneet maksamaan brändivaatteista jo satoja euroja, joten eettisessä muodissa hinta on sama – siinä ei vain ole ilmaa, joka saadaan maksamalla esimerkiksi ompelijoille elämiseen riittämättömiä palkkoja.

Alle olen pyrkinyt listaamaan ekologisuuden ja eettisyyden huomioon ottavia vaateliikkeitä. Kaikkein paras vaihtoehto on tottakai aina ostaa tarpeeseen, kierrättää ja korjata. Jos et löydä omaa liikettäsi tai sinulla on ehdotus, kerrothan sen kommenteissa, niin lisään liikkeen listalle! Liikkeitä ja merkkejä on itse asiassa todella paljon, joten tässä on koottuna vain murto-osa mainitsemisen arvoisista yrityksistä.

Vaatetuotannossa eettiseksi ja ekologiseksi punnittavia kriteerejä on monia, liikkeillä voi olla siis eri painotuksia. Joidenkin ompelutyö tehdään Suomessa, toisten taas Nepalissa, jotkut käyttävät luomupuuvillaa ja jotkut kierrätettyjä materiaaleja. Eniten yrityksiä yleensä yhdistää avoimuus tuotannossa ja sitoutuminen vastuullisuuteen.

Weecos on suomalainen eettisen kuluttajan kauppapaikka, josta löytyy varmasti monipuolisin valikoima, sillä sen alle yhdistyy lähes kaksisataa brändiä.

Neulomo löytyy myös Weecosista, mutta merkin tuotteita voi ostaa Prismoista.

Nudge toimii sekä verkkokauppana että Helsingissä Yrjönkadulla. Valikoima kattaa hyvin koko elämän osa-alueita alusvaatteista urheiluvaatteisiin. Valikoimissa on myös miesten vaatteita.

Nosh on hämeenlinnalainen eettisen muodin vaateyritys, jonka vaatteita voi ostaa verkkokaupasta tai vaatekutsuilta.

Kuje valmistaa kenkiä Espanjanssa. Kierrätymateriaalit ovat Suomesta ja nahka lähialueilta.

Karmashopin valikoima on hyvä perusvaatteita etsivälle. Miesten ja naisten vaatteita, collegeita sekä työasuiksi sopivia siistejä malleja.

RCM clothing valmistaa streestyle-tyyppisiä vaatteita Hampusta. Yrityksellä on myös kivijalkaliike Turussa.

Seele on tamperelainen kivijalkaliike, mutta valikoima löytyy myös verkkokaupasta.

Kaarna living myy pääasiassa sisustustuotteita ja kosmetiikkaa, mutta myös eettisesti tuotettuja vaatteita ja second handia.

Globe Hope valmistaa tuotteita kierrätetyistä materiaaleista, kuten vanhoista armeijan ylijäämäkankaista tai banderolleista. Kivijalkaliike löytyy Mannerheimintieltä Helsingistä ja tehtaanmyymälä Nummelasta.

Pure Waste valmistaa vaatteet tekstiilijätteestä kierrätetystä kuidusta. Pääasiassa t-paitoja ja huppareita, mutta kestäviä ja hyvin kohtuuhintaisia. Myös miehille. Pure Wastella on nykyään liike myös Yrjönkadulla.

Maeveg myy naisellisempia naisten vaatteita. Paljon erilaisia kuoseja ja laskoksia.

Store of Hope on eettisen muodin verkkokauppa, jota on rahoitettu myös joukkorahoituksella. Kašmirvillasta valmistetut huivit ja pipot ovat liikkeen omaa tuotantoa Nepalista.

Mithu on astetta boheemimman tyylin verkkokauppa, joka myy tuotteita myös erilaisissa tapahtumissa.

Pieni ekopuoti Valkee on Salossa sijaitseva kivijalkaliike, jolla on myös toimiva verkkokauppa. Sekatavarapuodista löytyy myös vaatevalikoimaa.

