Suomalaiset second hand -verkkokaupat

DSC_0140
Suosi suomalaista! Suomi100-vintagehamonen oli Annalla myynnissä Frida Marinassa, jonka yrittäjät Instagramin mukaan kehittelevät verkkomyyntiä parhaillaan.

Olen jo pitkään ajatellut koostaa listan vintage- ja second hand-kaupoista jotka myyvät tuotteitaan verkossa, sillä ne ovat selkeästi yleistyneet viime vuosien aikana ja tarjoavat varsinkin nyt koronaeristyksissä vaihtoehdon pikamuotiverkkokaupoille.

Kun uutisotsikoihin nousi kohu brändien polttamista myymättömistä vaatteista, tein blogiin listan ekologisista ja eettisistä vaateliikkeistä. Listaa luetaan edelleen usein, ja siihen pitäisikin päivittää lisää kauppoja. Toivottavasti tämäkin lista auttaa jotakuta löytämään uusia yrityksiä.

Huom! Listaus ei perustu henkilökohtaisiin suosituksiini vaan nämä ovat kauppoja, joita olen selaillut netissä ja koonnut yhteen linkkilistaksi.

SUPPORT YOUR LOCAL! Osa kaupoista on pienyrityksiä, joihin nyt tämänhetkinen tilanne vaikuttaa erityisesti. Mikäli juuri nyt ei ole ostotarpeita, kaupoista voi ostaa myös lahjakortteja, jos sellaisia on tarjolla. Brändejä ja yrittäjiä voi tukea myös tykkäämällä, jakamalla, suosittelemalla somessa ja kommentoimalla kuviin. Jos tilaat jotain verkkokaupasta, muista kirjoittaa arvio Googleen tai Facebookiin.

Vintage- ja Second Hand- liikkeet

Radhica myy vintagevaatteita, jotka ovat siis vähintään 20 vuotta vanhoja. Vaatteissa on kuntoluokitus. 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus, mutta palautuksesta peritään 5,90 euron hintainen maksu.

Palautusmaksut ovat ihan tervetullut käytäntö ekologisesti ajatteleviin verkkokauppoihin, ja niiden tarkoitus on ehkäistä turhaa sovitettavaksi tilaamista, mistä aiheutuu kustannuksia yritykselle ja ympäristölle.

Niin Mua tarjoaa myös tuotteiden modifiointipalvelua ja pukeutumisneuvontaa. Tilatuilla tuotteilla on 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus.

L.O.O.M. myy kuratoitujen tuotteiden lisäksi stailauspalveluja Helsingissä.

Pivis Vintage Shop on oululainen vintagekauppa, josta löytyy sekä miesten että naisten vaatteita.

Kätkö vintage on tamperelainen vintagekauppa, jonka tuotteita löytyy myös verkkokaupasta. Verkkosivu on tosin sen verran vintagehenkinen (mutta hurmaavan nostalginen, pakko myöntää), että tuoreimmat löydöt kärkkynee parhaiten kaupan instagram-tililtä.

Vintage Magasinet on helsinkiläisen WWOOLLFF CO.-brändin Jenna Vilkmanin ylläpitämä verkkokauppa.

Qierto second hand-kaupassa on oma osionsa Suomi-vintagelle. Pääasiassa naisten vaatteita.

Dirty Hippies myy käytettyjen vaatteiden lisäksi vaatehuoltotarvikkeita, kuten nukanpoistokiviä ja ekologisia pyykinpesuaineita.

Uskon, että vaatteita voi yhdistellä ja käyttää vapaasti riippumatta sukupuolesta, ja vaateala kaipaisikin lisää sukupuolineutraalia ajattelua. Kokolappujakaan ei kannata sokeasti katsoa, vaan vaatteen mittoja ja leikkauksia. Olen kuitenkin maininnut miesten ja lasten vaatteet erikseen lähinnä antaakseni kuvan siitä, millaista valikoimaa kaupasta löytyy.

Vestis myy asiakkaidensa kierrätettyjä designtuotteita, ja tekee yhteistyötä esimerkiksi Marimekon ja Kalevala Jewelryn kanssa. Kaupassa on unisex-osio.

