Vuosi 2019 ostoslakossa

FashRev_assets_quotes__

Tammikuussa 2019 alkoi siis ostamattomuus. Haaste on siitä hyvä, että se on passiivinen. Tavallaan siihen ei tarvitse käyttää energiaa, jos ei halua. Lakkaa vain tekemästä jotain. Olin kuitenkin tottunut siihen, että huonoina päivinä saan ostaa itselleni jotain pientä kivaa, ja tein kirpputoreilta myös käytännöllisiä löytöjä. Viihdyn myös second hand-kaupoissa, joten niille menemisestä luopuminen tuntui kurjalta. Sijaisshoppailin jonkin verran kirppareilta kumppanilleni. Hän siis kertoi mitä tarvitsi ja minä menin liikkeisiin, otin kuvat löydöistä ja hyväksynnän saatuani kiikutin ostokset kotiinkuljetuksella.

Aluksi en karsinut vaatteita, sillä ajattelin, etten saa vuoteen ostaa uusia, joten on pärjättävä niillä mitä minulla on. Sen sijaan kaivoin varastosta laatikollisen tekstiilejä, jotka olivat odottaneet korjaamista, ja käytin niiden korjaamiseen muutaman illan. Opettelin parsimaan nettitutoriaalien avulla. Tuntui hyvältä vihdoinkin korjata ja ottaa käyttöön vaatteita sekä luopua niistä, jotka olivat odottaneet korjaamista niin kauan, että en enää edes halunnut käyttää niitä. Ne korjasin ja lahjoitin eteenpäin.

Koitin vältellä kierrätyskeskuksen ilmaispuolta alkuun, mutta se toimi myös sijaisshoppailuna. Usein vein kierrätykseen pienen lahjoituksen ja katsoin samalla, oliko ilmaispuolella mitään jännittävää. Löysin sieltä muutamia todella kivoja löytöjä, jotka ovat seuranneet Ruotsiin asti mukanani, kuten ruudullisen vintagevillahameen ja Irja Leimun mustan villa-kashmir-sekoiteneuleen.

Kun sukkahousuni uhkasivat loppua, kysyin isosiskoltani hänen sukkahousutilannettaan. Pikkusiskona olen tottunut jo nuorena siihen, että saan siskoltani hänen vanhoja vaatteitaan. Kysymällä asiasta vältin ostamasta uusia sukkahousuja ja siskoni sai syyn käydä läpi varastonsa.

DSC_0032
Vaateröykkiö alkuvuoodesta ennen karsimista.

Huhtikuussa sain tietää, että minut oli hyväksytty opiskelemaan Ruotsiin. Koska muuttaisin sinne vuodeksi vuokraamaani huoneeseen, joutuisin säilömään osaa tavaroistani Suomessa. Olen tarkoituksella kerännyt ympärilleni esineitä, joilla on minulle tunnearvoa, joten en tule heittäytymään niin minimalistiksi, että tarkoituksella hankkiutuisin koko omaisuudestani eroon. En kuitenkaan halunnut viedä turhaan tilaa pakkaamalla säilöön vaatteita, joilla ei ole minulle suurta merkitystä.

Huhtikuun ja kesäkuun aikana kävin läpi isoimman karsimisen vaiheen, jolloin järjestin vaatteidenvaihtoa kotona ja osallistuin vaatteidenvaihtotapahtumiin, joita järjestävät toisinaan Kalliolan setlementtitalo ja Rediin tullut Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone. Asuin Oulunkylässä, joten sinne tullut uusi kierrätyskeskus sai hyvin monta lahjoituskassillista sekä vaatteita että tavaraa. Vaatteet lajittelin lahjoitettaviin ja myytäviin. Myytävät laitoin myyntiin Frida Marinaan, joka jälkeen osan myymättömistä lahjoitin kirppiksen naapuriin Recciin, osan myin facebook-kirppiksillä ja kavereille.

Luovuin kaikesta, mikä oli vähänkin yhdentekevää, tai mitä en ehdottomasti halunnut aina pitää. Perisyntini on ostaa kirppareilta “melkein oikeita” vaatteita, eli esimerkiksi yhtä täydellistä villatakkia etsiessäni olin hamstrannut niitä monta. Nämä kaikki melkein täydelliset saivat lähteä. Monia asioita myös lahjoitin ystäville, joiden tiesin pitävän niistä, kuten ihanan käsityönä tehdyn kissakuosisen villatakin, jonka sai kämppikseni tyttöystävä. Takki on vilahdellut sen jälkeen Instagram-storyissa, joten tiedän sen ilahduttaneen. Jotkin vaatteet myin ihan vain koska niistä sai rahaa, vaikka pidin niistä, mutta ajatellen, että ne tekisivät tilaa vaatekaappiini ja toisivat lisää opiskelijabudjettiini. Niistäkin irti päästäminen tuntui lopulta hyvältä. Luovuin myös epäkäytännöllisyyksistä: korkokengistä kaikki paitsi yhdet siskoltani perityt kiiltonahkaiset suomalaiset vintagekorkkarit saivat lähteä, sillä en oikeasti pidä koroilla kävelemisestä. Myös monet mekot ja edustusvaatteet löysivät uudet omistajat, sillä en käy todellisuudessa niin monissa tilaisuuksissa, joissa ehtisin niitä pitää.

FashRev_assets_quotes_new2Kun olin karsinut vaatteista minulle turhat, tuli kesäkuussa vastaan uusi haaste: sain peruutusajan leikkaukseen, johon olin jonottanut, ja leikkauksen tarpeesta sekä sairaslomasta johtuen lihoin sen verran, etten mahtunut kaikkiin vaatteisiini. Tiesin kuitenkin, ettei kyseessä ole normaalipainoni, joten en halunnut luopua pieneksi jääneistä vaatteista. Sen sijaan pakkasin ne sivuun, ostin kierrätettynä pari sopivaa vaatekappaletta ja käytin kesän lähinnä mutsifarkkuja ja t-paitoja. Suosin muutenkin väljiä ja mukavia leikkauksia, joten iso osa vaatteistani mahtui minulle edelleen. Jotkin vaatteet laitoin kiertoon, kuten minulle kertyneet shortsit, jotka eivät mahtuneet päälle. Niiden mahtumisesta seuraavanakaan kesänä ei ollut varmuutta, joten päätin antaa ne muiden käyttöön, ja ne katosivatkin hellepäivien aikana nopeasti Frida Marinan myyntirekistä.