Muita listoja:

Reilun kaupan vaateliikkeet
Vihreät vaatteet-blogin lista
Lista kotimaisista naistenvaatteista

Second Handia Frida Marinasta

DSC_0151

Luulin juuri päässeeni eroon kirppisrumbasta viime vaatteidenvaihtoillan jälkeen, kun heivasin kovalla kädellä vaatekaappini sisältöä hyväntekeväisyydeen. Jotenkin vain silti taas siivouksen yhteydessä oli nurkkaani ilmestynyt se perinteinen Ikea-kassillinen vaatteita, joista kuitenkin voisin luopua.

Onneksi ystäväni Anna kysäisi, osallistuisinko hänen kanssaan kirppisnurkkaukseen Frida Marinassa, sillä hän oli unohtanut varanneensa sen ja lähdössä Italiaan. Kävimme siis eilen viemässä mekkoja ja kenkiä kansalaisille ostettavaksi osoitteeseen Kaarlenkatu 10.

Olen myynyt Frida Marinassa vaatteita ennenkin. Pidän siitä, että vaatteet pyritään laittamaan esille kauniisti, tuolloin aiemmin ne laitettiin liikkeessä esille myyjän puolesta. Nyt ajat ovat hieman muuttuneet, ja myyjillä on omat nurkkauksensa ja vaatteensa. Tämä on ymmärrettävää, sillä se säästää omistajilta varmaan runsaasti aikaa. Myyjät tuntuvat silti ymmärtävän kirpputorin idean siitä, ettei laiteta pöytiä aivan tukkoon tai tuodaan paikan henkeen sopivia vaatteita.

DSC_0097DSC_0102

Sovimme, että Anna tuo rekkiin mekkonsa ja minä pääasiassa muutamat kengät, joita en enää käytä. Laitoin myyntiin mm. retrot punaiset Adidakseni ja Eccon sandaalit, joita en koskaan oppinut käyttämään, vaikka olen hautonut niitä kaapissa monta kesää.

Annan mekoilla taas on yleensä kaikilla oma tarinansa. Opiskeluaikoina hän teki virtuaalisen museon, johon tallensi kymmeniä mekkoja tarinoineen. Olen itsekin usein mielelläni kysellyt kirpputoreilla pyöriessäni, mistä myyjien vaatteet ovat peräisin, koska minusta on ihanaa kuulla, mitä kaikkia muistoja vaate jo kantaa.

Anna on tosiaan graafinen suunnittelija, ystävien kesken “gif-mestari”.
Tämä mekko hänellä oli päällään ensimmäisenä koulupäivänä, kun hän aloitti Taikissa. Mekon vetoketju kuitenkin hajosi kesken koulupäivän! Nyt se on korjattu, ja tämä, luultavasti pian keräilyharvinaisuus, odottaa ostajaansa Frida Marinassa.

DSC_0137

Juhlavuoden kunniaksi Anna laittoi myyntiin myös Suomi 100 -hameen. Itsenäisyyspäivän asua ei siis tarvitse enää miettiä.

DSC_0140
DSC_0115

Ehdimme hädin tuskin asetella myytävät tavarat paikalleen kun niitä syöksyttiin jo katsomaan. Toistaiseksi on toiveikas olo siitä, että ainakin jotain menisi kaupaksi kahden viikon aikana.

DSC_0120

Kannattaa mainostaa sosiaalisessa mediassa, jos on käynyt viemässä vaatteitaan myyntiin.

Suurta kävijäryntäystä se ei välttämättä aiheuta, mutta itse olen ainakin saanut kirpputorihoukutuksen usein kaverin vihjeestä.

DSC_0127
DSC_0128
DSC_0126

Frida Marinassa on siis sekä second handia kirppiksen muodossa, että vintage-vaatteita. En itse ole suurikaan vintagen harrastaja, mutta mekkoja on kiva hypistellä. Suosin kyllä tiettyjen aikakausien vaatteita puhtaiden materiaalien ja kauniiden leikkausten vuoksi. Monet kuosit tuntuvat itselleni kuitenkin liian rohkeilta.

Vintagen lisäksi liikkeestä löytyy myös luonnonkosmetiikkaa ja sisustustavaraa. Yhdessä samassa paikassa toimivat siis Frida Marina, Pieni sydän second hand ja Moonk vintage. Näiden osuudet tuotteista tai liiketilasta eivät ole minulle aivan selvinneet, mutta enpä ole älynnyt kysyäkään.

