Vuosi eettisellä vaatekaapilla + 5 vinkkiä maailmantuskaan

DSC00086-web
T-paita Recci-myymälästä, kuva Henry Söderlund.

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten Fashion Revolution Weekin aikana. Olin alkanut seurata aiheita ja ne tuntuivat olevan koko ajan enemmän läsnä. Blogi tuntui hyvältä keinolta perehtyä syvemmin vaateteollisuuden ongelmiin ja tekijöihin. Materiaalia on — ihmisoikeusrikkomukset, kohtuuttomat työolot, hinnan polkeminen, tuotannon ympäristövaikutukset, materiaalien loppusijoitus… Tosiaan, hieman liikaakin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_28

Vaatteita on oikeastaan aika vaikeaa ostaa uutena eettisesti. Ekologinen kuluttaminen on helpompaa – osta kierrätettyä, korjaa, älä osta turhaan. Vaikka yritykset nykyään vannottavat enemmän vastuullisuuttaan, ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet tuotantoketjussa alemmas. Ompelijoiden työoloista saatetaan huolehtia, mutta materiaalin keräämisessä rikotaankin ihmisoikeuksia. Mitä kauemmas ongelmat siirtyvät, sitä vaikeampi niitä on jäljittää.

Mitä tarkemmin haluaa tuotetta tarkastella, sitä vaikeampi sitä on lopulta ostaa. Vuoteni kysymyksiä pohtien muodostuikin aika lailla samanlaiseksi, kuin aiemmin vuoteni ilman uusia vaatteita: jos pystyinkin tekemään päivänvaloa kestävän ostopäätöksen, tuskin oikeasti tarvitsin valikoitunutta vaatetta. Muutaman vaatteen kohdalla “sorruin”, ja ostin esimerkiksi kumisaappaat tietämättä sen enempää, kuin että ne oli valmistettu Kiinassa. Hyvittelin omatuntoani lähettämällä valmistajalle Facebook-viestin, jossa kysyin tuotteen tuotanto-olosuhteista (Tretorn ei vastannut).

Ekologisesta näkökulmasta on ryhdytty puhumaan myös paljon vaatteen materiaalista. Muovikuitujen muovit karkaavat pyykin mukana mikromuoveiksi vesistöön, mutta luonnonkuiduista erityisesti puuvilla vaatii paljon vettä. Bambu ja viskoosi ovat luonnonkuituja, mutta eivät välttämättä valmistusprosesseiltaan sen ekologisempia. Tulisiko muovikuituiset vaatteet heittää sitten roskiin, mitkä tässä nyt ovat mittasuhteet?

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut aika hiljainen: sain sen aloittaessani opintojeni ohelle myös töitä, jotka veivät mukanaan. Toisaalta blogia on ollut kauhean vaikeaa päivittää, koska en ole halunnut tehdä asiavirheitä. Kun olen löytänyt yhden mielipiteen, on tullut jostain tieto, joka on pakottanut muuttamaan käsitystäni.

Esimerkiksi elastaania käytetään sekoitteena monissa vaatteissa, ja tätä voidaan perustella käyttömukavuudella ja käytön moninkertaistumisena. Toisaalta elastaani tekee vaatteesta mahdottoman myös kierrättää materiaalina ja tehostaa sen kulumista. Outi Les Pyyn kunniakas yhteenveto elastaanista.

Kun perustiedot materiaaleista ja työolosuhteista ovat plakkarissa, täytyy alkaa pohtia sertifikaatteja: vaateteollisuudessa ei ole yhtä ainoaa merkkiä, jonka voisi lätkäistä eettiseen tuotteeseen. Sen sijaan voi erilaisilla sertifikaateilla tai sitoumuksilla ilmoittaa, onko tehtaita auditoitu, onko materiaali valmistettu ilman kemikaaleja, onko vaate ommeltu Suomessa ja niin edelleen. Yksikään näistä selvityksistä ei takaa, että muut osa-alueet olisivat kunnossa, eivätkä ne aina kerro koko totuutta edes takaamistaan asioista.