Kosmetiikkaa olen käyttänyt vähän, mutta saanut myös lahjaksi. Olin ostanut tuotteita aiemmin tarjouksista vähän varastoon, mikä toisaalta muutossa oli kätevää. Vuodessa kosmetiikan määrä on kuitenkin karsiutunut. Vuoden aikana olen tainnut ostaa kuivashampoopurkin ja ripsivärin, oltuani ensin muutaman kuukauden ilman. Myös sheivauksen suhteen kokeilin pidempää taukoa. Harkitsin uuden partahöylän ostamista, mutta koska kulutus on pientä & vaihdettava muovinen varsi on kestänyt käytössä varmaan noin 15 vuotta, ajattelin, että mitä suotta hyvää vaihtamaan.

DSC_0177
Ostolakossa ei saanut ostaa materiaa, kuten vaatteita, kosmetiikkaa tai sisustusesineitä. Harrastusvälineet, työhön liittyvät tarvikkeet ja hygieniasta huolehtimiseen liittyvät ostokset olivat sallittuja, samoin palvelut ja elämykset. Tämä ruusulimonadi Porvoossa terassilla oli siis sallittu ostos. Facebookista löytyy tukiryhmiä ostolakkoa harkitseville, joissa niin sääntöjä kuin motiivejakin on erilaisia: rahansäästö, ilmasto tai turhasta eroon pääseminen.

Lisäksi ostin vaatteidenkorjauspaketin Remakelta ja käytin sen. Vein kavennettavaksi kaksi mekkoa, lisäksi yksi Lumin kulunut nahkalaukku maalattiin uudelleen ja Martensien kengänkärjet saivat uuden värin. Suosittelen ehdottomasti erityisesti laadukkaiden mekkojen ja vaatteiden korjauttamista, kavennuttamista tai muuten editointia ammattilaisella. Koska heräteostoksiin ei kulunut varoja, käytin rahaa myös kolmen kenkäparin korjauttamiseen suutarilla.

Muutin siis elokuussa Göteborgiin vuodeksi opiskelemaan. Muuton tein laivalla ja autolla, jotta pystyin tuomaan mukanani sen verran tavaroita, etten joudu ostamaan mitään uutta. Tämä on ollut erityisen kätevää, sillä opiskelijabudjetti on pieni, enkä toistaiseksi ole esimerkiksi joutunut ostamaan Ruotsista ollenkaan kosmetiikkaa. Muutettuani ostin teesihdin ja lasisen eväslaatikon, mutta pääasiassa muuten olen pärjännyt tavaroilla, jotka olen tuonut Suomesta. Ensimmäisen kuukauden aikana ajoin hiukseni pois. Olen halunnut kokeilla sitä ja hoitoaineen loputtua se tuntui hauskalta seuraavalta askeleelta. Säästän myös kampaajakuluissa.

View this post on Instagram

Hoitoaine loppui. #ostoslakko

A post shared by Halpa omatunto (@halpaomatunto) on

Lokakuussa vanhempani vierailivat luonani ja toivat mukanaan maton, päiväpeiton ja säilytyslaatikollisen vaatteita. Osa vaatteista oli sellaisia, joita en ollut edes kaivannut, mutta jotka olivat ihan tervetulleita. Mukana oli myös vaatteita, jotka olivat Göteborgiin lähtiessä liian pieniä, mutta jotka nyt leikkauksesta toivuttua ja tiukalla ruokabudjetilla eleltyäni mahtuvat taas päälle. Vaatekaappini ei ole mitenkään erityisen minimalistinen, mutta verrattuna aiempaan se on sentään hahmotettavissa.

Paikallisilla kirppiksillä olen aika hyvin välttynyt kiusauksilta. Kirjamessuilta ostin yhen kirjan, postikortin ja pinssin, sarjakuvafestivaaleilta taas paikallisten taiteilijoiden teoksia.

DSC_0182
Ranta Varbergissa, Ruotsissa.

Olen siis lipsunut ehdottomasta tarpeen ajatuksesta, mutta joissain asioissa pitänyt pääni. En ole kuitenkaan potenut hankinnoista kovin huonoa omatuntoa, sillä ostolakko on kuitenkin auttanut hahmottamaan oikeita tarpeitani ja miettimään pidemmän aikavälin tarvetta. En tee ostoksia hetken mielijohteesta kuin kirpputorilla, ja niissäkin ostoksissa käytän tuplasti enemmän harkintaa. Ostolakon ajatus on ohjannut minua siihen, että saatan lipsua siitä vain ehdottoman aarteen tai harkitun tarpeen kohdalla.

DSC_0170

Ennen kaikkea olen kokenut paljon iloa sen suhteen, että nyt vaatekaappini miellyttää itseäni. En käytä loputtomasti aikaa yrittääkseni järjestää ihan kivoja vaatteita niin että käyttäisin niitä, vaan minulla on tietty määrä vaatteita käytössäni, joista pidän, joita haluan huoltaa ja joiden toivon kestävän mahdollisimman kauan. Vaatteet eivät roiku rekissä muistuttamassa jostain ihmisestä, joka ehkä haluaisin olla, vaan ne ovat kaikki sellaisia joita käytän, ja olen arjessa jotenkin tyytyväisempi itseeni. Pukeutuminen ei myöskään vie tavattomasti aikaa, kun useimmat vaatteet sopivat paremmin yhteen.