DSC_0129
DSC_0131
DSC_0132
DSC_0133DSC_0134
DSC_0136

Henkilökunta Frida Marinassa on omistautuvaa ja palvelu ihanan selkeää. Ihanien asioiden aarreaitassa on kiva piipahtaa sellaisina päivinä, kun olo on vähän harmaa ja haluaa imea itseensä materiaalista hemmottelua.

Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä, en juurikaan käy vintage-liikkeissä siksi, ettei minulla ole varaa ostaa keräilyharvinaisuuksia. Frida Marina on siitä mukava, että kun on harmistunut vintagemekkojen hinnoista, voi luultavasti silti löytää jotain kivaa kirpputoripuolelta.

DSC_0150
DSC_0148
DSC_0152

Tulevaisuudessa koostan myös vinkkejä second hand -shoppailuun, onhan kierrättäminen se ekologisin tapa hankkia uusia vaatteita. Tällainen vinkki nyt Helsingistä.

Seuraavat kaksi viikkoa on aikaa tehdä ostoksia meidän nurkassamme (Rauha), mutta Frida Marinassa kannattaa tietenkin vierailla sen jälkeenkin.

Eettistä tyyliä tamperelaisille: Seele

IMG-20170819-WA0016
Pidin pienen kaupunkiloman Tampereella viime viikolla. En suunnitellut juuri käyväni kaupoilla, mutta ilahduin törmätessäni sattumalta Aleksis Kiven kadulla Sustainable lifestyle store Seeleen. Kivijalkakauppa on aivan Tampereen keskustassa ja liiketilakin avara.

Vaikka kauppa on ollut pystyssä jo vuodesta 2013, en ole aiemmin huomannut sitä Tampereella liikkuessani. Tämä voi johtua siitä, että aiemmin hieman syrjemmässä ollut liike muutti näihin tiloihin kesän alussa.

IMG-20170819-WA0018
IMG-20170819-WA0010
Koska törmäsin kauppaan sattumalta, en sattunut kanniskelenaan mukanani kameraa. Toivottavasti puhelimen kuvista saa kuitenkin vähän käsitystä kauniisti sisustetun liikkeen tunnelmasta. Itse pidin kovasti siitä, miten kaikki tuotteet oli aseteltu niin, että niitä oli tilaa katsoa ja tarkastella.

IMG-20170819-WA0014
IMG-20170819-WA0012
Juttelin pienen tovin myös omistajan kanssa, joka oli erityisen iloinen siitä, että liikkeeseen on saatu nimenomaan Tampereella ja lähialueella tuotettuja merkkejä. Ainakin monelle tuttu Uhana Design oli liikkeessä hyvin edustettuna.

IMG-20170819-WA0017
Nappasin rekistä kokeiluuni Vietton mustan neuleen, jota fiilistelin sen täydellisen rentouden tähden. (Ja pällistelin sitä ihanissa avarissa pukukopeissa aurinkolasit päässä, olin todellakin loman tarpeessa…) Kevyt neule oli lämmin, kesäpäivänä jopa hieman hiostava, mutta ohut ja laskeutui kauniisti. Täydellisessä neuletakissa on mielestäni aina myös taskut.

IMG-20170819-WA0019
Huomaa kulahtaneet glitterkynsilakat Flow-festarin jäljiltä. Aina tyylikkääksi muotibloggariksi on vielä matkaa.

Jouduin jättämään takin toistaiseksi rekkiin, koska minun täytyy harkita hinnan kohdalla, sopiiko neule budjettiini. Olen kuitenkin sen kannalla, että neule voisi korvata muutaman muun “melkein täydellisen” neuleen niin, että ne myytyäni voisin käydä hankkimassa tämän mukavuuden Seelen verkkokaupasta.

169 euroa ei siis mielestäni ole aivan hirveän kallis, jos vaatteeseen aikoo sitoutua ja huolehtii hyvin vaatteistaan. Materiaali on laadukas ja neuleen eteen tehdystä työstä kuuluukin maksaa, Vieton tuotteet nimittäin ommellaan Malminkartanossa ja kankaat valmistetaan Orivedellä.

