Vuosi 2019 ostoslakossa

FashRev_assets_quotes__

Tammikuussa 2019 alkoi siis ostamattomuus. Haaste on siitä hyvä, että se on passiivinen. Tavallaan siihen ei tarvitse käyttää energiaa, jos ei halua. Lakkaa vain tekemästä jotain. Olin kuitenkin tottunut siihen, että huonoina päivinä saan ostaa itselleni jotain pientä kivaa, ja tein kirpputoreilta myös käytännöllisiä löytöjä. Viihdyn myös second hand-kaupoissa, joten niille menemisestä luopuminen tuntui kurjalta. Sijaisshoppailin jonkin verran kirppareilta kumppanilleni. Hän siis kertoi mitä tarvitsi ja minä menin liikkeisiin, otin kuvat löydöistä ja hyväksynnän saatuani kiikutin ostokset kotiinkuljetuksella.

Aluksi en karsinut vaatteita, sillä ajattelin, etten saa vuoteen ostaa uusia, joten on pärjättävä niillä mitä minulla on. Sen sijaan kaivoin varastosta laatikollisen tekstiilejä, jotka olivat odottaneet korjaamista, ja käytin niiden korjaamiseen muutaman illan. Opettelin parsimaan nettitutoriaalien avulla. Tuntui hyvältä vihdoinkin korjata ja ottaa käyttöön vaatteita sekä luopua niistä, jotka olivat odottaneet korjaamista niin kauan, että en enää edes halunnut käyttää niitä. Ne korjasin ja lahjoitin eteenpäin.

Koitin vältellä kierrätyskeskuksen ilmaispuolta alkuun, mutta se toimi myös sijaisshoppailuna. Usein vein kierrätykseen pienen lahjoituksen ja katsoin samalla, oliko ilmaispuolella mitään jännittävää. Löysin sieltä muutamia todella kivoja löytöjä, jotka ovat seuranneet Ruotsiin asti mukanani, kuten ruudullisen vintagevillahameen ja Irja Leimun mustan villa-kashmir-sekoiteneuleen.

Kun sukkahousuni uhkasivat loppua, kysyin isosiskoltani hänen sukkahousutilannettaan. Pikkusiskona olen tottunut jo nuorena siihen, että saan siskoltani hänen vanhoja vaatteitaan. Kysymällä asiasta vältin ostamasta uusia sukkahousuja ja siskoni sai syyn käydä läpi varastonsa.

DSC_0032
Vaateröykkiö alkuvuoodesta ennen karsimista.

Huhtikuussa sain tietää, että minut oli hyväksytty opiskelemaan Ruotsiin. Koska muuttaisin sinne vuodeksi vuokraamaani huoneeseen, joutuisin säilömään osaa tavaroistani Suomessa. Olen tarkoituksella kerännyt ympärilleni esineitä, joilla on minulle tunnearvoa, joten en tule heittäytymään niin minimalistiksi, että tarkoituksella hankkiutuisin koko omaisuudestani eroon. En kuitenkaan halunnut viedä turhaan tilaa pakkaamalla säilöön vaatteita, joilla ei ole minulle suurta merkitystä.

Huhtikuun ja kesäkuun aikana kävin läpi isoimman karsimisen vaiheen, jolloin järjestin vaatteidenvaihtoa kotona ja osallistuin vaatteidenvaihtotapahtumiin, joita järjestävät toisinaan Kalliolan setlementtitalo ja Rediin tullut Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone. Asuin Oulunkylässä, joten sinne tullut uusi kierrätyskeskus sai hyvin monta lahjoituskassillista sekä vaatteita että tavaraa. Vaatteet lajittelin lahjoitettaviin ja myytäviin. Myytävät laitoin myyntiin Frida Marinaan, joka jälkeen osan myymättömistä lahjoitin kirppiksen naapuriin Recciin, osan myin facebook-kirppiksillä ja kavereille.