Olen myös oppinut pois siitä, että minun kulahtanut vaatteeni kelpaisi vielä jollekin. Jos vaate tuntuu vääränlaiselta, mutta on käyttökelpoinen, ehjä ja siisti, lahjoitan sen pois. Mutta jos olen oikeasti käyttänyt vaatetta kunnes se kulahtaa, niin pyrin käyttämään sen myös loppuun asti. Olen esimerkiksi haikaillut uusia treenivaatteita, mutta koska vanhani ovat vielä ehjiä, en aio lahjoittaa niitä pois ja ostaa uusia, vaikka ostaisinkin uudet kierrätettynä tai eettisempänä uusiotuotantona. Totuus nimittäin on, että harva haluaa jonkun selvästi reilusti käyttämiä urheiluvaatteita, ellei kyseessä ole esimerkiksi hyväkuntoinen vintagevaate. Tämä on mielestäni tärkein tarve, jota tulisi oppia kuuntelemaan. Tarvitsenko uuden, koska tarvitsen uuden, vai olenko vain kyllästynyt vanhaan? Vaatteen kierrättäminen vaatii kuitenkin resurssejakin paljon enemmän kuin se, että jaksaa käyttää sitä vielä edes parikymmentä kertaa uudelleen. Toisaalta iso osa “kulahtamisesta” liittyy siihen, että vaate nukkaantuu, sauma ratkeaa tai värit haalistuvat. Tätä taas voi ehkäistä pesemällä vaatteita pesuohjeiden mukaan, poistamalla nukat ja korjaamalla ratkeamat. Kun vaatetta huoltaa, sitä on paljon mukavampi käyttää. Harmittavan harva edes tietää, että on olemassa nukanpoistoon tarkoitettuja välineitä.

Kun vuoden haaste loppuu, en tule ryntäämään saman tien kaupoille. Vuoden aikana olen pitänyt listaa asioista, joita olen halunnut ostaa, mutta tarpeet ovat usein menneet ohitse. Joskus olen tosiaan niitä kuunnellut ja ostanut jotain, mutta usein vaatinut itseltäni hyviä perusteluja. Vaikken ole ollut haasteessa ehdoton, olen mielestäni onnistunut. Välillä ajattelen epäonnistuneeni, sillä lopulta ostin paljon asioita, joita en olisi ehdottomasti tarvinnut, mutta kun mietin, mitä olen vuodessa saavuttanut haasteen kannalta, olen ehdottomasti saanut uusia ajatuksia, muuttanut tapojani ja konkreettisesti myös säästänyt rahaa. Esimerkiksi alkuvuoden ostamattomuus edesauttoi sitä, että syksyllä minulla oli varaa keskittyä opiskeluun.

Vuoden aikana ostin myös kuukupin (jollaista olen käyttänyt ennenkin, mutta joka piti lopulta vaihtaa) joka vähensi kuukautisista syntyvää roskaa, nenäkannun ja uuden läppärin. Uusi läppäri oli hankittava työn ja opintojen tähden, mutta ostin sen käytettynä. Elektroniikkajäte on omanlaisensa murheenkryyni, mistä syystä pyrin ostamaan elektroniikankin kierrätettynä. Uuden puhelimen hankkiminen on myös edessä, mutta vaikka puhelimeni jumitteleekin, olen onnistunut pitkittämään sen lopullista simahtamista vuoden loppuun. Kun vuoden turhake 2018 oli muuten fleece, tänä vuonna se oli korjauskelvoton elektroniikka.

DSC_0241

Ostolakkoni ei ole ollut ehdotonta zero waste-meininkiä, mutta toisaalta olen elänyt samanhenkisesti jo pitkään ja joissain kohdin on tuntunut siltä, etten jaksa tinkiä kaikesta mukavuudesta, varsinkin kun vuoden aikana on tosiaan ollut sekä pitkä sairasloma että ulkomaille muutto. Tärkeintä on käyttää mielikuvitusta ja punnita, voiko tarvittavan uuden asian korvata helposti jollakin muulla, jonka jo omistaa, tehdä itse tai lainata. Myös ilmaiseksi tai edullisesti kiertäviä asioita kannattaa hyödyntää! Halusin esimerkiksi viherkasveja, joten sen sijaan että olisin ostanut uuden kasvin kaupasta, ostin takakonttikirpparilta kaksi pistokasta, korttelikirppikseltä niille ruukut ja kaupasta multaa. Saisin ehkä samat kasvit samaan hintaan vaikka Ikeasta, mutta näin kasvien hankkimisesta tuli hauskempaa, ekologisempaa ja ne ovat minulle tärkeämpiä.

Mitä sitten ostoslakon jälkeen? Olen miettinyt, jatkaisinko toisella vuodella. Luulen etten ehkä kuitenkaan tarvitse tämänkaltaista haastetta harkitakseni jatkossa kuluttamista paremmin, mutta luultavasti tulen ostolakkoilemaan tulevina vuosina sekä jatkamaan periaatteellista ostolakkoa.

Suosittelen ostolakkoa lämpimästi, jos on sellainen olo, että kaapit pursuavat tavaraa, eikä tiedä mistä aloittaa. Alun kitkuttelun jälkeen turhat tarpeet katoavat mielestä ja ostamisen ilo korjautuu luopumisen, korjaamisen ja uusiokäyttämisen fiilistelyllä.

DSC_0316.JPG
Vuoden 2019 aikana ostin kosmetiikkaa kuivashampoon ja ripsivärin. Kuivashampoota en ole edes käyttänyt, luulin tarvitsevani sitä töiden puolesta alkuvuodesta. Ripsivärin ostin syntymäpäivänäni oltuani muutaman kuukauden ilman vanhan loputtua. Kuvassa ei ole kaikki kosmetiikkani.

