Case Burberry ja poltetut vaatteet

Uutistoimisto AFP kertoi viime viikolla, että Burberry polttaa myymättä jääneitä tuotteitaan. Uutinen järkytti monia samaan tapaan kuin viime vuoden puolella julkaistu tanskalainen tutkivan journalismin ohjelma, jossa paljastettiin, että H&M lähettää myös myymättä jääneitä vaatteita poltettaviksi.

Vaikka jo tuolloin suurimmaksi vaatteiden hävittäjäksi mainittiin myös esimerkiksi Vero Moda ja Jack & Jones -merkkien takana toimiva Bestseller, kohu yhdistyi miltei pelkästään H&M -brändiin.

Samaa tuntuu tapahtuvan nytkin, vaikka Helsingin Sanomat kirjoitti jatkojutussaan 20.7. samasta aiheesta. Muutama päivä myöhemmin AFP julkaisi 22.7. artikkelin, jossa kerrottiin, ettei ilmiö ole ainutlaatuinen myöskään luksusbrändien keskuudessa, mutta suomalaisessa mediassa tätä ei juuri ole huomioitu:

“But industry experts say Burberry is far from alone.

“It is a widespread practice in the fashion industry, it’s commonplace,” said Arnaud Cadart, a portfolio manager at Flornoy and Associates who has previously followed the luxury industry as an analyst.

He said very few luxury brands hold sales to get rid of stock and instead destroy unsold products. Fashion items with short cycles increases the amount of leftover stock and items destroyed.

“Once you do some private sales to employees and journalists, it’s dumping,” he said.

Burberry said Thursday it had measures in place to minimise its amount of excess stock, that it takes its environmental obligations seriously and harnesses the energy from burning the items.

“On the occasions when disposal of products is necessary, we do so in a responsible manner and we continue to seek ways to reduce and revalue our waste,” the firm said.

The destruction of goods is reflected in financial accounts, but in a manner “difficult to comprehend, often under an entry ‘impairment of inventories'”, said Cadart.

French luxury giant LVMH said in its latest annual report that “provisions for impairment of inventories are … generally required because of product obsolescence (end of season or collection, expiration date approaching, etc.) or lack of sales prospects.”

Hermes’ annual report also spoke of product “obsolescence (notably finished seasons or collections)”.

Clear indications of the amount of products destroyed were not provided.”

Samaa kommentoi myös valtiotieteiden tohtori Pekka Mattila eilen Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksessaan Burberry-kohu ja muut moraalipaniikit ovat pikakaista hyvään omaantuntoon:

Vanhan varaston hävitys on luksusalalla ihan normaali käytäntö. Osa yrityksistä ei harrasta edes kausialennusmyyntejä, jotta jokainen asiakas voisi kokea normaalin hinnan oikeana ja reiluna.”

Tässä Mattila on aivan oikeassa. En usko, että kellekään on varsinaisesti vaikeaa päätellä, miksi Burberry polttaa tuotteitaan. Mattilan mukaan markkinatalous on kuitenkin kestävän kehityksen puolella luonnostaan siksi, ettei mikään firma halua tuottaa tahallaan hävikkiä.

Väitehän on aivan totta, harva yritys tahtoo tuhota valmistetut tuotteet niiden myymisen sijaan. Vaateteollisuudella on kuitenkin yksi suuri, määräävä ongelma hävikin ehkäisemisen kannalta: sesonkiajattelu. Kun mallistot ovat tiettyä sesonkia, ne ovat auttamatta vanhentuneet jo puolessa vuodessa. Ajattoman mallinen design taas säilyy arvoltaan korkeampana pitkään, jopa kerryttää arvoaan.

Sesonkiajattelu luo paineen erityisesti halpamuodin brändeille. Vaikka alet näkyvät henkkamaukoissa ja kappahleissa monta kertaa vuodessa, alessa myydään pois päättyvän sesongin tuotteet, harvemmin enää edellisvuoden sesonkia. Kun tuotanto on valtavaa, myös hävikki on valtavaa. Mihin nämä vaatteet siis menevät alesta? Polttoon.

Vaatteiden polttaminen ei ole siis pelkästään eliittiin ja turhamaisuuteen kohdistuvaa närkästymistä, kuten Pekka Mattila väittää. Kyseessä on merkittävä ja suuri, teollisuudenalalla yleisesti hyväksytty toimintamalli, jota on tervettäkin tarkastella muutoksen aikaansaamiseksi.