En ole juurikaan nettishoppailija, koska sopimattoman tuotteen palauttaminen tuntuu minusta liian työläältä. Siksi pidän kivijalkakaupoista, joissa tuotetta voi käydä sovittamassa. Seele lupaa myös nettisivullaan tarjoavansa pieniä korjausompeluita yli sadan euron tuotteisiin. Arvostan!

IMG-20170819-WA0011

Eettisiä kivijalkaliikkeitä on syntynyt Suomeen jo reippaasti, isoimmista kaupungeista tuntuu löytyvän ainakin yksi. Tässäkin liikkeessä tosin maskuliiniselle vartalotyypille sopiva puoli puuttui kokonaan, ja toistaiseksi eettinen pukeutuminen tuntuu olevaan tyyliltään aika yhteneväistä, tunikatyyppistä mekkoa ja legginssejä. Seelen sivulla toki perustellaan valintoja näin:

“Valikoimassa päädyttiin pelkästään naisten vaatteisiin ja asusteisiin, jotta vältyttäisiin siltä, että on kaikkea vähän, mutta ei oikein mitään riittävästi. Tarkoituksena on tarjota vaatteita, joille on mahdollisimman paljon käyttöä elämän eri hetkissä.

Lisäksi Seelessä myytäville vaatteille on tunnusomaista niiden monikäyttöisyys siten, että esimerkiksi juhlavuutta pystytään säätelemään asusteilla. Näin vaatetta tulee käytettyä useammissa tilanteissa eikä se unohdu käyttämättömänä vaatekaappiin. Valtaosaa vaatteista voi myös käyttää ympäri vuoden.”

Onneksi nettikaupat ja yksittäiset brändit tuovat monipuolisuutta tarjontaan. Myös siksi olen koonnut linkkilistaa eri liikkeistä, joka alkaa kohta olla riittävän kattava julkaistavaksi.

Tamperelaiselle Seele kuitenkin vaikuttaa ilahduttavalta laadukkaan palvelun kivijalkaliikkeeltä. On aina helpottavaa, kun koko liike on keskittynyt eettisyyteen ja ekologisuuteen niin, ettei tarvitse kuluttajana tarkastella läpi jokaista tuotetta sillä silmällä.

Oletko käynyt Seelessä? Mitä eettisen muodin kivijalkaliikkeitä suosittelisit?

Globe Hope

DSC_5838_p

Globe Hope on suomalainen, Nummelassa päämajaa pitävä vaatemerkki, jonka tuotteet valmistuvat ylijäämämateriaaleista.

Täältä voit lukea tarkemmin tuotantomaista ja firman tarinasta.

Itselleni vuonna 2001 toimintansa aloittanut Globe Hope on niitä ensimmäisiä merkkejä, jotka tulevat mieleen sanasta kierrätysmuoti. Nykyään materiaalia kierrätetään jo monissa firmoissa prosesseilla, joilla sen pystyy muovaamaan juuri haluamakseen, mutta Globe Hope edelleen suunnittelee ja valmistaa tuotteet kierrätysmateriaalin mukaan.

Tässä on puolensa; osa tuotteista näyttää hieman kotikutoiselta askartelulta, mutta toisaalta esimerkiksi telttakankaan kulunut pinta voi olla juuri sitä estetiikkaa mitä laukkuunsa kaipaa. Kerättyn materiaalin uudelleenmuokkaamiseenkaan ei kulu energiaa, vaan se ommellaan suoraan laukuiksi, vaatteiksi ja asusteiksi.

DSC_5782_p

Itse omistan Globe Hopelta vain laukkuja, mutta niitä olenkin sitten haalinut niin, etteivät kaikki edes mahdu tähän samaan artikkeliin esittelyyn. Olen myös antanut laukkuja lahjaksi, koska valikoimasta löytyy aina monia erilaisia, eikä yksikään Globe Hopen laukkuni ole koskaan vielä hajonnut.