2020 alan kuitenkin vihdoin pitämään vaatebudjettia. Nyt kun vaatekaappini on järjestyksessä, pystyn ennakoimaan tarvittavat ostokset ja suunnittelemaan niitä. Jos tarvitsen jotain, voin etsiä sitä ajan kanssa kirpputorilta tai suunnitella laadukkaan ja kestävän vaatteen ostamista niin, että voin laskea sen arvon ja hinnan tuleville vuosille. Tämä on mahdollista myös siksi, että nyt hahmotan paremmin oman tyylini ja sen, millaisia vaatteita haluan käyttää.

Eniten haasteen loppumisessa odotan sitä, että voin tehdä taas second hand- ja vintagelöytöjä. Niissäkin olen oppinut maltillisemmaksi, ja toisaalta nautin vaaterekkini selkeydestä, joten tuskin tulen uhraamaan nykyistä selkeyttä tolkuttomalla shoppailulla. Lisäksi haluan tukea niitä brändejä, joiden vaatteet maksavat enemmän, mutta joiden tuottamisesta tekijät saavat oikean palkan.

DSC_0552
Haga Göteborgissa.

Vaatteisiin ja pukeutumiseen keskittyminen ja sen kyseenalaistaminen on ollut kiinnostava matka itseeni. Melkein kaikki käyttävät vaatteita ja niillä viestitään paljon. Niihin liittyy myös paljon toiveita, tavoitteita sekä epävarmuuksia. Vaatteilla korostetaan ja häivytetään. Nyt kun olen jaksanut käydä vuoden ajan läpi näitä pohdintoja, minulla on selkeämpi kuva itsestäni. Energiani ei kulu päätöksiin siitä, mitä laitan aamulla päälleni, eikä kaupassa siihen, mitä voisin ostaa. Voin keskittää aikani ja huomioni siihen, että vaadin parempia päätöksiä vaateteollisuuden eettisyyden suhteen sekä yrityksiltä että päättäjiltä.

Jos jaksoit lukea tämän kirjoituksen loppuun, haastan sinut kokeilemaan ostolakkoa vaikka kuukauden, kolmen kuukauden, kuuden kuukauden tai vuoden ajan vuonna 2020. Kerro Instagram-storyssa, kauan aiot olla lakossa, ja tägää @halpaomatunto.

 

Vuosi eettisellä vaatekaapilla + 5 vinkkiä maailmantuskaan

DSC00086-web
T-paita Recci-myymälästä, kuva Henry Söderlund.

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten Fashion Revolution Weekin aikana. Olin alkanut seurata aiheita ja ne tuntuivat olevan koko ajan enemmän läsnä. Blogi tuntui hyvältä keinolta perehtyä syvemmin vaateteollisuuden ongelmiin ja tekijöihin. Materiaalia on — ihmisoikeusrikkomukset, kohtuuttomat työolot, hinnan polkeminen, tuotannon ympäristövaikutukset, materiaalien loppusijoitus… Tosiaan, hieman liikaakin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_28

Vaatteita on oikeastaan aika vaikeaa ostaa uutena eettisesti. Ekologinen kuluttaminen on helpompaa – osta kierrätettyä, korjaa, älä osta turhaan. Vaikka yritykset nykyään vannottavat enemmän vastuullisuuttaan, ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet tuotantoketjussa alemmas. Ompelijoiden työoloista saatetaan huolehtia, mutta materiaalin keräämisessä rikotaankin ihmisoikeuksia. Mitä kauemmas ongelmat siirtyvät, sitä vaikeampi niitä on jäljittää.

Mitä tarkemmin haluaa tuotetta tarkastella, sitä vaikeampi sitä on lopulta ostaa. Vuoteni kysymyksiä pohtien muodostuikin aika lailla samanlaiseksi, kuin aiemmin vuoteni ilman uusia vaatteita: jos pystyinkin tekemään päivänvaloa kestävän ostopäätöksen, tuskin oikeasti tarvitsin valikoitunutta vaatetta. Muutaman vaatteen kohdalla “sorruin”, ja ostin esimerkiksi kumisaappaat tietämättä sen enempää, kuin että ne oli valmistettu Kiinassa. Hyvittelin omatuntoani lähettämällä valmistajalle Facebook-viestin, jossa kysyin tuotteen tuotanto-olosuhteista (Tretorn ei vastannut).

Ekologisesta näkökulmasta on ryhdytty puhumaan myös paljon vaatteen materiaalista. Muovikuitujen muovit karkaavat pyykin mukana mikromuoveiksi vesistöön, mutta luonnonkuiduista erityisesti puuvilla vaatii paljon vettä. Bambu ja viskoosi ovat luonnonkuituja, mutta eivät välttämättä valmistusprosesseiltaan sen ekologisempia. Tulisiko muovikuituiset vaatteet heittää sitten roskiin, mitkä tässä nyt ovat mittasuhteet?

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut aika hiljainen: sain sen aloittaessani opintojeni ohelle myös töitä, jotka veivät mukanaan. Toisaalta blogia on ollut kauhean vaikeaa päivittää, koska en ole halunnut tehdä asiavirheitä. Kun olen löytänyt yhden mielipiteen, on tullut jostain tieto, joka on pakottanut muuttamaan käsitystäni.

Esimerkiksi elastaania käytetään sekoitteena monissa vaatteissa, ja tätä voidaan perustella käyttömukavuudella ja käytön moninkertaistumisena. Toisaalta elastaani tekee vaatteesta mahdottoman myös kierrättää materiaalina ja tehostaa sen kulumista. Outi Les Pyyn kunniakas yhteenveto elastaanista.