Monet sertifikaatit esimerkiksi lupaavat, että ompelijoiden työolosuhteet ovat kunnossa, ja niitä valvotaan auditoinneilla. Todellisuudessa auditoinnit eli tarkastuskäynnit voivat tapahtua harvoin, tai niistä kerrotaan tehtaille etukäteen.

Blogin pitäminen on tuntunut siis usein enemmän tai vähemmän suossa rämpimiseltä. Mistä uskallan sanoa mitäkin, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa? Edes kaikki pienet valmistajat eivät halua selvittää, mistä heidän kankaidensa materiaalit tulevat. Eetti ry:n vaatevastuullisuuskoulutuksessa Finnwatchin tutkija sanoi osuvasti, että ihmisoikeusrikkomukset ovat tällä hetkellä kilpailuetu.

(Samasta koulutuksesta: FIBSin yritysvastuututkimus 2017 osoittaa, että ihmisoikeudet ovat edelleen vastuullisuusteema, jota vain 21% yrityksistä pitää olennaisena. Siitäkin huolimatta, että yli kolmasosa kertoo noudattavansa YK:n ohjaavia periaatteita ihmisoikeuksista.)

Eihän tähän oikeastaan edes voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa: globaali tuotanto nyt vain toimii niin, että alihankkijaketjun myötä yhden tuotteen juuret voivat olla eri puolilla maailmaa, eikä tuotteen myyjä voi enää tietää, mistä kaikkialta esimerkiksi kengän osat ovat tulleet.

Siksi olikin huojentavaa kuulla samaisessa edellä mainitussa vastuullisuuskoulutuksessa, että tästä ollaan lobbaamassa lakiehdotusta! Ranskassa jo testissä olevaa huolellisuusvelvoitetta aiotaan lähteä piakkoin lobbaamaan Suomessakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuottajilla olisi velvollisuus valvoa aivan tuotantoketjun loppuun saakka, ettei missään kohtaa rikota ihmisoikeuksia, oli kyse sitten alihankkijoista tai ei. Tällä hetkellä kädet pestään puhtaiksi vetoamalla siihen, että alihankkijat ovat itse vastuussa toiminnastaan. Suomi ei ole kuitenkaan kovin innokkaasti ajamassa muutosta, joten varsinkin tulevien vaalien alla kannattaa alkaa kovistella ehdokkaita myös näistä teemoista.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_43

Toisaalta vaateteollisuuden tuotannon ongelmat ovat nousseet vuoden aikana vahvemmin ja vahvemmin esille. Mikä on hyvä, sillä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia – miksi siitä ei siis juuri puhuta esimerkiksi muun ilmastonmuutoskeskustelun ohessa? Kuten halpalennoissakin, kyseessä on eräänlainen saavutettu etu, joka vaatii kuluttajalta luopumista. Kun kaikilla on varaa ostaa loputtomasti uusia vaatteita ja lentää halvalla maailman toiselle puolen, tai ainakin ympäri Eurooppaa, on ikävää olla se tyyppi, joka päättää luopua näistä eduista, jotka juuri kaikille mahdollistettiin.

Tarpeemme shoppailla ei ole tosiaan ikiaikainen, vaan halpamuoti on ilmiönä vain muutaman vuosikymmenen vanha.

Kaiken kaikkiaan blogi on vuoden aikana myös perustellut itse itsensä: halusin luoda paikan, johon tieto on koottu. Yrittäessäni koota tietoa huomasin, miten mahdoton tehtävä oikeastaan on. Tällöin tiedostavasta kuluttamisesta tulee itse asiassa mahdollista hyvin rajatulle piirille: niille, joilla on aikaa selvittää.