Esimerkiksi Ivana Helsinki ilmoitti 2016 luopuvansa mallistoajattelusta. Ironista kyllä, samassa artikkelissa mainitaan myös Burberry.

f1b4f5c26bc6bcd32f14bf53e60b9155

Paapero: lasten vaatteita Lapista

DSC_3261DSC_3251
Terveisiä Rovaniemeltä! Olen vierailemassa ihanan ystäväni Essin luona ja käväisin eilen Sampokeskuksessa katsomassa, mitä Rovaniemellä on tarjota näin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Törmäsin juuri ennen sulkemisaikaa Paaperon liikkeeeseen, jossa itse omistaja ja pääsuunnittelija Päivi Valle alkoi esitellä minulle valikoimaansa.

Paljastui, että Paaperon vaatteet ommellaan Kemijärvellä suomalaisten vaatetusartesaanien toimesta. Puuvilla on Euroopassa viljeltyä luomupuuvillaa, eikä vaatteissa ole sekotteita, kuten elastaania, mikä helpottaa niiden kierrättämistä. Printit suunnittelee suomalainen kuvittaja Senja, ja ne myös painetaan kankaalle Suomessa. Lisäksi valikoimista löytyvät merinovillakerrastot.

Päivi Valle perusti Paapero-vaatemerkin 28 vuotta sitten.

Paaperon valikoima on pieneksi merkiksi varsin suuri, ja printtejä löytyy niin luonto- kuin eläinaiheisiakin. Itse kiinnitin huomioni kissaprinttiin, josta tulee kuulemma myös t-paitaa aikuisille tulevaisuudessa. En useinkaan pidä megasöpöistä eläinkuoseista, mutta nämä printit eivät ole omaan makuuni ihan liian anime-henkisiä, vaan nimenomaan söpöjä ja kuvitusmaisia.

Jutellessamme valikoimasta paljastui myös ainakin omassa ystäväpiirissäni odottavien äitien usein kaipaama tuote – imetystunika. Tunikat on suunniteltu yhdessä kätilöiden kanssa ja niitä löytyy äitien toivomassa Lapinlehmä-kuosissa. Mikäli ymmärsin oikein, tilauksesta valmistettavan tunikan voi tilata muistakin Paaperon kuoseista.

Ilahduttavinta Vallen kanssa keskustellessa oli huomata, miten tarkasti hän huolehtii firmansa toiminnasta – esimerkiksi printit painetaan Suomessa eikä muualla Euroopassa, jotta työn jälki varmasti onnistuu. Tämä tietenkin nostaa vaatteiden hintaa, mutta suhteessa tuotantoketjun kotimaisuuteen Paaperon vaatteet ovat realistisesti hinnoiteltuja.

Toivottavasti Paapero pitää kiinni tuotantotavoistaan, sillä uskon lappiaiheisten kuosien kyllä innostavan ympäri Suomen niitä kuluttajia, jotka välittävät vaatteen alkuperästä. Fleecepipot voisi ehkä jatkossa jättää pois valikoimista – materiaali menee varmaankin kaupaksi pohjoisessa, mutta valittiin juuri vuoden 2017 turhakkeeksi.

DSC_3252
DSC_3262

DSC_3254

Nappasin mukaani tietenkin tuliaisia Helsinkiin siskoni vauvalle, nähdään sitten miten vaate kestää käyttöä. Kissakuosi herätti tunteita Instagramissa, joten etelässä asuvien iloksi voin kertoa, että Paaperoa voi tilata myös verkkokaupasta.

Jos sattuu asumaan Lapissa, tällä viikolla naisten päivän kunniaksi Paaperon liikkeissä Kemijärvellä ja Sampokeskuksessa tunikan ostajat saavat kaupan päälle 20 euron lahjakortin.

Onko sinulla kokemuksia Paaperon vaatteista? Kerro kommenteissa!

Store of Hope: Kašmirhuivilla työtä Nepaliin

cMt3L22
Store of Hopen huivi lämmittää sisällä ja ulkona.

Ryhdyttyäni kirjoittamaan eettisestä vaatetuotannosta olen huomannut, että eettisyyttä ja ekologisuutta voi tarkastella hyvin monesta näkökulmastä. Periaatteessa tuotannon eettisyydessä on kaksi eri lähestymistapaa: paikallinen tuotanto länsimaissa tai riittävä palkkaus ja työhyvinvoinnista huolehtiminen niissä maissa, joissa vaatetuotanto on osa kehittyvää taloutta.

Store of Hope on niitä tekijöitä, jotka keskittyvät vastuulliseen tuotantoon materiaaliensa alkuperämaassa, Nepalissa. Verkkokaupan oma päätuote on Store of Hope -kašmir, jota tuottavia vuohia omistajat ovat itse käyneet katsomassa, ja toivovat jokin päivä itse kasvattavansa. Tärkeimpänä Store of Hope pitää kuitenkin riittävän työllisyyden ja hyvinvoinnin varmistamista yhteistyöyrityksissä, jotka Store of Hope -tuotteet valmistavat.