Nevana on second hand-verkkokauppa, josta löytyy erityisesti kierrätettyjä asusteita miehille ja naisille.

Aina2hand myy second handia ja vintagea, lähinnä naisten malleja.

Miima myy lasten käytettyjä merkkivaatteita. Kaupalla on myymälä Iisalmessa.

Variety secondhandin valikoima on sukupuolineutraalia street-tyyliä.

VintagEija’s on turkulainen vintagepukeutumisen erikoisliike ja ompelimo, jonka verkkokaupasta löytyy vintagea miehille ja naisille.

1st Comeback-verkkokaupassa vaatteet on lajiteltu aikakausien mukaan. Myös miehille/unisex.

Herttala myy design-painotteisesti second handia.

Kenkäkingi Keravalla myy valikoituja second hand-tuotteita sekä lupaa myymilleen tuotteille alennusta korjauspalveluista (hauskat kenkäkingin käskyt).

Verkkokirpparit

O.O.T.D. on pluskoon myymälä ja verkkokauppa, jolta löytyy myös second hand-osio.

Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta löytyy vaatteiden ja asusteiden lisäksi kaikenlaista muutakin tavaraa, sekä käsityönä lahjoituksista työstettyjä Plan B-tuotteita. Tilaukset voi myös noutaa ilmaiseksi Kierrätyskeskuksen myyntipisteistä.

Vähänkäytetty.fi myy enemmän tai vähemmän bulkkina heille lähetettyjä asiakkaiden vaatteita, joista myyjä saa oman osuuden. Edullista perusvaatetta, valikoimasta löytyy myös miesten ja lasten vaatteita. Mainostaa olevansa Suomen suosituin ja paras nettikirpputori.

Emmy toimii samalla periaatteella, ja mainostaa olevansa Suomen suurin merkkivaatteiden nettikirpputori. Kaikki tuotteet eivät ole ehkä ihan merkkivaatteita, mutta pääasiassa tarjolla on parjon tunnettuja brändejä, myös monia suomalaisia, kuten Marimekko, Papu, Lumi, Halti. Valikoimaa miehille, naisille, lapsille.

Pienelle on myös lasten käytettyihin vaatteisiin erikoistunut verkkokauppa.

Rekki on myös käytettyjen vaatteiden myyntipalvelu, jonka kautta voi myydä vanhoja vaatteita. Täälläkin tarjolla on naisten, miesten ja lasten vaatteita.

Zadaa on kirppissovellus, jonka kautta yksityishenkilöt voivat myydä ja ostaa käytettyjä vaatteita. En ole itse vielä ostanut vaatteita sovelluksella, mutta sitä on kiva selata, kun sovellukseen voi laittaa omat kokonsa ja selata vaatteita sen mukaan. Tykätyt vaatteet jäävät omaan kirjastoon muistiin, ja vaatteista voi kysyä lisätietoja.

DSC_0128

Lisäksi monet vintagekaupat päivittelevät nykyään valikoimaansa Intagramiin ja Facebookiin, mistä tuotteita voi varata tai ostaa. Näillä vintagekaupoilla ei ole verkkokauppaa, mutta ne kannattaa silti laittaa seurantaan.

Vintage Garden
Frida Marina
Ansa Vintage
Hoochie Mama Jane
Mekkomania
Kallio second hand
Kaunis Veera
Second Hand Ilona
T O I N E N SI L M Ä
Holmström Second Hand
Helga-Neiti second hand hop
LumindoLife
Threads vintage & second hand

Second handia myyviä verkkokauppoja on syntynyt lähiaikoina niin paljon, että alkaa olla vaikeaa pysyä perässä. Vintagekauppojakin varmasti löytyy enemmän kuin tässä listatut. Vinkkejä muista kaupoista saa lähetellä vaikka kommenteissa!

Vuosi eettisellä vaatekaapilla + 5 vinkkiä maailmantuskaan

DSC00086-web
T-paita Recci-myymälästä, kuva Henry Söderlund.