Globe Hopen kaikki laukut on nimetty ja niiden materiaalin tausta kerrotaan. Nämä laukut ovat niin vanhoja, etten ole pitänyt tietoja tallessa, mutta sain sähköpostitse vastauksen, että esittelemäni samettilaukun nimi on ainakin Tuhkimo.

Putkikassi: salitreeniin ja viikonloppureissuille

DSC_5718_p

Ostin tämän putkikassin ainakin viisi vuotta sitten Design Marketista kaapelitehtaalta. Se oli siellä alennuksessa muistaakseni 35 eurolla. Aina kun tarvitsen salikamoja kenkineen tai uimakamat mukaan reissuun, otan tämän kassin mukaani. Vuosien aikana yksikään sauma ei ole ratkeillut, vetoketju hajonnut tai edes väri nuhjaantunut. Tarvittaessa kassin nykäisee myös selkään repuksi, ja vaikkei ratkaisu ole ehkä esteettisesti 5/5, kassi istuu selkään hyvin.


Rusettilaukku: juhliin ja iltamenoihin

DSC_5788_p

Metallisankaiset nipsulaukut ovat hyvin perinteistä Globe Hopea. Tämän Tuhkimo-laukun äitini on ostanut ystävämyynnistä, ja se on minulla ikuisuuslainassa. Varsinkin halvemmissa laukuissa nipsumekanismi usein pettää ja laukku aukeilee, mutta tämä laukku pysyy kiltisti kiinni, kunhan sitä ei tunge aivan täyteen tavaraa. Nipsulaukut valmistetaan Nokialla.

Tuotteissa on kotimaisen ompelun lisä, mutta eivät ne suhteessa ole järkyttävän kalliita, varsinkin jos muistaa sen erikoisosaamisen, mitä esimerkiksi turvavyön käsitteleminen vaatii. Hinnat pyörivät isommissa laukuissa sadan euron molemmin puolin.

Esimerkiksi 60 euron laukku tulee viidessä vuodessa halvemmaksi kuin vuosittain ostettu 20 euron arvoinen laukku. Itse veikkaisin Globe Hopen laukkujen käyttöikää tosin paljon korkeammaksi, mutta tämä riippuu tietenkin siitä, kuinka aktiivisesti niitä käyttää. Itse vaihtelen laukkuja arkikäytössäkin runsaasti, joten kuluminen jakautuu tasaisemmin laukkujen kesken.

Lisäksi ostan Globe Hopen tuotteet yleensä alennuksesta, etsien erien viimeisiä lemppareitani.

En ole aivan niin armeijahenkinen, että kävisin ostamassa kaikki vaatteeni Varustelekasta, mutta koska armeija- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetut kankaat todella kestävät käyttöä, suosin Globe Hopen tuotteita, jotka on uudelleendesignattu näistä materiaaleista. Esimerkiksi Likka-mekot ommellaan Saksan armeijan pyykkisäkeistä, ja niiden uskoisin sopivan kaikkein rajuimpaankin arkikäyttöön.

Yhteenveto

– Tuotanto lähellä (Suomi, Viro, kengät Portugali, luomupuuvilla Turkki)
– Tekstiilimateriaalin hyötykäyttö (banderollit, vanhat työtakit, turvavyöt)
– Ompelutyön laatu vastaa hintaa

Kokemuksia Globe Hopesta? Jaa ne kommenteissa!

Kuvat Aku Häyrynen.

Fashion Transparency Index 2017

Fashion Revolution julkaisi 24. huhtikuuta 2017 Fashion Transparency Indexin, joka mittaa eri brändien läpinäkyvyyttä viidellä eri osa-alueella. Vastaava indeksi on tehty aiemminkin, mutta tänä vuonna sen toteutustapa on hieman erilainen, joten jatkossa indeksi pyritään toteuttamaan tämän uuden laskentakaavan mukaan.

Valikoin 100 listatusta brändistä 20 Suomessa enemmän tunnettuja ja rakensin brändien saamista tuloksista kaavion, josta voi vertailla, kuinka hyvät prosenttilukemat kullakin brändillä on eri osa-alueilla.

Klikkaa kuvaa päästäksesi kaavioon! (Infogr.am ei valitettavasti toimi upotettuna WordPressiin).