Suomalaiset ostavat vaatteensa pääasiassa supermarketeista. Se kertoo siitä, että ostopäätös tehdään muiden ostosten lomassa, ei suinkaan etsien viisi päivää tietoa siitä, onko tämä paita nyt varmasti tuotettu rikkomatta ihmisoikeuksia. Nykyisen tilanteen sijasta yrityksillä tulisi olla velvollisuus tuoda meille tieto: marketit eivät ottaisi myyntiin tuotteita, joiden tuotantoketju ei ole selvillä, eivätkä kuluttajat ostaisi tuotteita, joihin ei olisi merkitty selvästi materiaalin alkuperää ja ompelijoiden työolosuhteita.

Tämä tottakai vaatisi sitä, että kuluttajat/kansalaiset alkavat vaatia enemmän läpinäkyvyyttä ja vähemmän ihmisoikeusloukkauksia. Että ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee kilpailuetu, ei toisinpäin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_49

Lopuksi vielä omat neuvoni vastuullisten valintojen viidakossa pärjäämiseen:

1. Älä panikoi. Voit aloittaa muutoksen koska tahansa. Käy vaatekaappisi läpi ja totea, että voisit luultavasti pärjätä nykyisellä varastolla loppuelämäsi. Pidä listaa vaatteista joita tulet seuraavaksi tarvitsemaan, ja aloita niiden etsiminen yksitellen eettisistä kaupoista tai kirpputoreilta, ennen kuin vanha kuluu loppuun ja tarvitset tuotteen heti. Mieti jokaisen vaatteen kohdalla, että sen hankkiessasi olet vastuussa siitä sen koko elinkaaren ajan, etkä voisikaan laittaa sitä kahden käytön jälkeen kirppiskassiin. Pidätkö vaatetta enää vuoden päästä? Voiko siitä tehdä jotain muuta? Onko materiaali kierrätettävissä?

2. Opettele korjaamaan, muokkaamaan ja käyttämään palveluja. Etsi itsellesi luottosuutari ja -ompelija. Opiskele materiaaleja ja opettele lukemaan pesuohjeita (kirpputoreilla näkyy todella paljon kutistettuja villapaitoja ja pesussa nyppyyntyneitä puuvillapaitoja). Jaksa nähdä vaivaa!

3. Jos pystyt ostamaan tarpeeseesi vain halvalla tuotettuja vaatteita (kaikilla ei ole varaa maksaa alushousuparista 20 euroa tai siististä kauluspaidasta 170 euroa) tutustu asiaa ajavien järjestöjen toimintaan ja mieti, voisitko kompensoida maksamalla vuosittaista jäsenmaksua tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen suositteleminen tuntuu vähän tympeältä, mutta oikeastaan näillä toimijoilla on paljon suuremmat rattaat vaikuttaa päätöksentekoon. Eetti ry tekee paljon informaatio- ja lobbaustyötä niin poliitikoille kuin koululaisillekin, kun taas SASK tukee ammatillista järjestäytymistä niissä maissa, joissa työolot ja niiden valvonta ovat surkeita. Finnwatch selvittää ja tutkii yritysten veronkiertoa ja ihmisoikeusrikkomuksia.

4. Anna palautetta! Kysele brändeistä, tsemppaa niitä jotka nostavat esiin vastuullisuuskysymyksiä, kritisoi niitä jotka eivät näin tee. Keskustele ihmisten kanssa näiden vaatteista ja ostotottumuksista. Kysäise lempibloggaajaltasi, kuinka paljon hän miettii vaatteidensa alkuperää tai laita se FB-viesti yritykselle, jonka tuotetta olet ostamassa. Älä ryhdy kuitenkaan syyllistäväksi ahdistelijaksi, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia.

5. Älä ahdistu. Jos ahdistut, älä ainakaan perusta blogia. Jos silti päätät perustaa blogin, teet sen omalla vastuullasi. Muita vaateteollisuudesta bloggaavia/kirjoittavia ammattilaisia: Rinna Saramäki, Vihreät vaatteet, Outi Les Pyy.