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten Fashion Revolution Weekin aikana. Olin alkanut seurata aiheita ja ne tuntuivat olevan koko ajan enemmän läsnä. Blogi tuntui hyvältä keinolta perehtyä syvemmin vaateteollisuuden ongelmiin ja tekijöihin. Materiaalia on — ihmisoikeusrikkomukset, kohtuuttomat työolot, hinnan polkeminen, tuotannon ympäristövaikutukset, materiaalien loppusijoitus… Tosiaan, hieman liikaakin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_28

Vaatteita on oikeastaan aika vaikeaa ostaa uutena eettisesti. Ekologinen kuluttaminen on helpompaa – osta kierrätettyä, korjaa, älä osta turhaan. Vaikka yritykset nykyään vannottavat enemmän vastuullisuuttaan, ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet tuotantoketjussa alemmas. Ompelijoiden työoloista saatetaan huolehtia, mutta materiaalin keräämisessä rikotaankin ihmisoikeuksia. Mitä kauemmas ongelmat siirtyvät, sitä vaikeampi niitä on jäljittää.

Mitä tarkemmin haluaa tuotetta tarkastella, sitä vaikeampi sitä on lopulta ostaa. Vuoteni kysymyksiä pohtien muodostuikin aika lailla samanlaiseksi, kuin aiemmin vuoteni ilman uusia vaatteita: jos pystyinkin tekemään päivänvaloa kestävän ostopäätöksen, tuskin oikeasti tarvitsin valikoitunutta vaatetta. Muutaman vaatteen kohdalla “sorruin”, ja ostin esimerkiksi kumisaappaat tietämättä sen enempää, kuin että ne oli valmistettu Kiinassa. Hyvittelin omatuntoani lähettämällä valmistajalle Facebook-viestin, jossa kysyin tuotteen tuotanto-olosuhteista (Tretorn ei vastannut).

Ekologisesta näkökulmasta on ryhdytty puhumaan myös paljon vaatteen materiaalista. Muovikuitujen muovit karkaavat pyykin mukana mikromuoveiksi vesistöön, mutta luonnonkuiduista erityisesti puuvilla vaatii paljon vettä. Bambu ja viskoosi ovat luonnonkuituja, mutta eivät välttämättä valmistusprosesseiltaan sen ekologisempia. Tulisiko muovikuituiset vaatteet heittää sitten roskiin, mitkä tässä nyt ovat mittasuhteet?

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut aika hiljainen: sain sen aloittaessani opintojeni ohelle myös töitä, jotka veivät mukanaan. Toisaalta blogia on ollut kauhean vaikeaa päivittää, koska en ole halunnut tehdä asiavirheitä. Kun olen löytänyt yhden mielipiteen, on tullut jostain tieto, joka on pakottanut muuttamaan käsitystäni.

Esimerkiksi elastaania käytetään sekoitteena monissa vaatteissa, ja tätä voidaan perustella käyttömukavuudella ja käytön moninkertaistumisena. Toisaalta elastaani tekee vaatteesta mahdottoman myös kierrättää materiaalina ja tehostaa sen kulumista. Outi Les Pyyn kunniakas yhteenveto elastaanista.

Kun perustiedot materiaaleista ja työolosuhteista ovat plakkarissa, täytyy alkaa pohtia sertifikaatteja: vaateteollisuudessa ei ole yhtä ainoaa merkkiä, jonka voisi lätkäistä eettiseen tuotteeseen. Sen sijaan voi erilaisilla sertifikaateilla tai sitoumuksilla ilmoittaa, onko tehtaita auditoitu, onko materiaali valmistettu ilman kemikaaleja, onko vaate ommeltu Suomessa ja niin edelleen. Yksikään näistä selvityksistä ei takaa, että muut osa-alueet olisivat kunnossa, eivätkä ne aina kerro koko totuutta edes takaamistaan asioista.

Monet sertifikaatit esimerkiksi lupaavat, että ompelijoiden työolosuhteet ovat kunnossa, ja niitä valvotaan auditoinneilla. Todellisuudessa auditoinnit eli tarkastuskäynnit voivat tapahtua harvoin, tai niistä kerrotaan tehtaille etukäteen.

