Ostoslakko jatkuu hiljaiselosta huolimatta

Aloitimme ystäväni Hennan kanssa alkuvuodesta ostoslakon innoissamme, sillä vaikka olemme hyvinkin ekologisia kuluttajia, pienen sälän ja kirpparishoppailun osteleminen koukuttaa helposti modernissa maailmassa. Halusimme kokeilla, voiko ostoshoukutuksista päästä eroon. Otin ostoslakon osaksi blogisisältöä, koska olin havainnut, että oikeastaan kaikkein ekologisin tapa kuluttaa on olla ostamatta turhaan.

IMG_8445

Nyt eletään jo syyskuuta ja ostoslakko on kummaltakin sujunut hyvin. Olemme raportoineet fiiliksiä blogin instagram-tilillä, mutta Henna jättäytyi pois kiireiden myötä aloitettuaan mm. uuden työn. Olen itse myös vuoden aikana aloittanut useassa uudessa työssä, saanut opiskelupaikan Ruotsista ja kuntoutunut leikkauksesta. Kuukausittainen vloggaaminen siis jäi, mutta ostoslakkoa ajatuksena olemme jatkaneet turhat ostokset karsimalla ja lainaamalla toisiltamme.

Täysin “sääntöjen” mukaan en ole ainakaan itse toiminut, mutta olen ostanut ehdottomasti tarpeiden eikä halujen mukaan. Korjautin myös kolme kenkäparia suutarilla ja ostin Remaken korjauspaketin, jolla kavennutin kaksi mekkoa, Lumin nahkalaukku sai uuden väripinnan ja uskollisten Dr. Martens-kenkieni kärjet freesattiin.

Oma henkilökohtainen urakkani oli muutto Ruotsiin, jonka myötä lahjoitin tai myin huonekaluistani suurimman osan pois, sekä varmaankin kaksi kolmasosaa vaatekaapistani. Jäljelle jääneiden osalta olen panostanut laatuun tai siihen, että käytän vaatteen itse loppuun, jos se ei enää ole kierrätyskelpoinen. Ylimääräiset vaatteeni myin Frida Marinassa ja todella monta kestokassillista tavaraa tuli roudattua myös Kierrätyskeskukseen.

Karsimisurakka toimi todella hyvin yhteen ostoslakon kanssa, sillä jouduin miettimään tosissani, miten jäljelle jääneet vaatteet toimivat yhteen, kun en voinut käydä hankkimassa uutta. Lisäinspiraationa luin vihdoin Marie Kondon konmari-kirjan ja Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-teoksen, joka myöskin oli ollut lukulistallani pitkään.

FashRev_assets_quotes-SK.jpg

Konmarin ajattelussa on paljon hyvää – kun vaatteita on vähemmän, niihin muodostuu ihan uudenlainen suhde ja niistä huolehtii paremmin. Lisäksi Saramäen kirjasta sain sen oivalluksen, että löytämäni ihana asia on löytö myös jollekulle muulle. Näin vuosien varrella haalimieni vaatteiden myyminen ja lahjoittaminen oli paljon helpompaa. Korjasin ja putsasin vaatteet ennen lahjoitusta, liian rikkinäiset muuttuivat räteiksi, jotka tulivat käyttöön muuttosiivouksessa.

Muutakaan tavaraa en paljon joutunut Ruotsin puolella ostamaan, sillä muuton pystyin tekemään autolla enkä lentämällä, kuten moni muu kansainvälinen opiskelija. Täällä päässä olen ostanut mm. teesihdin, lasisen lounasrasian ja 10 kruunulla takakonttikirppikseltä pistokkaan. Ostin myös 990 kruunun arvoisen villaneuleen H&M:n omistamasta uusimmasta ARKET-kaupasta, jonka tarkoitus on myydä laadukkaampia ja huollettavia tuotteita. Päädyin tähän vaihtoehtoon vähän samalla tavalla kuin tämä toimittaja, joka etsi täydellistä neuletta hienossa artikkelissaan vaateteollisuudesta. Neule on osoittautunut jo nyt hyväksi ostokseksi, sillä tuulisessa satamakaupungissa en paljon muuta käytäkään nyt syksyllä ja talvella, mutta samalla tunteeni ovat ristiriitaiset sen valmistuttaman muotiketjun suhteen.

Ostoslakko-fiiliksiä ja muitakin blogin aiheita voi seurata edelleen Instagramissa, missä nykyään onkin helpompi jakaa nopeammin ja aktiivisemmin sisältöjä. Blogi luultavasti siirtyy ainakin Ruotsin vuoden ajaksi tauolle. Linkkailen myös edelleen kiinnostavaa keskustelua tekstiilialalta facebook-sivulle, mutta blogitekstien kirjoittaminen opintojen ohessa voi muodostua liian työlääksi (vaikkei blogi koskaan kovin aktiivinen ole ollutkaan kiireiden vuoksi). Seuraan kuitenkin aihetta koko ajan, ja on hurjaa, miten nopeasti, sinäkin aikana kun olen blogia pitänyt, vaateteollisuuden ongelmat ovat nousseet laajemmin keskusteluun ja uusia tekemisen malleja syntyy koko ajan.