Luovuin kaikesta, mikä oli vähänkin yhdentekevää, tai mitä en ehdottomasti halunnut aina pitää. Perisyntini on ostaa kirppareilta “melkein oikeita” vaatteita, eli esimerkiksi yhtä täydellistä villatakkia etsiessäni olin hamstrannut niitä monta. Nämä kaikki melkein täydelliset saivat lähteä. Monia asioita myös lahjoitin ystäville, joiden tiesin pitävän niistä, kuten ihanan käsityönä tehdyn kissakuosisen villatakin, jonka sai kämppikseni tyttöystävä. Takki on vilahdellut sen jälkeen Instagram-storyissa, joten tiedän sen ilahduttaneen. Jotkin vaatteet myin ihan vain koska niistä sai rahaa, vaikka pidin niistä, mutta ajatellen, että ne tekisivät tilaa vaatekaappiini ja toisivat lisää opiskelijabudjettiini. Niistäkin irti päästäminen tuntui lopulta hyvältä. Luovuin myös epäkäytännöllisyyksistä: korkokengistä kaikki paitsi yhdet siskoltani perityt kiiltonahkaiset suomalaiset vintagekorkkarit saivat lähteä, sillä en oikeasti pidä koroilla kävelemisestä. Myös monet mekot ja edustusvaatteet löysivät uudet omistajat, sillä en käy todellisuudessa niin monissa tilaisuuksissa, joissa ehtisin niitä pitää.

FashRev_assets_quotes_new2Kun olin karsinut vaatteista minulle turhat, tuli kesäkuussa vastaan uusi haaste: sain peruutusajan leikkaukseen, johon olin jonottanut, ja leikkauksen tarpeesta sekä sairaslomasta johtuen lihoin sen verran, etten mahtunut kaikkiin vaatteisiini. Tiesin kuitenkin, ettei kyseessä ole normaalipainoni, joten en halunnut luopua pieneksi jääneistä vaatteista. Sen sijaan pakkasin ne sivuun, ostin kierrätettynä pari sopivaa vaatekappaletta ja käytin kesän lähinnä mutsifarkkuja ja t-paitoja. Suosin muutenkin väljiä ja mukavia leikkauksia, joten iso osa vaatteistani mahtui minulle edelleen. Jotkin vaatteet laitoin kiertoon, kuten minulle kertyneet shortsit, jotka eivät mahtuneet päälle. Niiden mahtumisesta seuraavanakaan kesänä ei ollut varmuutta, joten päätin antaa ne muiden käyttöön, ja ne katosivatkin hellepäivien aikana nopeasti Frida Marinan myyntirekistä.

Kosmetiikkaa olen käyttänyt vähän, mutta saanut myös lahjaksi. Olin ostanut tuotteita aiemmin tarjouksista vähän varastoon, mikä toisaalta muutossa oli kätevää. Vuodessa kosmetiikan määrä on kuitenkin karsiutunut. Vuoden aikana olen tainnut ostaa kuivashampoopurkin ja ripsivärin, oltuani ensin muutaman kuukauden ilman. Myös sheivauksen suhteen kokeilin pidempää taukoa. Harkitsin uuden partahöylän ostamista, mutta koska kulutus on pientä & vaihdettava muovinen varsi on kestänyt käytössä varmaan noin 15 vuotta, ajattelin, että mitä suotta hyvää vaihtamaan.

DSC_0177
Ostolakossa ei saanut ostaa materiaa, kuten vaatteita, kosmetiikkaa tai sisustusesineitä. Harrastusvälineet, työhön liittyvät tarvikkeet ja hygieniasta huolehtimiseen liittyvät ostokset olivat sallittuja, samoin palvelut ja elämykset. Tämä ruusulimonadi Porvoossa terassilla oli siis sallittu ostos. Facebookista löytyy tukiryhmiä ostolakkoa harkitseville, joissa niin sääntöjä kuin motiivejakin on erilaisia: rahansäästö, ilmasto tai turhasta eroon pääseminen.