DSC00098_web

Oikeasti blogi on antanut itselleni reippaasti perspektiiviä, upeita kontakteja ja varmuutta siitä, että maailmassa on todella paljon toimijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa muuttaa vaateteollisuus kestävämpään suuntaan. Siitä merkki on tänään viidettä kertaa alkava Fashion Revolution Week, johon lähtee mukaan vuosi vuodelta enemmän alan tekijöitä.

Mistä toivoisit blogissa kirjoitettavan jatkossa? Otan mielelläni vastaan ideoita ja kehitysehdotuksia!

Ekologiset ja eettiset vaateliikkeet

IMG-20170819-WA0011

Eilinen uutisointi siitä, että H&M polttaa myymättä jääneitä vaatteita (eniten tätä tosin tekee Bestseller-firma, joka omistaa Vero Moda- ja Jack & Jones-merkit) on taas herättänyt jonkin verran kysymyksiä siitä, mistä eettisempiä vaatteita voisi ostaa. Suuri osa vaateketjuista sanovat toimivansa vastuullisesti, mutteivät kerro tarkasti kaikkia prosessejaan.

Yle teki joulukuussa 2016 kattavan artikkelin puuvillan alkuperästä. Kiinnostuneelle kuluttajalle tärkeä osio ovat Suomessa myytävien merkkien vastaukset myymänsä puuvillan jäljitettävyydestä. Puuvilla on myös tunnettu siitä, että sen valmistus vaatii paljon vesivaroja – yhden t-paidan valmistamiseen kuluu 2 700 litraa vettä.

Ekologisempi ajattelutapa on kovaa vauhtia valtaamassa vaatealaa. Jos ei oteta lukuun kierrätettyjä vaatteita, ekologisemmat vaihtoehdot voivat tuntua kalliilta. Toisaalta monet ovat tottuneet maksamaan brändivaatteista jo satoja euroja, joten eettisessä muodissa hinta on sama – siinä ei vain ole ilmaa, joka saadaan maksamalla esimerkiksi ompelijoille elämiseen riittämättömiä palkkoja.

Alle olen pyrkinyt listaamaan ekologisuuden ja eettisyyden huomioon ottavia vaateliikkeitä. Kaikkein paras vaihtoehto on tottakai aina ostaa tarpeeseen, kierrättää ja korjata. Jos et löydä omaa liikettäsi tai sinulla on ehdotus, kerrothan sen kommenteissa, niin lisään liikkeen listalle! Liikkeitä ja merkkejä on itse asiassa todella paljon, joten tässä on koottuna vain murto-osa mainitsemisen arvoisista yrityksistä.

Vaatetuotannossa eettiseksi ja ekologiseksi punnittavia kriteerejä on monia, liikkeillä voi olla siis eri painotuksia. Joidenkin ompelutyö tehdään Suomessa, toisten taas Nepalissa, jotkut käyttävät luomupuuvillaa ja jotkut kierrätettyjä materiaaleja. Eniten yrityksiä yleensä yhdistää avoimuus tuotannossa ja sitoutuminen vastuullisuuteen.

Weecos on suomalainen eettisen kuluttajan kauppapaikka, josta löytyy varmasti monipuolisin valikoima, sillä sen alle yhdistyy lähes kaksisataa brändiä.

Neulomo löytyy myös Weecosista, mutta merkin tuotteita voi ostaa Prismoista.

Nudge toimii sekä verkkokauppana että Helsingissä Yrjönkadulla. Valikoima kattaa hyvin koko elämän osa-alueita alusvaatteista urheiluvaatteisiin. Valikoimissa on myös miesten vaatteita.

Nosh on hämeenlinnalainen eettisen muodin vaateyritys, jonka vaatteita voi ostaa verkkokaupasta tai vaatekutsuilta.

Kuje valmistaa kenkiä Espanjanssa. Kierrätymateriaalit ovat Suomesta ja nahka lähialueilta.

Karmashopin valikoima on hyvä perusvaatteita etsivälle. Miesten ja naisten vaatteita, collegeita sekä työasuiksi sopivia siistejä malleja.