Kun perustiedot materiaaleista ja työolosuhteista ovat plakkarissa, täytyy alkaa pohtia sertifikaatteja: vaateteollisuudessa ei ole yhtä ainoaa merkkiä, jonka voisi lätkäistä eettiseen tuotteeseen. Sen sijaan voi erilaisilla sertifikaateilla tai sitoumuksilla ilmoittaa, onko tehtaita auditoitu, onko materiaali valmistettu ilman kemikaaleja, onko vaate ommeltu Suomessa ja niin edelleen. Yksikään näistä selvityksistä ei takaa, että muut osa-alueet olisivat kunnossa, eivätkä ne aina kerro koko totuutta edes takaamistaan asioista.

Monet sertifikaatit esimerkiksi lupaavat, että ompelijoiden työolosuhteet ovat kunnossa, ja niitä valvotaan auditoinneilla. Todellisuudessa auditoinnit eli tarkastuskäynnit voivat tapahtua harvoin, tai niistä kerrotaan tehtaille etukäteen.

Blogin pitäminen on tuntunut siis usein enemmän tai vähemmän suossa rämpimiseltä. Mistä uskallan sanoa mitäkin, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa? Edes kaikki pienet valmistajat eivät halua selvittää, mistä heidän kankaidensa materiaalit tulevat. Eetti ry:n vaatevastuullisuuskoulutuksessa Finnwatchin tutkija sanoi osuvasti, että ihmisoikeusrikkomukset ovat tällä hetkellä kilpailuetu.

(Samasta koulutuksesta: FIBSin yritysvastuututkimus 2017 osoittaa, että ihmisoikeudet ovat edelleen vastuullisuusteema, jota vain 21% yrityksistä pitää olennaisena. Siitäkin huolimatta, että yli kolmasosa kertoo noudattavansa YK:n ohjaavia periaatteita ihmisoikeuksista.)

Eihän tähän oikeastaan edes voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa: globaali tuotanto nyt vain toimii niin, että alihankkijaketjun myötä yhden tuotteen juuret voivat olla eri puolilla maailmaa, eikä tuotteen myyjä voi enää tietää, mistä kaikkialta esimerkiksi kengän osat ovat tulleet.

Siksi olikin huojentavaa kuulla samaisessa edellä mainitussa vastuullisuuskoulutuksessa, että tästä ollaan lobbaamassa lakiehdotusta! Ranskassa jo testissä olevaa huolellisuusvelvoitetta aiotaan lähteä piakkoin lobbaamaan Suomessakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuottajilla olisi velvollisuus valvoa aivan tuotantoketjun loppuun saakka, ettei missään kohtaa rikota ihmisoikeuksia, oli kyse sitten alihankkijoista tai ei. Tällä hetkellä kädet pestään puhtaiksi vetoamalla siihen, että alihankkijat ovat itse vastuussa toiminnastaan. Suomi ei ole kuitenkaan kovin innokkaasti ajamassa muutosta, joten varsinkin tulevien vaalien alla kannattaa alkaa kovistella ehdokkaita myös näistä teemoista.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_43

Toisaalta vaateteollisuuden tuotannon ongelmat ovat nousseet vuoden aikana vahvemmin ja vahvemmin esille. Mikä on hyvä, sillä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia – miksi siitä ei siis juuri puhuta esimerkiksi muun ilmastonmuutoskeskustelun ohessa? Kuten halpalennoissakin, kyseessä on eräänlainen saavutettu etu, joka vaatii kuluttajalta luopumista. Kun kaikilla on varaa ostaa loputtomasti uusia vaatteita ja lentää halvalla maailman toiselle puolen, tai ainakin ympäri Eurooppaa, on ikävää olla se tyyppi, joka päättää luopua näistä eduista, jotka juuri kaikille mahdollistettiin.

Tarpeemme shoppailla ei ole tosiaan ikiaikainen, vaan halpamuoti on ilmiönä vain muutaman vuosikymmenen vanha.

Kaiken kaikkiaan blogi on vuoden aikana myös perustellut itse itsensä: halusin luoda paikan, johon tieto on koottu. Yrittäessäni koota tietoa huomasin, miten mahdoton tehtävä oikeastaan on. Tällöin tiedostavasta kuluttamisesta tulee itse asiassa mahdollista hyvin rajatulle piirille: niille, joilla on aikaa selvittää.

Suomalaiset ostavat vaatteensa pääasiassa supermarketeista. Se kertoo siitä, että ostopäätös tehdään muiden ostosten lomassa, ei suinkaan etsien viisi päivää tietoa siitä, onko tämä paita nyt varmasti tuotettu rikkomatta ihmisoikeuksia. Nykyisen tilanteen sijasta yrityksillä tulisi olla velvollisuus tuoda meille tieto: marketit eivät ottaisi myyntiin tuotteita, joiden tuotantoketju ei ole selvillä, eivätkä kuluttajat ostaisi tuotteita, joihin ei olisi merkitty selvästi materiaalin alkuperää ja ompelijoiden työolosuhteita.

Tämä tottakai vaatisi sitä, että kuluttajat/kansalaiset alkavat vaatia enemmän läpinäkyvyyttä ja vähemmän ihmisoikeusloukkauksia. Että ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee kilpailuetu, ei toisinpäin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_49

Lopuksi vielä omat neuvoni vastuullisten valintojen viidakossa pärjäämiseen:

1. Älä panikoi. Voit aloittaa muutoksen koska tahansa. Käy vaatekaappisi läpi ja totea, että voisit luultavasti pärjätä nykyisellä varastolla loppuelämäsi. Pidä listaa vaatteista joita tulet seuraavaksi tarvitsemaan, ja aloita niiden etsiminen yksitellen eettisistä kaupoista tai kirpputoreilta, ennen kuin vanha kuluu loppuun ja tarvitset tuotteen heti. Mieti jokaisen vaatteen kohdalla, että sen hankkiessasi olet vastuussa siitä sen koko elinkaaren ajan, etkä voisikaan laittaa sitä kahden käytön jälkeen kirppiskassiin. Pidätkö vaatetta enää vuoden päästä? Voiko siitä tehdä jotain muuta? Onko materiaali kierrätettävissä?