Lisäksi ostin vaatteidenkorjauspaketin Remakelta ja käytin sen. Vein kavennettavaksi kaksi mekkoa, lisäksi yksi Lumin kulunut nahkalaukku maalattiin uudelleen ja Martensien kengänkärjet saivat uuden värin. Suosittelen ehdottomasti erityisesti laadukkaiden mekkojen ja vaatteiden korjauttamista, kavennuttamista tai muuten editointia ammattilaisella. Koska heräteostoksiin ei kulunut varoja, käytin rahaa myös kolmen kenkäparin korjauttamiseen suutarilla.

Muutin siis elokuussa Göteborgiin vuodeksi opiskelemaan. Muuton tein laivalla ja autolla, jotta pystyin tuomaan mukanani sen verran tavaroita, etten joudu ostamaan mitään uutta. Tämä on ollut erityisen kätevää, sillä opiskelijabudjetti on pieni, enkä toistaiseksi ole esimerkiksi joutunut ostamaan Ruotsista ollenkaan kosmetiikkaa. Muutettuani ostin teesihdin ja lasisen eväslaatikon, mutta pääasiassa muuten olen pärjännyt tavaroilla, jotka olen tuonut Suomesta. Ensimmäisen kuukauden aikana ajoin hiukseni pois. Olen halunnut kokeilla sitä ja hoitoaineen loputtua se tuntui hauskalta seuraavalta askeleelta. Säästän myös kampaajakuluissa.

View this post on Instagram

Hoitoaine loppui. #ostoslakko

A post shared by Halpa omatunto (@halpaomatunto) on

Lokakuussa vanhempani vierailivat luonani ja toivat mukanaan maton, päiväpeiton ja säilytyslaatikollisen vaatteita. Osa vaatteista oli sellaisia, joita en ollut edes kaivannut, mutta jotka olivat ihan tervetulleita. Mukana oli myös vaatteita, jotka olivat Göteborgiin lähtiessä liian pieniä, mutta jotka nyt leikkauksesta toivuttua ja tiukalla ruokabudjetilla eleltyäni mahtuvat taas päälle. Vaatekaappini ei ole mitenkään erityisen minimalistinen, mutta verrattuna aiempaan se on sentään hahmotettavissa.

Paikallisilla kirppiksillä olen aika hyvin välttynyt kiusauksilta. Kirjamessuilta ostin yhen kirjan, postikortin ja pinssin, sarjakuvafestivaaleilta taas paikallisten taiteilijoiden teoksia.

DSC_0182
Ranta Varbergissa, Ruotsissa.

Olen siis lipsunut ehdottomasta tarpeen ajatuksesta, mutta joissain asioissa pitänyt pääni. En ole kuitenkaan potenut hankinnoista kovin huonoa omatuntoa, sillä ostolakko on kuitenkin auttanut hahmottamaan oikeita tarpeitani ja miettimään pidemmän aikavälin tarvetta. En tee ostoksia hetken mielijohteesta kuin kirpputorilla, ja niissäkin ostoksissa käytän tuplasti enemmän harkintaa. Ostolakon ajatus on ohjannut minua siihen, että saatan lipsua siitä vain ehdottoman aarteen tai harkitun tarpeen kohdalla.

DSC_0170

Ennen kaikkea olen kokenut paljon iloa sen suhteen, että nyt vaatekaappini miellyttää itseäni. En käytä loputtomasti aikaa yrittääkseni järjestää ihan kivoja vaatteita niin että käyttäisin niitä, vaan minulla on tietty määrä vaatteita käytössäni, joista pidän, joita haluan huoltaa ja joiden toivon kestävän mahdollisimman kauan. Vaatteet eivät roiku rekissä muistuttamassa jostain ihmisestä, joka ehkä haluaisin olla, vaan ne ovat kaikki sellaisia joita käytän, ja olen arjessa jotenkin tyytyväisempi itseeni. Pukeutuminen ei myöskään vie tavattomasti aikaa, kun useimmat vaatteet sopivat paremmin yhteen.