Blogin pitäminen on tuntunut siis usein enemmän tai vähemmän suossa rämpimiseltä. Mistä uskallan sanoa mitäkin, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa? Edes kaikki pienet valmistajat eivät halua selvittää, mistä heidän kankaidensa materiaalit tulevat. Eetti ry:n vaatevastuullisuuskoulutuksessa Finnwatchin tutkija sanoi osuvasti, että ihmisoikeusrikkomukset ovat tällä hetkellä kilpailuetu.

(Samasta koulutuksesta: FIBSin yritysvastuututkimus 2017 osoittaa, että ihmisoikeudet ovat edelleen vastuullisuusteema, jota vain 21% yrityksistä pitää olennaisena. Siitäkin huolimatta, että yli kolmasosa kertoo noudattavansa YK:n ohjaavia periaatteita ihmisoikeuksista.)

Eihän tähän oikeastaan edes voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa: globaali tuotanto nyt vain toimii niin, että alihankkijaketjun myötä yhden tuotteen juuret voivat olla eri puolilla maailmaa, eikä tuotteen myyjä voi enää tietää, mistä kaikkialta esimerkiksi kengän osat ovat tulleet.

Siksi olikin huojentavaa kuulla samaisessa edellä mainitussa vastuullisuuskoulutuksessa, että tästä ollaan lobbaamassa lakiehdotusta! Ranskassa jo testissä olevaa huolellisuusvelvoitetta aiotaan lähteä piakkoin lobbaamaan Suomessakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuottajilla olisi velvollisuus valvoa aivan tuotantoketjun loppuun saakka, ettei missään kohtaa rikota ihmisoikeuksia, oli kyse sitten alihankkijoista tai ei. Tällä hetkellä kädet pestään puhtaiksi vetoamalla siihen, että alihankkijat ovat itse vastuussa toiminnastaan. Suomi ei ole kuitenkaan kovin innokkaasti ajamassa muutosta, joten varsinkin tulevien vaalien alla kannattaa alkaa kovistella ehdokkaita myös näistä teemoista.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_43

Toisaalta vaateteollisuuden tuotannon ongelmat ovat nousseet vuoden aikana vahvemmin ja vahvemmin esille. Mikä on hyvä, sillä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia – miksi siitä ei siis juuri puhuta esimerkiksi muun ilmastonmuutoskeskustelun ohessa? Kuten halpalennoissakin, kyseessä on eräänlainen saavutettu etu, joka vaatii kuluttajalta luopumista. Kun kaikilla on varaa ostaa loputtomasti uusia vaatteita ja lentää halvalla maailman toiselle puolen, tai ainakin ympäri Eurooppaa, on ikävää olla se tyyppi, joka päättää luopua näistä eduista, jotka juuri kaikille mahdollistettiin.

Tarpeemme shoppailla ei ole tosiaan ikiaikainen, vaan halpamuoti on ilmiönä vain muutaman vuosikymmenen vanha.

Kaiken kaikkiaan blogi on vuoden aikana myös perustellut itse itsensä: halusin luoda paikan, johon tieto on koottu. Yrittäessäni koota tietoa huomasin, miten mahdoton tehtävä oikeastaan on. Tällöin tiedostavasta kuluttamisesta tulee itse asiassa mahdollista hyvin rajatulle piirille: niille, joilla on aikaa selvittää.

Suomalaiset ostavat vaatteensa pääasiassa supermarketeista. Se kertoo siitä, että ostopäätös tehdään muiden ostosten lomassa, ei suinkaan etsien viisi päivää tietoa siitä, onko tämä paita nyt varmasti tuotettu rikkomatta ihmisoikeuksia. Nykyisen tilanteen sijasta yrityksillä tulisi olla velvollisuus tuoda meille tieto: marketit eivät ottaisi myyntiin tuotteita, joiden tuotantoketju ei ole selvillä, eivätkä kuluttajat ostaisi tuotteita, joihin ei olisi merkitty selvästi materiaalin alkuperää ja ompelijoiden työolosuhteita.