2. Opettele korjaamaan, muokkaamaan ja käyttämään palveluja. Etsi itsellesi luottosuutari ja -ompelija. Opiskele materiaaleja ja opettele lukemaan pesuohjeita (kirpputoreilla näkyy todella paljon kutistettuja villapaitoja ja pesussa nyppyyntyneitä puuvillapaitoja). Jaksa nähdä vaivaa!

3. Jos pystyt ostamaan tarpeeseesi vain halvalla tuotettuja vaatteita (kaikilla ei ole varaa maksaa alushousuparista 20 euroa tai siististä kauluspaidasta 170 euroa) tutustu asiaa ajavien järjestöjen toimintaan ja mieti, voisitko kompensoida maksamalla vuosittaista jäsenmaksua tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen suositteleminen tuntuu vähän tympeältä, mutta oikeastaan näillä toimijoilla on paljon suuremmat rattaat vaikuttaa päätöksentekoon. Eetti ry tekee paljon informaatio- ja lobbaustyötä niin poliitikoille kuin koululaisillekin, kun taas SASK tukee ammatillista järjestäytymistä niissä maissa, joissa työolot ja niiden valvonta ovat surkeita. Finnwatch selvittää ja tutkii yritysten veronkiertoa ja ihmisoikeusrikkomuksia.

4. Anna palautetta! Kysele brändeistä, tsemppaa niitä jotka nostavat esiin vastuullisuuskysymyksiä, kritisoi niitä jotka eivät näin tee. Keskustele ihmisten kanssa näiden vaatteista ja ostotottumuksista. Kysäise lempibloggaajaltasi, kuinka paljon hän miettii vaatteidensa alkuperää tai laita se FB-viesti yritykselle, jonka tuotetta olet ostamassa. Älä ryhdy kuitenkaan syyllistäväksi ahdistelijaksi, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia.

5. Älä ahdistu. Jos ahdistut, älä ainakaan perusta blogia. Jos silti päätät perustaa blogin, teet sen omalla vastuullasi. Muita vaateteollisuudesta bloggaavia/kirjoittavia ammattilaisia: Rinna Saramäki, Vihreät vaatteet, Outi Les Pyy.

DSC00098_web

Oikeasti blogi on antanut itselleni reippaasti perspektiiviä, upeita kontakteja ja varmuutta siitä, että maailmassa on todella paljon toimijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa muuttaa vaateteollisuus kestävämpään suuntaan. Siitä merkki on tänään viidettä kertaa alkava Fashion Revolution Week, johon lähtee mukaan vuosi vuodelta enemmän alan tekijöitä.

Mistä toivoisit blogissa kirjoitettavan jatkossa? Otan mielelläni vastaan ideoita ja kehitysehdotuksia!

Fashion Transparency Index 2017

Fashion Revolution julkaisi 24. huhtikuuta 2017 Fashion Transparency Indexin, joka mittaa eri brändien läpinäkyvyyttä viidellä eri osa-alueella. Vastaava indeksi on tehty aiemminkin, mutta tänä vuonna sen toteutustapa on hieman erilainen, joten jatkossa indeksi pyritään toteuttamaan tämän uuden laskentakaavan mukaan.

Valikoin 100 listatusta brändistä 20 Suomessa enemmän tunnettuja ja rakensin brändien saamista tuloksista kaavion, josta voi vertailla, kuinka hyvät prosenttilukemat kullakin brändillä on eri osa-alueilla.

Klikkaa kuvaa päästäksesi kaavioon! (Infogr.am ei valitettavasti toimi upotettuna WordPressiin).

Screenshot_20170518-205410-01

Eri osa-alueiden tarkemmat määritelmät ja vaatimukset voi katsoa itse Fashion Transparency Indexistä. Julkaisu on muutenkin kattava ja kiinnostava, joten kannattaa ehdottomasti perehtyä siihen lähemmin.

Julkaisusta löytyy myös tulosten painotusperiaate, jonka mukaan lopullinen prosentuaalinen sijoitus brändeille on yhteenlaskettu kaikista viidestä osa-alueesta. Vaikka siis esimerkiksi Marks & Spencer näyttäisi pärjäävän hyvin, sijoittuu se lopullisissa tuloksissa Adidaksen ja Reebokin alle.

Klikkaa taas kuvaa nähdäksesi koko kaavion!

Screenshot_20170518-205548-01

Fashion Transparency Index on kerätty brändien itse tuottamasta ja antamasta tiedosta. Nollasijoitus ei siis välttämättä tarkoita muuta kuin sitä, että tietoa ei jaeta ulospäin, ja indeksin avulla on lähinnä helppo vertailla eri merkkien avoimuutta.

Odotan itse ainakin indeksin vakiintumista niin, että vuosittain voi seurata brändien avoimuuden kehitystä. Toivottavasti tämä antaisi myös brändeille motivaatiota lisätä läpinäkyvyyttään.

Vaatevallankumousviikko on ohi, mutta mitä jäi käteen?

Vaatevallankumousviikko näyttäytyi ainakin minun sosiaalisen median uutisvirrassani hyvinkin aktiivisena. Vapun ja muiden tohinoiden mukana jäin jopa hieman jälkeen enkä aivan pysynyt tavoitteessani postata yksi kuva joka päivä. Teen kuitenkin oman yhteenvetoni viikosta:

https://www.instagram.com/p/BTR-9YDBpuo/?hl=fi&taken-by=kolttola

Ensimmäisellä kuvalla lähestyin Seppälää. Ostin t-paidan viime vuonna Seppälän alesta heikkona hetkenä muutamalla eurolla, ja tahdoin tietää, kuka sen on ommellut. Seppälän sivuilta löytyy vastuullisuus-osio, joka päällepäin vaikuttaa hyvältä kattavuudellaan. Sivulta löytyy jopa lista tehtaista, joissa Seppälän vaatteet ommellaan. Harmikseni Seppälän Instagramissa ei oltu kuitenkaan niin hereillä, että kysymykseeni oltaisiin vastattu.