RCM clothing valmistaa streestyle-tyyppisiä vaatteita Hampusta. Yrityksellä on myös kivijalkaliike Turussa.

Seele on tamperelainen kivijalkaliike, mutta valikoima löytyy myös verkkokaupasta.

Kaarna living myy pääasiassa sisustustuotteita ja kosmetiikkaa, mutta myös eettisesti tuotettuja vaatteita ja second handia.

Globe Hope valmistaa tuotteita kierrätetyistä materiaaleista, kuten vanhoista armeijan ylijäämäkankaista tai banderolleista. Kivijalkaliike löytyy Mannerheimintieltä Helsingistä ja tehtaanmyymälä Nummelasta.

Pure Waste valmistaa vaatteet tekstiilijätteestä kierrätetystä kuidusta. Pääasiassa t-paitoja ja huppareita, mutta kestäviä ja hyvin kohtuuhintaisia. Myös miehille. Pure Wastella on nykyään liike myös Yrjönkadulla.

Maeveg myy naisellisempia naisten vaatteita. Paljon erilaisia kuoseja ja laskoksia.

Store of Hope on eettisen muodin verkkokauppa, jota on rahoitettu myös joukkorahoituksella. Kašmirvillasta valmistetut huivit ja pipot ovat liikkeen omaa tuotantoa Nepalista.

Mithu on astetta boheemimman tyylin verkkokauppa, joka myy tuotteita myös erilaisissa tapahtumissa.

Pieni ekopuoti Valkee on Salossa sijaitseva kivijalkaliike, jolla on myös toimiva verkkokauppa. Sekatavarapuodista löytyy myös vaatevalikoimaa.

Muita listoja:

Reilun kaupan vaateliikkeet
Vihreät vaatteet-blogin lista
Lista kotimaisista naistenvaatteista

Eettistä tyyliä tamperelaisille: Seele

IMG-20170819-WA0016
Pidin pienen kaupunkiloman Tampereella viime viikolla. En suunnitellut juuri käyväni kaupoilla, mutta ilahduin törmätessäni sattumalta Aleksis Kiven kadulla Sustainable lifestyle store Seeleen. Kivijalkakauppa on aivan Tampereen keskustassa ja liiketilakin avara.

Vaikka kauppa on ollut pystyssä jo vuodesta 2013, en ole aiemmin huomannut sitä Tampereella liikkuessani. Tämä voi johtua siitä, että aiemmin hieman syrjemmässä ollut liike muutti näihin tiloihin kesän alussa.

IMG-20170819-WA0018
IMG-20170819-WA0010
Koska törmäsin kauppaan sattumalta, en sattunut kanniskelenaan mukanani kameraa. Toivottavasti puhelimen kuvista saa kuitenkin vähän käsitystä kauniisti sisustetun liikkeen tunnelmasta. Itse pidin kovasti siitä, miten kaikki tuotteet oli aseteltu niin, että niitä oli tilaa katsoa ja tarkastella.

IMG-20170819-WA0014
IMG-20170819-WA0012
Juttelin pienen tovin myös omistajan kanssa, joka oli erityisen iloinen siitä, että liikkeeseen on saatu nimenomaan Tampereella ja lähialueella tuotettuja merkkejä. Ainakin monelle tuttu Uhana Design oli liikkeessä hyvin edustettuna.

IMG-20170819-WA0017
Nappasin rekistä kokeiluuni Vietton mustan neuleen, jota fiilistelin sen täydellisen rentouden tähden. (Ja pällistelin sitä ihanissa avarissa pukukopeissa aurinkolasit päässä, olin todellakin loman tarpeessa…) Kevyt neule oli lämmin, kesäpäivänä jopa hieman hiostava, mutta ohut ja laskeutui kauniisti. Täydellisessä neuletakissa on mielestäni aina myös taskut.