Screenshot_20170518-205410-01

Eri osa-alueiden tarkemmat määritelmät ja vaatimukset voi katsoa itse Fashion Transparency Indexistä. Julkaisu on muutenkin kattava ja kiinnostava, joten kannattaa ehdottomasti perehtyä siihen lähemmin.

Julkaisusta löytyy myös tulosten painotusperiaate, jonka mukaan lopullinen prosentuaalinen sijoitus brändeille on yhteenlaskettu kaikista viidestä osa-alueesta. Vaikka siis esimerkiksi Marks & Spencer näyttäisi pärjäävän hyvin, sijoittuu se lopullisissa tuloksissa Adidaksen ja Reebokin alle.

Klikkaa taas kuvaa nähdäksesi koko kaavion!

Screenshot_20170518-205548-01

Fashion Transparency Index on kerätty brändien itse tuottamasta ja antamasta tiedosta. Nollasijoitus ei siis välttämättä tarkoita muuta kuin sitä, että tietoa ei jaeta ulospäin, ja indeksin avulla on lähinnä helppo vertailla eri merkkien avoimuutta.

Odotan itse ainakin indeksin vakiintumista niin, että vuosittain voi seurata brändien avoimuuden kehitystä. Toivottavasti tämä antaisi myös brändeille motivaatiota lisätä läpinäkyvyyttään.

Vaatevallankumousviikko on ohi, mutta mitä jäi käteen?

Vaatevallankumousviikko näyttäytyi ainakin minun sosiaalisen median uutisvirrassani hyvinkin aktiivisena. Vapun ja muiden tohinoiden mukana jäin jopa hieman jälkeen enkä aivan pysynyt tavoitteessani postata yksi kuva joka päivä. Teen kuitenkin oman yhteenvetoni viikosta:

Ensimmäisellä kuvalla lähestyin Seppälää. Ostin t-paidan viime vuonna Seppälän alesta heikkona hetkenä muutamalla eurolla, ja tahdoin tietää, kuka sen on ommellut. Seppälän sivuilta löytyy vastuullisuus-osio, joka päällepäin vaikuttaa hyvältä kattavuudellaan. Sivulta löytyy jopa lista tehtaista, joissa Seppälän vaatteet ommellaan. Harmikseni Seppälän Instagramissa ei oltu kuitenkaan niin hereillä, että kysymykseeni oltaisiin vastattu.

Seuraavaksi kyselin JC:ltä heidän läpinäkyvyydestään. Erityisesti farkkujen tekemiseen liittyy paljon terveysriskejä. Vaikka nettisivulta löytyvät kiitettävät pesuohjeet, joiden perusteella olen kohdellut erityisesti näitä farkkuja kovinkin kaltoin (vaatteiden oikea huolto lisää niiden kestävyyttä ja pienentää ympäristövaikutuksia), en kuitenkaan löydä JC:ltä minkään muotoista vastuullisuusraporttia. Crocker-merkin Instagram-tili ei vastannut kysymykseeni.

Viikon positiivinen yllättäjä oli Tokmanni. Törmäsin heidän myymäänsä Pola-vaatemerkkiin suunnilleen vuosi sitten. Huomasin erään kierrätettynä ostetun muutaman vuosikymmenen vanhan mekkoni olevan myös Pola-merkkinen ja valmistettu Lappeenrannassa. Tuotanto oli tietenkin siirtynyt jo pois Suomesta, mutta uusia valmistusmaita oli hyvin vaikeaa löytää yhtään mistään. Nyt käytin Vaatevallankumousviikkoa hyväkseni kysyäkseni, missä vaatteet on tehty. Tokmanni vastasi!