https://www.instagram.com/p/BTUREOkhpXN/?taken-by=kolttola&hl=fi

Seuraavaksi kyselin JC:ltä heidän läpinäkyvyydestään. Erityisesti farkkujen tekemiseen liittyy paljon terveysriskejä. Vaikka nettisivulta löytyvät kiitettävät pesuohjeet, joiden perusteella olen kohdellut erityisesti näitä farkkuja kovinkin kaltoin (vaatteiden oikea huolto lisää niiden kestävyyttä ja pienentää ympäristövaikutuksia), en kuitenkaan löydä JC:ltä minkään muotoista vastuullisuusraporttia. Crocker-merkin Instagram-tili ei vastannut kysymykseeni.

https://www.instagram.com/p/BTXVoH4BBAB/?taken-by=kolttola&hl=fi

Viikon positiivinen yllättäjä oli Tokmanni. Törmäsin heidän myymäänsä Pola-vaatemerkkiin suunnilleen vuosi sitten. Huomasin erään kierrätettynä ostetun muutaman vuosikymmenen vanhan mekkoni olevan myös Pola-merkkinen ja valmistettu Lappeenrannassa. Tuotanto oli tietenkin siirtynyt jo pois Suomesta, mutta uusia valmistusmaita oli hyvin vaikeaa löytää yhtään mistään. Nyt käytin Vaatevallankumousviikkoa hyväkseni kysyäkseni, missä vaatteet on tehty. Tokmanni vastasi!

“Moi @kolttola, kiitos kysymyksestäsi! Emme tällä hetkellä vielä raportoi alkuperämaatietoja, mutta ilokseni voin kertoa, että asiaan tulee muutos ensi vuoden alussa. Omien merkkien vaatteiden osalta aloitamme alkuperämaan ilmoittamisen tuotteissa syksyllä 2018. Omien merkkiemme alla toimivat mallistot suunnitellaan ja mitoitetaan täällä Tokmannilla. Lisätietoa käyttämistämme alkuperämaista löytyy tuoreesta yritysvastuuraportistamme, joka sijaitsee verkkosivuillamme :)”

Yritysvastuuraportin löytää täältä. Se on varsin pitkä ja käsittää muutakin kuin vaatevastuullisuusasioita, mutta siitä käy ilmi, että Tokmanni on ainakin sitoutunut BSCI-jäseneksi ja pyrkii selvittämään tuotantomaita ja olosuhteita:
Tokmannin vuonna 2016 myymien tuotteiden alkuperämaat ovat seuraavat
• 17% ostoista riskimaista •  95% ostoista BSCI:ssa olevilta tehtailta

https://www.instagram.com/p/BTYbmZlhSsJ/?taken-by=kolttola&hl=fi

Viimeisen kuvani kohdistin S-ryhmän House-merkille. Merkistä oli vaikeaa löytää mainintoja, eikä kyselyyni vastattu, mutta S-Ryhmä on myös osallistunut viime viikolla Vaatevallankumoukseen julkaisemalla tehdaslistan ja vastuullisuusraportista löytyy tarkemmin eriteltynä vastuullisuustavoitteita.

a370cce1ab25f4f88ee93383de4f0cfa

Itse olen ollut pitkin viikkoa positiivisesti yllättynyt siitä, että myös tavaratalomerkit ovat kehittäneet avoimuuttaan. Vaikka halpamuodin ongelmat (suuret tuotantomäärät, heikko laatu, työolosuhteet) eivät poistu vielä tällä, läpinäkyvyyden lisääminen on kuitenkin oikea askel ihmisoikeuksia kunnioittavan vaateteollisuuden suuntaan.

Muutos toimintakulttuurissa on tullut kuluttajien vaatimana. Vaatevallankumouksen kaltaisilla kampanjoilla on siis paljonkin väliä.

Vaatteiden tuotantoa voisi kuitenkin ajatella useamminkin kuin kerran vuodessa.
Alla vielä muutama nosto #Imadeyourclothes-hashtagilla osallistuneilta suomalaisilta yrityksiltä, joiden toimintaa kannattaa varmasti tukea muutenkin kuin Vaatevallankumouksen merkeissä.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kuka vaatteesi ompelee? Aloittaessamme toimintamme viime elokuussa, meillä oli kahdeksan ompelijaa. Alkoi vimmattu rekrytointi ja ammattilaisten etsintä, joka on myös tuottanut tulosta: tänä päivänä tehtaallamme työskentelee 24 ompelijaa, joista kuvassa 19. Supernaisia jokainen, luonnollisesti. ❤ Vasemmalta Heidi, Anne, Miia, Leena, Tuija, Taina, Anitta, Markit, Mari, Kaija, Ritva, Tea, Charlotte, Kirsi, Kristiina, Marja, Maiju, Anette ja Maria. Tarvitsemme edelleen uusia ompelijoita kasvavaan joukkoomme! Oletko sinä seuraava neulomolainen? Kurkkaa hakuilmoitus facebook-sivultamme ja lähetä meille hakemuksesi! 😊 #Imadeyourclothes #vaatevallankumous #fashrev