IMG-20170819-WA0019
Huomaa kulahtaneet glitterkynsilakat Flow-festarin jäljiltä. Aina tyylikkääksi muotibloggariksi on vielä matkaa.

Jouduin jättämään takin toistaiseksi rekkiin, koska minun täytyy harkita hinnan kohdalla, sopiiko neule budjettiini. Olen kuitenkin sen kannalla, että neule voisi korvata muutaman muun “melkein täydellisen” neuleen niin, että ne myytyäni voisin käydä hankkimassa tämän mukavuuden Seelen verkkokaupasta.

169 euroa ei siis mielestäni ole aivan hirveän kallis, jos vaatteeseen aikoo sitoutua ja huolehtii hyvin vaatteistaan. Materiaali on laadukas ja neuleen eteen tehdystä työstä kuuluukin maksaa, Vieton tuotteet nimittäin ommellaan Malminkartanossa ja kankaat valmistetaan Orivedellä.

En ole juurikaan nettishoppailija, koska sopimattoman tuotteen palauttaminen tuntuu minusta liian työläältä. Siksi pidän kivijalkakaupoista, joissa tuotetta voi käydä sovittamassa. Seele lupaa myös nettisivullaan tarjoavansa pieniä korjausompeluita yli sadan euron tuotteisiin. Arvostan!

IMG-20170819-WA0011

Eettisiä kivijalkaliikkeitä on syntynyt Suomeen jo reippaasti, isoimmista kaupungeista tuntuu löytyvän ainakin yksi. Tässäkin liikkeessä tosin maskuliiniselle vartalotyypille sopiva puoli puuttui kokonaan, ja toistaiseksi eettinen pukeutuminen tuntuu olevaan tyyliltään aika yhteneväistä, tunikatyyppistä mekkoa ja legginssejä. Seelen sivulla toki perustellaan valintoja näin:

“Valikoimassa päädyttiin pelkästään naisten vaatteisiin ja asusteisiin, jotta vältyttäisiin siltä, että on kaikkea vähän, mutta ei oikein mitään riittävästi. Tarkoituksena on tarjota vaatteita, joille on mahdollisimman paljon käyttöä elämän eri hetkissä.

Lisäksi Seelessä myytäville vaatteille on tunnusomaista niiden monikäyttöisyys siten, että esimerkiksi juhlavuutta pystytään säätelemään asusteilla. Näin vaatetta tulee käytettyä useammissa tilanteissa eikä se unohdu käyttämättömänä vaatekaappiin. Valtaosaa vaatteista voi myös käyttää ympäri vuoden.”

Onneksi nettikaupat ja yksittäiset brändit tuovat monipuolisuutta tarjontaan. Myös siksi olen koonnut linkkilistaa eri liikkeistä, joka alkaa kohta olla riittävän kattava julkaistavaksi.

Tamperelaiselle Seele kuitenkin vaikuttaa ilahduttavalta laadukkaan palvelun kivijalkaliikkeeltä. On aina helpottavaa, kun koko liike on keskittynyt eettisyyteen ja ekologisuuteen niin, ettei tarvitse kuluttajana tarkastella läpi jokaista tuotetta sillä silmällä.

Oletko käynyt Seelessä? Mitä eettisen muodin kivijalkaliikkeitä suosittelisit?

Vaatevallankumous alkaa

72c5aeb912df873d439f56f9aa76d375

24. huhtikuuta vuonna 2013 Bangladeshissa romahti Rana Plaza-niminen kahdeksankerroksinen tehdasrakennus. Yli 1 100 ihmistä menehtyi ja 2 500 loukkaantui. Sittemmin Rana Plazan romahduksesta on tullut vaateteollisuuden epäeettisyyden symboli, ja romahduksesta lähtien 24.-30. huhtikuuta on vietetty vaatevallankumousviikkoa.