Olen myös oppinut pois siitä, että minun kulahtanut vaatteeni kelpaisi vielä jollekin. Jos vaate tuntuu vääränlaiselta, mutta on käyttökelpoinen, ehjä ja siisti, lahjoitan sen pois. Mutta jos olen oikeasti käyttänyt vaatetta kunnes se kulahtaa, niin pyrin käyttämään sen myös loppuun asti. Olen esimerkiksi haikaillut uusia treenivaatteita, mutta koska vanhani ovat vielä ehjiä, en aio lahjoittaa niitä pois ja ostaa uusia, vaikka ostaisinkin uudet kierrätettynä tai eettisempänä uusiotuotantona. Totuus nimittäin on, että harva haluaa jonkun selvästi reilusti käyttämiä urheiluvaatteita, ellei kyseessä ole esimerkiksi hyväkuntoinen vintagevaate. Tämä on mielestäni tärkein tarve, jota tulisi oppia kuuntelemaan. Tarvitsenko uuden, koska tarvitsen uuden, vai olenko vain kyllästynyt vanhaan? Vaatteen kierrättäminen vaatii kuitenkin resurssejakin paljon enemmän kuin se, että jaksaa käyttää sitä vielä edes parikymmentä kertaa uudelleen. Toisaalta iso osa “kulahtamisesta” liittyy siihen, että vaate nukkaantuu, sauma ratkeaa tai värit haalistuvat. Tätä taas voi ehkäistä pesemällä vaatteita pesuohjeiden mukaan, poistamalla nukat ja korjaamalla ratkeamat. Kun vaatetta huoltaa, sitä on paljon mukavampi käyttää. Harmittavan harva edes tietää, että on olemassa nukanpoistoon tarkoitettuja välineitä.

Kun vuoden haaste loppuu, en tule ryntäämään saman tien kaupoille. Vuoden aikana olen pitänyt listaa asioista, joita olen halunnut ostaa, mutta tarpeet ovat usein menneet ohitse. Joskus olen tosiaan niitä kuunnellut ja ostanut jotain, mutta usein vaatinut itseltäni hyviä perusteluja. Vaikken ole ollut haasteessa ehdoton, olen mielestäni onnistunut. Välillä ajattelen epäonnistuneeni, sillä lopulta ostin paljon asioita, joita en olisi ehdottomasti tarvinnut, mutta kun mietin, mitä olen vuodessa saavuttanut haasteen kannalta, olen ehdottomasti saanut uusia ajatuksia, muuttanut tapojani ja konkreettisesti myös säästänyt rahaa. Esimerkiksi alkuvuoden ostamattomuus edesauttoi sitä, että syksyllä minulla oli varaa keskittyä opiskeluun.

Vuoden aikana ostin myös kuukupin (jollaista olen käyttänyt ennenkin, mutta joka piti lopulta vaihtaa) joka vähensi kuukautisista syntyvää roskaa, nenäkannun ja uuden läppärin. Uusi läppäri oli hankittava työn ja opintojen tähden, mutta ostin sen käytettynä. Elektroniikkajäte on omanlaisensa murheenkryyni, mistä syystä pyrin ostamaan elektroniikankin kierrätettynä. Uuden puhelimen hankkiminen on myös edessä, mutta vaikka puhelimeni jumitteleekin, olen onnistunut pitkittämään sen lopullista simahtamista vuoden loppuun. Kun vuoden turhake 2018 oli muuten fleece, tänä vuonna se oli korjauskelvoton elektroniikka.