KPiHKwx

Vinkkasin Store of Hope-verkkokaupasta aiemmin blogissani, jolloin toinen omistajista, Eeva, otti minuun yhteyttä. Vaihdoimme ajatuksia Korjaamon Design Market-tapahtumassa ja sain häneltä mukaani testattavakseni heidän neulotun kašmir-huivinsa. Ystäväni Tiia Nyholm otti kuvat minusta ja huivista jo ennen joulua käydessämme brunssilla IPI Kulmakuppilassa (jota suosittelen lämpimästi niin tilan, brunssin kuin kehitysvammaisia työllistävän toimintansa ansiosta), mutta koska valmistumiskiireet ja sitä seuraava uupumus veivät mennessään, on analyysi jäänyt kirjoittamatta.

Nyt huivi on kuitenkin kulkenut mukanani niin Teneriffalla viikon lomamatkalla kuin Helsingissä ulkona pakkasilla. Kirjoitan tätä junassa matkalla Lappiin, ja huivi on mukanani reissussa. Kašmir nimittäin samaan aikaan lämmittää ja hengittää. 50% lampaanvillaa on sekoitettu huiviin lisäämään tuotteen kestävyyttä. Kaunis huivi käy asusteesta, ja näyttää asialliselta myös työpalaverissa. 119 euron hinta on paljon huivista, mutta jos haluaa ostaa elämäänsä yhden monikäyttöisen ja laadukkaan huivin, voin suositella Store of Hopen neulottua kašmirhuivia siihen tarkoitukseen lämpimästi.

ohmHPAP

Monen kuukauden ahkeran käytön jälkeen huivi on hieman nukkaantunut, mutta esimerkiksi Vieton merinovillaneuleeni nukkaantui alkuun huomattavasti nopeammin, kuten villalla myös tapana on. En ole vielä joutunut tekemään huiville huoltotoimenpiteitä, mutta tuulettelen sitä silloin tällöin.

Pitkän huivin etu on, että sen käärii tarvittaessa myös hupuksi tai kietoo esimerkiksi vetoisassa luentosalissa shaaliksi. Store of Hopen huivi käy näihin tarkoituksiin, mutta on kuitenkin niin ohutta neulosta, ettei se siitä huolimatta vie aivan järjettömästi tilaa. Siitä syystä valitsin nytkin reissulleni juuri tämän huivin Mithun shaalin sijasta, joka on huomattavasti paksumpi.

Katso video tehtaasta Nepalissa:

Vegaania kiinnostava tuoteperhe Store of Hopessa ovat Allo Nettle Shawls, eli nokkosesta perinteisin menetelmin valmistetut huivit. Huivit tuotetaan käsin ilman kemikaaleja, ja tradition vuoksi haluttua nokkosta saa kerätä Nepalissa vuorilla vain kaksi kertaa vuodessa. Huivien myynti mahdollistaa paikallisten kyläläisten elämisen kotipaikassaan ilman, että heidän täytyy lähteä etsimään muita töitä. Materiaalina nokkonen muistuttaa pellavaa.

Katso video Allo-huivien valmistusprosessista:

Omien tuoteryhmiensä lisäksi Store of Hope -verkkokaupasta löytyy myös muita brändejä, kuten People Tree, Fly My Damsel ja Able, jotka tarjoavat vaatteita, alusvaatteita ja farkkuja. Myöskään korut, joista kaikki alkoi, eivät ole poistuneet valikoimista.

Store of Hope keräsi viime vuonna rahoitusta toiminnalle myös joukkorahoituksella. Onnistunut joukkorahoituskampanja kertoo siitä, että eettiselle tuotannolle on ostajia.

Kirjoitan myöhemmin myös Weecos-verkkokaupasta, jonka tuotteet ja brändit taas ovat suomalaisia. Store of Hopen tavoitteet ovat hyvin vahvasti kehitysyhteistyössä. Näistä voi valita sen itselleen sopivan tavan lähestyä tuotantoprosessien eettisyyttä. Itse ajattelen, että molempi parempi.

Eettistä tyyliä tamperelaisille: Seele

IMG-20170819-WA0016
Pidin pienen kaupunkiloman Tampereella viime viikolla. En suunnitellut juuri käyväni kaupoilla, mutta ilahduin törmätessäni sattumalta Aleksis Kiven kadulla Sustainable lifestyle store Seeleen. Kivijalkakauppa on aivan Tampereen keskustassa ja liiketilakin avara.

Vaikka kauppa on ollut pystyssä jo vuodesta 2013, en ole aiemmin huomannut sitä Tampereella liikkuessani. Tämä voi johtua siitä, että aiemmin hieman syrjemmässä ollut liike muutti näihin tiloihin kesän alussa.