Kampanjan tarkoitus on luoda painetta brändien suuntaan ompelijoiden työolojen parantamiseksi. Kun kuluttajat kysyvät, kuka heidän vaatteensa on ommellut ja millä palkalla, vaatevalmistajien on aktiivisesti tehtävä näkyväksi tuotantoketjunsa. Näkyvä tuotantoketju on olennainen osa vaatteen eettisyyttä. Tuotantoketjun näkyvyyttä voi käyttää myös mittarina vaatteen eettisyydelle: mitä tarkemmin tiedät, mistä vaatteesi on tullut, sitä helpommin pystyt jäljittämään, onko sen teossa kunnioitettu ihmisoikeuksia.

Suomalaisena hyvä keino varmistaa tuotteen eettisyys on suosia suomalaista, mutta aivan niin yksinkertaista eettinen kulutus ei kuitenkaan ole. Vaikka halpatyövoiman käyttö on väärin, ihmiset vaateteollisuusmaissa tarvitsevat työpaikkansa. Vaateteollisuus on myös monelle kehittyvälle maalle olennainen osa talouden elpymistä.

Olennaista on kuitenkin alkaa keskustella julkisesti vaatteidemme ompelijoiden palkoista ja työoloista. Moni suomalainen kuluttaja on jo valmis maksamaan vaatteistaan enemmän ja ostamaan vähemmän, jos katteen saa oikeasti vaatteen ompelija. Vaatevallankumouksen ja muiden eettisen kuluttamisen parissa toimijoiden tehtävä on auttaa kuluttajia etsimään oikeita keinoja siihen, että saamme eettiset euromme perille.

de807c1d2dba6181f8c64b917683fce1

Ensimmäisenä voit aloittaa osallistumalla vaatevallankumoukseen:

1) Pue 24.–30. huhtikuuta jokin vaate päällesi nurinpäin, ota itsestäsi ja vaatemerkistä kuva ja jaa se sosiaalisessa mediassa. Merkkaa vaatebrändi postaukseesi ja kysy #whomademyclothes. Liitä mukaan hashtag #vaatevallankumous. Voit tulostaa tästä itsellesi Who Made My Clothes -kyltin.

2) Haasta myös kolme kaveriasi osallistumaan ja ottamaan itsestään #whomademyclothes-kuva.

3) Voit haastaa myös työkaverisi, koulusi tai harrastusporukkasi mukaan kampanjaan. Pukekaa vaate nurinpäin ja ottakaa ryhmäkuva. Kertokaa kaikille sosiaalisessa mediassa, että olette mukana Vaatevallankumouksessa. Kysykää kuvan yhteydessä #whomademyclothes ja liittäkää mukaan myös hashtag #vaatevallankumous.

4) Järjestä tempaus tai tapahtuma, esimerkiksi vaatteidenvaihtobileet, vaatehuoltoasema tai tuunauspaja. Ilmoita tapahtumasta Vaatevallankumous-tiimille (tapahtumat.vaatevallankumous@gmail.com) ja se lisätään tapahtumakalenteriin.

5) Osallistu Vaatevallankumous-viikon tapahtumiin, joita järjestetään ympäri Suomea! Tapahtumat löydät tapahtumakalenterista.

6) Tai keksi jotain ihan muuta. Jotain sellaista, mikä saa entistä useammat ihmiset kysymään, kuka heidän vaatteensa tekee. Lue lisää ja ota vinkkejä Tekijän oppaasta.

Minä perustin tämän blogin! Järjestin viime vuonna vaatteidenvaihtoillan, joita olen järjestänyt useita vuosien varrella. Vinkkini onnistuneeseen vaatteidenvaihtoiltaan löydät täältä.

Julkaisen vaatevallankumousviikolla joka päivä yhden kuvan Instagramissa. Aion ainakin kysyä omien vaatteideni valmistajilta, kuka ne on ommellut, sekä listata lopuksi vaatevalmistajia, jotka julkaisevat viikon aikana #Imadeyourclothes-postauksia.

FashionRevolutionWeek

Jos järjestät toimintaa tai osallistut muuten vaatevallankumousviikkoon, kerrothan siitä kommenteissa!