DSC_0241

Ostolakkoni ei ole ollut ehdotonta zero waste-meininkiä, mutta toisaalta olen elänyt samanhenkisesti jo pitkään ja joissain kohdin on tuntunut siltä, etten jaksa tinkiä kaikesta mukavuudesta, varsinkin kun vuoden aikana on tosiaan ollut sekä pitkä sairasloma että ulkomaille muutto. Tärkeintä on käyttää mielikuvitusta ja punnita, voiko tarvittavan uuden asian korvata helposti jollakin muulla, jonka jo omistaa, tehdä itse tai lainata. Myös ilmaiseksi tai edullisesti kiertäviä asioita kannattaa hyödyntää! Halusin esimerkiksi viherkasveja, joten sen sijaan että olisin ostanut uuden kasvin kaupasta, ostin takakonttikirpparilta kaksi pistokasta, korttelikirppikseltä niille ruukut ja kaupasta multaa. Saisin ehkä samat kasvit samaan hintaan vaikka Ikeasta, mutta näin kasvien hankkimisesta tuli hauskempaa, ekologisempaa ja ne ovat minulle tärkeämpiä.

Mitä sitten ostoslakon jälkeen? Olen miettinyt, jatkaisinko toisella vuodella. Luulen etten ehkä kuitenkaan tarvitse tämänkaltaista haastetta harkitakseni jatkossa kuluttamista paremmin, mutta luultavasti tulen ostolakkoilemaan tulevina vuosina sekä jatkamaan periaatteellista ostolakkoa.

Suosittelen ostolakkoa lämpimästi, jos on sellainen olo, että kaapit pursuavat tavaraa, eikä tiedä mistä aloittaa. Alun kitkuttelun jälkeen turhat tarpeet katoavat mielestä ja ostamisen ilo korjautuu luopumisen, korjaamisen ja uusiokäyttämisen fiilistelyllä.

DSC_0316.JPG
Vuoden 2019 aikana ostin kosmetiikkaa kuivashampoon ja ripsivärin. Kuivashampoota en ole edes käyttänyt, luulin tarvitsevani sitä töiden puolesta alkuvuodesta. Ripsivärin ostin syntymäpäivänäni oltuani muutaman kuukauden ilman vanhan loputtua. Kuvassa ei ole kaikki kosmetiikkani.

2020 alan kuitenkin vihdoin pitämään vaatebudjettia. Nyt kun vaatekaappini on järjestyksessä, pystyn ennakoimaan tarvittavat ostokset ja suunnittelemaan niitä. Jos tarvitsen jotain, voin etsiä sitä ajan kanssa kirpputorilta tai suunnitella laadukkaan ja kestävän vaatteen ostamista niin, että voin laskea sen arvon ja hinnan tuleville vuosille. Tämä on mahdollista myös siksi, että nyt hahmotan paremmin oman tyylini ja sen, millaisia vaatteita haluan käyttää.

Eniten haasteen loppumisessa odotan sitä, että voin tehdä taas second hand- ja vintagelöytöjä. Niissäkin olen oppinut maltillisemmaksi, ja toisaalta nautin vaaterekkini selkeydestä, joten tuskin tulen uhraamaan nykyistä selkeyttä tolkuttomalla shoppailulla. Lisäksi haluan tukea niitä brändejä, joiden vaatteet maksavat enemmän, mutta joiden tuottamisesta tekijät saavat oikean palkan.

DSC_0552
Haga Göteborgissa.

Vaatteisiin ja pukeutumiseen keskittyminen ja sen kyseenalaistaminen on ollut kiinnostava matka itseeni. Melkein kaikki käyttävät vaatteita ja niillä viestitään paljon. Niihin liittyy myös paljon toiveita, tavoitteita sekä epävarmuuksia. Vaatteilla korostetaan ja häivytetään. Nyt kun olen jaksanut käydä vuoden ajan läpi näitä pohdintoja, minulla on selkeämpi kuva itsestäni. Energiani ei kulu päätöksiin siitä, mitä laitan aamulla päälleni, eikä kaupassa siihen, mitä voisin ostaa. Voin keskittää aikani ja huomioni siihen, että vaadin parempia päätöksiä vaateteollisuuden eettisyyden suhteen sekä yrityksiltä että päättäjiltä.