Henkilön Neulomo (@neulomocom) jakama julkaisu

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

MUUTE on yhden naisen miniyritys. Tähän asti olen valmistanut jokaikisen tuotteen itse. Lisäksi mm. suunnittelen, pakkaan, postitan, hankin materiaaleja, vastaan sähköposteihin, sovin yhteistyökuvioista ja käyn välillä myyjäisissä. Elämä on aikamoista palapelia, sillä olen myös pienen lapsen kotiäiti ja musiikin maisteri, ja aika ajoin on päästävä tekemään töitä myös musiikin parissa. Vaikka kuvio saattaa kuulostaa kaoottiselta ja hetkittäin sitä onkin, olen todella onnellinen ja kiitollinen että saan tehdä juuri näitä asioita. Jotta tämä on mahdollista jatkossakin ja pysyisin paremmin perässä tuotannon kanssa, olen käynnistämässä juuri yhteistyön lahtelaisen ompelijan kanssa. Pian siis osa laukuista valmistetaan täällä Suomenlinnassa ja osa Lahdessa. Jännää! Kuva @doritsalutskij @vaatevallankumous @fash_rev #vaatevallankumous #fashionrevolution #imadeyourbag #muute #madeinfinland #madeonsuomenlinna #madeinlahti #studio #työhuone #laukuntekijä #bagmaker #bagdesigner #yrittäjä #entrepreneur #artisan #musician #muusikko #kotiäiti #mother #palapeli #onni #kiitollisuus #mylife #minunnäköinenelämä

Henkilön MUUTE (@muutenlaista) jakama julkaisu

Fashion Revolution -sivustolta löytyy vaikka mitä materiaalia, niin viime viikolla julkaistu läpinäkyvyysindeksi kuin oppimateriaalia ja toimintaneuvoja. Näitä voi hyvin lueskella ja toteuttaa muulloinkin kuin kampanjaviikolla.

Vaatevallankumous alkaa

72c5aeb912df873d439f56f9aa76d375

24. huhtikuuta vuonna 2013 Bangladeshissa romahti Rana Plaza-niminen kahdeksankerroksinen tehdasrakennus. Yli 1 100 ihmistä menehtyi ja 2 500 loukkaantui. Sittemmin Rana Plazan romahduksesta on tullut vaateteollisuuden epäeettisyyden symboli, ja romahduksesta lähtien 24.-30. huhtikuuta on vietetty vaatevallankumousviikkoa.

Kampanjan tarkoitus on luoda painetta brändien suuntaan ompelijoiden työolojen parantamiseksi. Kun kuluttajat kysyvät, kuka heidän vaatteensa on ommellut ja millä palkalla, vaatevalmistajien on aktiivisesti tehtävä näkyväksi tuotantoketjunsa. Näkyvä tuotantoketju on olennainen osa vaatteen eettisyyttä. Tuotantoketjun näkyvyyttä voi käyttää myös mittarina vaatteen eettisyydelle: mitä tarkemmin tiedät, mistä vaatteesi on tullut, sitä helpommin pystyt jäljittämään, onko sen teossa kunnioitettu ihmisoikeuksia.

Suomalaisena hyvä keino varmistaa tuotteen eettisyys on suosia suomalaista, mutta aivan niin yksinkertaista eettinen kulutus ei kuitenkaan ole. Vaikka halpatyövoiman käyttö on väärin, ihmiset vaateteollisuusmaissa tarvitsevat työpaikkansa. Vaateteollisuus on myös monelle kehittyvälle maalle olennainen osa talouden elpymistä.

Olennaista on kuitenkin alkaa keskustella julkisesti vaatteidemme ompelijoiden palkoista ja työoloista. Moni suomalainen kuluttaja on jo valmis maksamaan vaatteistaan enemmän ja ostamaan vähemmän, jos katteen saa oikeasti vaatteen ompelija. Vaatevallankumouksen ja muiden eettisen kuluttamisen parissa toimijoiden tehtävä on auttaa kuluttajia etsimään oikeita keinoja siihen, että saamme eettiset euromme perille.

de807c1d2dba6181f8c64b917683fce1

Ensimmäisenä voit aloittaa osallistumalla vaatevallankumoukseen:

1) Pue 24.–30. huhtikuuta jokin vaate päällesi nurinpäin, ota itsestäsi ja vaatemerkistä kuva ja jaa se sosiaalisessa mediassa. Merkkaa vaatebrändi postaukseesi ja kysy #whomademyclothes. Liitä mukaan hashtag #vaatevallankumous. Voit tulostaa tästä itsellesi Who Made My Clothes -kyltin.

2) Haasta myös kolme kaveriasi osallistumaan ja ottamaan itsestään #whomademyclothes-kuva.

3) Voit haastaa myös työkaverisi, koulusi tai harrastusporukkasi mukaan kampanjaan. Pukekaa vaate nurinpäin ja ottakaa ryhmäkuva. Kertokaa kaikille sosiaalisessa mediassa, että olette mukana Vaatevallankumouksessa. Kysykää kuvan yhteydessä #whomademyclothes ja liittäkää mukaan myös hashtag #vaatevallankumous.

4) Järjestä tempaus tai tapahtuma, esimerkiksi vaatteidenvaihtobileet, vaatehuoltoasema tai tuunauspaja. Ilmoita tapahtumasta Vaatevallankumous-tiimille (tapahtumat.vaatevallankumous@gmail.com) ja se lisätään tapahtumakalenteriin.

5) Osallistu Vaatevallankumous-viikon tapahtumiin, joita järjestetään ympäri Suomea! Tapahtumat löydät tapahtumakalenterista.

6) Tai keksi jotain ihan muuta. Jotain sellaista, mikä saa entistä useammat ihmiset kysymään, kuka heidän vaatteensa tekee. Lue lisää ja ota vinkkejä Tekijän oppaasta.

Minä perustin tämän blogin! Järjestin viime vuonna vaatteidenvaihtoillan, joita olen järjestänyt useita vuosien varrella. Vinkkini onnistuneeseen vaatteidenvaihtoiltaan löydät täältä.

Julkaisen vaatevallankumousviikolla joka päivä yhden kuvan Instagramissa. Aion ainakin kysyä omien vaatteideni valmistajilta, kuka ne on ommellut, sekä listata lopuksi vaatevalmistajia, jotka julkaisevat viikon aikana #Imadeyourclothes-postauksia.

FashionRevolutionWeek

Jos järjestät toimintaa tai osallistut muuten vaatevallankumousviikkoon, kerrothan siitä kommenteissa!