FashRev_assets_quotes-transparency

Second Handia Frida Marinasta

DSC_0151

Luulin juuri päässeeni eroon kirppisrumbasta viime vaatteidenvaihtoillan jälkeen, kun heivasin kovalla kädellä vaatekaappini sisältöä hyväntekeväisyydeen. Jotenkin vain silti taas siivouksen yhteydessä oli nurkkaani ilmestynyt se perinteinen Ikea-kassillinen vaatteita, joista kuitenkin voisin luopua.

Onneksi ystäväni Anna kysäisi, osallistuisinko hänen kanssaan kirppisnurkkaukseen Frida Marinassa, sillä hän oli unohtanut varanneensa sen ja lähdössä Italiaan. Kävimme siis eilen viemässä mekkoja ja kenkiä kansalaisille ostettavaksi osoitteeseen Kaarlenkatu 10.

Olen myynyt Frida Marinassa vaatteita ennenkin. Pidän siitä, että vaatteet pyritään laittamaan esille kauniisti, tuolloin aiemmin ne laitettiin liikkeessä esille myyjän puolesta. Nyt ajat ovat hieman muuttuneet, ja myyjillä on omat nurkkauksensa ja vaatteensa. Tämä on ymmärrettävää, sillä se säästää omistajilta varmaan runsaasti aikaa. Myyjät tuntuvat silti ymmärtävän kirpputorin idean siitä, ettei laiteta pöytiä aivan tukkoon tai tuodaan paikan henkeen sopivia vaatteita.

DSC_0097DSC_0102

Sovimme, että Anna tuo rekkiin mekkonsa ja minä pääasiassa muutamat kengät, joita en enää käytä. Laitoin myyntiin mm. retrot punaiset Adidakseni ja Eccon sandaalit, joita en koskaan oppinut käyttämään, vaikka olen hautonut niitä kaapissa monta kesää.

Annan mekoilla taas on yleensä kaikilla oma tarinansa. Opiskeluaikoina hän teki virtuaalisen museon, johon tallensi kymmeniä mekkoja tarinoineen. Olen itsekin usein mielelläni kysellyt kirpputoreilla pyöriessäni, mistä myyjien vaatteet ovat peräisin, koska minusta on ihanaa kuulla, mitä kaikkia muistoja vaate jo kantaa.

Anna on tosiaan graafinen suunnittelija, ystävien kesken “gif-mestari”.
Tämä mekko hänellä oli päällään ensimmäisenä koulupäivänä, kun hän aloitti Taikissa. Mekon vetoketju kuitenkin hajosi kesken koulupäivän! Nyt se on korjattu, ja tämä, luultavasti pian keräilyharvinaisuus, odottaa ostajaansa Frida Marinassa.

DSC_0137

Juhlavuoden kunniaksi Anna laittoi myyntiin myös Suomi 100 -hameen. Itsenäisyyspäivän asua ei siis tarvitse enää miettiä.

DSC_0140
DSC_0115

Ehdimme hädin tuskin asetella myytävät tavarat paikalleen kun niitä syöksyttiin jo katsomaan. Toistaiseksi on toiveikas olo siitä, että ainakin jotain menisi kaupaksi kahden viikon aikana.

DSC_0120

Kannattaa mainostaa sosiaalisessa mediassa, jos on käynyt viemässä vaatteitaan myyntiin.

Suurta kävijäryntäystä se ei välttämättä aiheuta, mutta itse olen ainakin saanut kirpputorihoukutuksen usein kaverin vihjeestä.

DSC_0127
DSC_0128
DSC_0126

Frida Marinassa on siis sekä second handia kirppiksen muodossa, että vintage-vaatteita. En itse ole suurikaan vintagen harrastaja, mutta mekkoja on kiva hypistellä. Suosin kyllä tiettyjen aikakausien vaatteita puhtaiden materiaalien ja kauniiden leikkausten vuoksi. Monet kuosit tuntuvat itselleni kuitenkin liian rohkeilta.

Vintagen lisäksi liikkeestä löytyy myös luonnonkosmetiikkaa ja sisustustavaraa. Yhdessä samassa paikassa toimivat siis Frida Marina, Pieni sydän second hand ja Moonk vintage. Näiden osuudet tuotteista tai liiketilasta eivät ole minulle aivan selvinneet, mutta enpä ole älynnyt kysyäkään.

DSC_0129
DSC_0131
DSC_0132
DSC_0133DSC_0134
DSC_0136

Henkilökunta Frida Marinassa on omistautuvaa ja palvelu ihanan selkeää. Ihanien asioiden aarreaitassa on kiva piipahtaa sellaisina päivinä, kun olo on vähän harmaa ja haluaa imea itseensä materiaalista hemmottelua.

Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä, en juurikaan käy vintage-liikkeissä siksi, ettei minulla ole varaa ostaa keräilyharvinaisuuksia. Frida Marina on siitä mukava, että kun on harmistunut vintagemekkojen hinnoista, voi luultavasti silti löytää jotain kivaa kirpputoripuolelta.

DSC_0150
DSC_0148
DSC_0152

Tulevaisuudessa koostan myös vinkkejä second hand -shoppailuun, onhan kierrättäminen se ekologisin tapa hankkia uusia vaatteita. Tällainen vinkki nyt Helsingistä.

Seuraavat kaksi viikkoa on aikaa tehdä ostoksia meidän nurkassamme (Rauha), mutta Frida Marinassa kannattaa tietenkin vierailla sen jälkeenkin.