Jos jaksoit lukea tämän kirjoituksen loppuun, haastan sinut kokeilemaan ostolakkoa vaikka kuukauden, kolmen kuukauden, kuuden kuukauden tai vuoden ajan vuonna 2020. Kerro Instagram-storyssa, kauan aiot olla lakossa, ja tägää @halpaomatunto.

 

Ostoslakko 2019!

IMG_8445

Yksi parhaista ystävistäni Henna pohdiskeli suunnilleen kuukausi sitten Instagram-tarinassaan, että haluaisi ryhtyä vuodeksi ostolakkoon. Innostuin ajatuksesta ja pienen pyörittelyn jälkeen päätimme oikeasti toteuttaa haasteen!

Tavoitteena on siis olla ostamatta vuoteen kosmetiikkaa, vaatteita ja esineitä, jotka eivät ole elintarvikkeita. Kaupassa saa siis normaalisti käydä ja laittaa ruokaa, samoin ostaa palveluita, mutta muita asioita ei, ennen kuin ne loppuvat. Eli jos kaikki alusvaatteet kuluvat puhki, saa ostaa uudet alushousut, tai deodorantin, tai hammastahnaa, mutta ei saa shoppailla ihan vain vaihtelunkaipuusta. Olemme kummatkin kovia kirppistelijöitä, joten vuosi tulee olemaan oikeasti haastava.

Itse aion kokeilla myös ainakin kosmetiikan kohdalla pystynkö olemaan värjäämättä hiuksiani tai sheivaamatta kainaloitani, jos hiusvärit ja terät loppuvat. Olen siis pystynyt tähän ennenkin, mutta ostoslakon kautta lähdemme tutkimaan suhdettamme kuluttamiseen ja taas sen suhdetta identiteettiimme! Blogikin tulee siis keskittymään tähän näkökulmaan enemmän, vaikka brändiesittelyjä onkin tulossa myös tulevana vuonna. Ekologisinta on kuitenkin aina olla ostamatta yli tarpeen, ja vaikka eettisistä vaihtoehdoista puhutaan, haluamme toimia vertaistukena myös niille, joita kuluttamisen paine on alkanut ahdistaa.

Kerromme fiiliksiä instagramissa, johon tein blogille oman tilin. Lähde siis seuraamaan IG storyissa matkaa vuoden ostoslakkoon ja tule mukaan! Voisitko olla ostamatta mitään materiaa kuukauden tai kaksi? Puoli vuotta? Kuulemme mielelläni ajatuksia ostoslakosta!

Hyvää vuotta 2019! Olemme yllättävän innoissamme siitä, mitä tuleva vuosi paljastaa itsestämme.

View this post on Instagram

Hyvää uutta vuotta! Sen kunniaksi menemme vuodeksi 2019 ostoslakkoon ystäväni Hennan kanssa. Blogikin tulee siis keskittymään tähän näkökulmaan enemmän, vaikka brändiesittelyjä onkin tulossa myös tulevana vuonna. Ekologisinta on kuitenkin aina olla ostamatta yli tarpeen, ja vaikka eettisistä vaihtoehdoista puhutaan, haluamme toimia vertaistukena myös niille, joita kuluttamisen paine on alkanut ahdistaa. Taltioimme matkan varrelta videoita ja kerromme fiiliksiä. Seuraa ostoslakkoa ja tule mukaan! Tätä tiliä alkaa siis päivittää myös Henna, joka kertoo ostoslakkofiiliksistään kanssani. Voisitko olla ostamatta mitään materiaa kuukauden tai kaksi? Puoli vuotta? Lue lisää blogista, linkki profiilissa! #ostoslakko2019 #nobuyyear #äläostamitään #shoppailu #2019 #shopping #dontshop #tammikuu #topitontammikuu #vuosi #haaste #vuosihaaste

A post shared by Halpa omatunto (@halpaomatunto) on

Psst! Voit lähteä haasteeseen mukaan myös Eetti ry:n Topiton tammikuu-tyylillä ja jättää tammikuussa uudet vaatteet ostamatta.