IMG-20170819-WA0018
IMG-20170819-WA0010
Koska törmäsin kauppaan sattumalta, en sattunut kanniskelenaan mukanani kameraa. Toivottavasti puhelimen kuvista saa kuitenkin vähän käsitystä kauniisti sisustetun liikkeen tunnelmasta. Itse pidin kovasti siitä, miten kaikki tuotteet oli aseteltu niin, että niitä oli tilaa katsoa ja tarkastella.

IMG-20170819-WA0014
IMG-20170819-WA0012
Juttelin pienen tovin myös omistajan kanssa, joka oli erityisen iloinen siitä, että liikkeeseen on saatu nimenomaan Tampereella ja lähialueella tuotettuja merkkejä. Ainakin monelle tuttu Uhana Design oli liikkeessä hyvin edustettuna.

IMG-20170819-WA0017
Nappasin rekistä kokeiluuni Vietton mustan neuleen, jota fiilistelin sen täydellisen rentouden tähden. (Ja pällistelin sitä ihanissa avarissa pukukopeissa aurinkolasit päässä, olin todellakin loman tarpeessa…) Kevyt neule oli lämmin, kesäpäivänä jopa hieman hiostava, mutta ohut ja laskeutui kauniisti. Täydellisessä neuletakissa on mielestäni aina myös taskut.

IMG-20170819-WA0019
Huomaa kulahtaneet glitterkynsilakat Flow-festarin jäljiltä. Aina tyylikkääksi muotibloggariksi on vielä matkaa.

Jouduin jättämään takin toistaiseksi rekkiin, koska minun täytyy harkita hinnan kohdalla, sopiiko neule budjettiini. Olen kuitenkin sen kannalla, että neule voisi korvata muutaman muun “melkein täydellisen” neuleen niin, että ne myytyäni voisin käydä hankkimassa tämän mukavuuden Seelen verkkokaupasta.

169 euroa ei siis mielestäni ole aivan hirveän kallis, jos vaatteeseen aikoo sitoutua ja huolehtii hyvin vaatteistaan. Materiaali on laadukas ja neuleen eteen tehdystä työstä kuuluukin maksaa, Vieton tuotteet nimittäin ommellaan Malminkartanossa ja kankaat valmistetaan Orivedellä.

En ole juurikaan nettishoppailija, koska sopimattoman tuotteen palauttaminen tuntuu minusta liian työläältä. Siksi pidän kivijalkakaupoista, joissa tuotetta voi käydä sovittamassa. Seele lupaa myös nettisivullaan tarjoavansa pieniä korjausompeluita yli sadan euron tuotteisiin. Arvostan!

IMG-20170819-WA0011

Eettisiä kivijalkaliikkeitä on syntynyt Suomeen jo reippaasti, isoimmista kaupungeista tuntuu löytyvän ainakin yksi. Tässäkin liikkeessä tosin maskuliiniselle vartalotyypille sopiva puoli puuttui kokonaan, ja toistaiseksi eettinen pukeutuminen tuntuu olevaan tyyliltään aika yhteneväistä, tunikatyyppistä mekkoa ja legginssejä. Seelen sivulla toki perustellaan valintoja näin:

“Valikoimassa päädyttiin pelkästään naisten vaatteisiin ja asusteisiin, jotta vältyttäisiin siltä, että on kaikkea vähän, mutta ei oikein mitään riittävästi. Tarkoituksena on tarjota vaatteita, joille on mahdollisimman paljon käyttöä elämän eri hetkissä.

Lisäksi Seelessä myytäville vaatteille on tunnusomaista niiden monikäyttöisyys siten, että esimerkiksi juhlavuutta pystytään säätelemään asusteilla. Näin vaatetta tulee käytettyä useammissa tilanteissa eikä se unohdu käyttämättömänä vaatekaappiin. Valtaosaa vaatteista voi myös käyttää ympäri vuoden.”

Onneksi nettikaupat ja yksittäiset brändit tuovat monipuolisuutta tarjontaan. Myös siksi olen koonnut linkkilistaa eri liikkeistä, joka alkaa kohta olla riittävän kattava julkaistavaksi.

Tamperelaiselle Seele kuitenkin vaikuttaa ilahduttavalta laadukkaan palvelun kivijalkaliikkeeltä. On aina helpottavaa, kun koko liike on keskittynyt eettisyyteen ja ekologisuuteen niin, ettei tarvitse kuluttajana tarkastella läpi jokaista tuotetta sillä silmällä.

Oletko käynyt Seelessä? Mitä eettisen muodin kivijalkaliikkeitä suosittelisit?