Tämä tottakai vaatisi sitä, että kuluttajat/kansalaiset alkavat vaatia enemmän läpinäkyvyyttä ja vähemmän ihmisoikeusloukkauksia. Että ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee kilpailuetu, ei toisinpäin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_49

Lopuksi vielä omat neuvoni vastuullisten valintojen viidakossa pärjäämiseen:

1. Älä panikoi. Voit aloittaa muutoksen koska tahansa. Käy vaatekaappisi läpi ja totea, että voisit luultavasti pärjätä nykyisellä varastolla loppuelämäsi. Pidä listaa vaatteista joita tulet seuraavaksi tarvitsemaan, ja aloita niiden etsiminen yksitellen eettisistä kaupoista tai kirpputoreilta, ennen kuin vanha kuluu loppuun ja tarvitset tuotteen heti. Mieti jokaisen vaatteen kohdalla, että sen hankkiessasi olet vastuussa siitä sen koko elinkaaren ajan, etkä voisikaan laittaa sitä kahden käytön jälkeen kirppiskassiin. Pidätkö vaatetta enää vuoden päästä? Voiko siitä tehdä jotain muuta? Onko materiaali kierrätettävissä?

2. Opettele korjaamaan, muokkaamaan ja käyttämään palveluja. Etsi itsellesi luottosuutari ja -ompelija. Opiskele materiaaleja ja opettele lukemaan pesuohjeita (kirpputoreilla näkyy todella paljon kutistettuja villapaitoja ja pesussa nyppyyntyneitä puuvillapaitoja). Jaksa nähdä vaivaa!

3. Jos pystyt ostamaan tarpeeseesi vain halvalla tuotettuja vaatteita (kaikilla ei ole varaa maksaa alushousuparista 20 euroa tai siististä kauluspaidasta 170 euroa) tutustu asiaa ajavien järjestöjen toimintaan ja mieti, voisitko kompensoida maksamalla vuosittaista jäsenmaksua tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen suositteleminen tuntuu vähän tympeältä, mutta oikeastaan näillä toimijoilla on paljon suuremmat rattaat vaikuttaa päätöksentekoon. Eetti ry tekee paljon informaatio- ja lobbaustyötä niin poliitikoille kuin koululaisillekin, kun taas SASK tukee ammatillista järjestäytymistä niissä maissa, joissa työolot ja niiden valvonta ovat surkeita. Finnwatch selvittää ja tutkii yritysten veronkiertoa ja ihmisoikeusrikkomuksia.

4. Anna palautetta! Kysele brändeistä, tsemppaa niitä jotka nostavat esiin vastuullisuuskysymyksiä, kritisoi niitä jotka eivät näin tee. Keskustele ihmisten kanssa näiden vaatteista ja ostotottumuksista. Kysäise lempibloggaajaltasi, kuinka paljon hän miettii vaatteidensa alkuperää tai laita se FB-viesti yritykselle, jonka tuotetta olet ostamassa. Älä ryhdy kuitenkaan syyllistäväksi ahdistelijaksi, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia.

5. Älä ahdistu. Jos ahdistut, älä ainakaan perusta blogia. Jos silti päätät perustaa blogin, teet sen omalla vastuullasi. Muita vaateteollisuudesta bloggaavia/kirjoittavia ammattilaisia: Rinna Saramäki, Vihreät vaatteet, Outi Les Pyy.

DSC00098_web

Oikeasti blogi on antanut itselleni reippaasti perspektiiviä, upeita kontakteja ja varmuutta siitä, että maailmassa on todella paljon toimijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa muuttaa vaateteollisuus kestävämpään suuntaan. Siitä merkki on tänään viidettä kertaa alkava Fashion Revolution Week, johon lähtee mukaan vuosi vuodelta enemmän alan tekijöitä.

Mistä toivoisit blogissa kirjoitettavan jatkossa? Otan mielelläni vastaan ideoita ja kehitysehdotuksia!