“Moi @kolttola, kiitos kysymyksestäsi! Emme tällä hetkellä vielä raportoi alkuperämaatietoja, mutta ilokseni voin kertoa, että asiaan tulee muutos ensi vuoden alussa. Omien merkkien vaatteiden osalta aloitamme alkuperämaan ilmoittamisen tuotteissa syksyllä 2018. Omien merkkiemme alla toimivat mallistot suunnitellaan ja mitoitetaan täällä Tokmannilla. Lisätietoa käyttämistämme alkuperämaista löytyy tuoreesta yritysvastuuraportistamme, joka sijaitsee verkkosivuillamme :)”

Yritysvastuuraportin löytää täältä. Se on varsin pitkä ja käsittää muutakin kuin vaatevastuullisuusasioita, mutta siitä käy ilmi, että Tokmanni on ainakin sitoutunut BSCI-jäseneksi ja pyrkii selvittämään tuotantomaita ja olosuhteita:
Tokmannin vuonna 2016 myymien tuotteiden alkuperämaat ovat seuraavat
• 17% ostoista riskimaista •  95% ostoista BSCI:ssa olevilta tehtailta

Viimeisen kuvani kohdistin S-ryhmän House-merkille. Merkistä oli vaikeaa löytää mainintoja, eikä kyselyyni vastattu, mutta S-Ryhmä on myös osallistunut viime viikolla Vaatevallankumoukseen julkaisemalla tehdaslistan ja vastuullisuusraportista löytyy tarkemmin eriteltynä vastuullisuustavoitteita.

a370cce1ab25f4f88ee93383de4f0cfa

Itse olen ollut pitkin viikkoa positiivisesti yllättynyt siitä, että myös tavaratalomerkit ovat kehittäneet avoimuuttaan. Vaikka halpamuodin ongelmat (suuret tuotantomäärät, heikko laatu, työolosuhteet) eivät poistu vielä tällä, läpinäkyvyyden lisääminen on kuitenkin oikea askel ihmisoikeuksia kunnioittavan vaateteollisuuden suuntaan.

Muutos toimintakulttuurissa on tullut kuluttajien vaatimana. Vaatevallankumouksen kaltaisilla kampanjoilla on siis paljonkin väliä.

Vaatteiden tuotantoa voisi kuitenkin ajatella useamminkin kuin kerran vuodessa.
Alla vielä muutama nosto #Imadeyourclothes-hashtagilla osallistuneilta suomalaisilta yrityksiltä, joiden toimintaa kannattaa varmasti tukea muutenkin kuin Vaatevallankumouksen merkeissä.

#whomademyclothes #imadeyourclothes #fashionrevolution #fash_rev Ask it – be brave 💚💚💚

Henkilön Remake Ekodesign (@remakeekodesign) jakama julkaisu

MUUTE on yhden naisen miniyritys. Tähän asti olen valmistanut jokaikisen tuotteen itse. Lisäksi mm. suunnittelen, pakkaan, postitan, hankin materiaaleja, vastaan sähköposteihin, sovin yhteistyökuvioista ja käyn välillä myyjäisissä. Elämä on aikamoista palapelia, sillä olen myös pienen lapsen kotiäiti ja musiikin maisteri, ja aika ajoin on päästävä tekemään töitä myös musiikin parissa. Vaikka kuvio saattaa kuulostaa kaoottiselta ja hetkittäin sitä onkin, olen todella onnellinen ja kiitollinen että saan tehdä juuri näitä asioita. Jotta tämä on mahdollista jatkossakin ja pysyisin paremmin perässä tuotannon kanssa, olen käynnistämässä juuri yhteistyön lahtelaisen ompelijan kanssa. Pian siis osa laukuista valmistetaan täällä Suomenlinnassa ja osa Lahdessa. Jännää! Kuva @doritsalutskij @vaatevallankumous @fash_rev #vaatevallankumous #fashionrevolution #imadeyourbag #muute #madeinfinland #madeonsuomenlinna #madeinlahti #studio #työhuone #laukuntekijä #bagmaker #bagdesigner #yrittäjä #entrepreneur #artisan #musician #muusikko #kotiäiti #mother #palapeli #onni #kiitollisuus #mylife #minunnäköinenelämä

Henkilön MUUTE (@muutenlaista) jakama julkaisu

Fashion Revolution -sivustolta löytyy vaikka mitä materiaalia, niin viime viikolla julkaistu läpinäkyvyysindeksi kuin oppimateriaalia ja toimintaneuvoja. Näitä voi hyvin lueskella ja toteuttaa muulloinkin kuin kampanjaviikolla.