Vuosi eettisellä vaatekaapilla + 5 vinkkiä maailmantuskaan

DSC00086-web
T-paita Recci-myymälästä, kuva Henry Söderlund.

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten Fashion Revolution Weekin aikana. Olin alkanut seurata aiheita ja ne tuntuivat olevan koko ajan enemmän läsnä. Blogi tuntui hyvältä keinolta perehtyä syvemmin vaateteollisuuden ongelmiin ja tekijöihin. Materiaalia on — ihmisoikeusrikkomukset, kohtuuttomat työolot, hinnan polkeminen, tuotannon ympäristövaikutukset, materiaalien loppusijoitus… Tosiaan, hieman liikaakin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_28

Vaatteita on oikeastaan aika vaikeaa ostaa uutena eettisesti. Ekologinen kuluttaminen on helpompaa – osta kierrätettyä, korjaa, älä osta turhaan. Vaikka yritykset nykyään vannottavat enemmän vastuullisuuttaan, ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet tuotantoketjussa alemmas. Ompelijoiden työoloista saatetaan huolehtia, mutta materiaalin keräämisessä rikotaankin ihmisoikeuksia. Mitä kauemmas ongelmat siirtyvät, sitä vaikeampi niitä on jäljittää.

Mitä tarkemmin haluaa tuotetta tarkastella, sitä vaikeampi sitä on lopulta ostaa. Vuoteni kysymyksiä pohtien muodostuikin aika lailla samanlaiseksi, kuin aiemmin vuoteni ilman uusia vaatteita: jos pystyinkin tekemään päivänvaloa kestävän ostopäätöksen, tuskin oikeasti tarvitsin valikoitunutta vaatetta. Muutaman vaatteen kohdalla “sorruin”, ja ostin esimerkiksi kumisaappaat tietämättä sen enempää, kuin että ne oli valmistettu Kiinassa. Hyvittelin omatuntoani lähettämällä valmistajalle Facebook-viestin, jossa kysyin tuotteen tuotanto-olosuhteista (Tretorn ei vastannut).

Ekologisesta näkökulmasta on ryhdytty puhumaan myös paljon vaatteen materiaalista. Muovikuitujen muovit karkaavat pyykin mukana mikromuoveiksi vesistöön, mutta luonnonkuiduista erityisesti puuvilla vaatii paljon vettä. Bambu ja viskoosi ovat luonnonkuituja, mutta eivät välttämättä valmistusprosesseiltaan sen ekologisempia. Tulisiko muovikuituiset vaatteet heittää sitten roskiin, mitkä tässä nyt ovat mittasuhteet?

Blogin ensimmäinen vuosi on ollut aika hiljainen: sain sen aloittaessani opintojeni ohelle myös töitä, jotka veivät mukanaan. Toisaalta blogia on ollut kauhean vaikeaa päivittää, koska en ole halunnut tehdä asiavirheitä. Kun olen löytänyt yhden mielipiteen, on tullut jostain tieto, joka on pakottanut muuttamaan käsitystäni.

Esimerkiksi elastaania käytetään sekoitteena monissa vaatteissa, ja tätä voidaan perustella käyttömukavuudella ja käytön moninkertaistumisena. Toisaalta elastaani tekee vaatteesta mahdottoman myös kierrättää materiaalina ja tehostaa sen kulumista. Outi Les Pyyn kunniakas yhteenveto elastaanista.

Kun perustiedot materiaaleista ja työolosuhteista ovat plakkarissa, täytyy alkaa pohtia sertifikaatteja: vaateteollisuudessa ei ole yhtä ainoaa merkkiä, jonka voisi lätkäistä eettiseen tuotteeseen. Sen sijaan voi erilaisilla sertifikaateilla tai sitoumuksilla ilmoittaa, onko tehtaita auditoitu, onko materiaali valmistettu ilman kemikaaleja, onko vaate ommeltu Suomessa ja niin edelleen. Yksikään näistä selvityksistä ei takaa, että muut osa-alueet olisivat kunnossa, eivätkä ne aina kerro koko totuutta edes takaamistaan asioista.

Monet sertifikaatit esimerkiksi lupaavat, että ompelijoiden työolosuhteet ovat kunnossa, ja niitä valvotaan auditoinneilla. Todellisuudessa auditoinnit eli tarkastuskäynnit voivat tapahtua harvoin, tai niistä kerrotaan tehtaille etukäteen.

Blogin pitäminen on tuntunut siis usein enemmän tai vähemmän suossa rämpimiseltä. Mistä uskallan sanoa mitäkin, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa? Edes kaikki pienet valmistajat eivät halua selvittää, mistä heidän kankaidensa materiaalit tulevat. Eetti ry:n vaatevastuullisuuskoulutuksessa Finnwatchin tutkija sanoi osuvasti, että ihmisoikeusrikkomukset ovat tällä hetkellä kilpailuetu.

(Samasta koulutuksesta: FIBSin yritysvastuututkimus 2017 osoittaa, että ihmisoikeudet ovat edelleen vastuullisuusteema, jota vain 21% yrityksistä pitää olennaisena. Siitäkin huolimatta, että yli kolmasosa kertoo noudattavansa YK:n ohjaavia periaatteita ihmisoikeuksista.)

Eihän tähän oikeastaan edes voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa: globaali tuotanto nyt vain toimii niin, että alihankkijaketjun myötä yhden tuotteen juuret voivat olla eri puolilla maailmaa, eikä tuotteen myyjä voi enää tietää, mistä kaikkialta esimerkiksi kengän osat ovat tulleet.

Siksi olikin huojentavaa kuulla samaisessa edellä mainitussa vastuullisuuskoulutuksessa, että tästä ollaan lobbaamassa lakiehdotusta! Ranskassa jo testissä olevaa huolellisuusvelvoitetta aiotaan lähteä piakkoin lobbaamaan Suomessakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuottajilla olisi velvollisuus valvoa aivan tuotantoketjun loppuun saakka, ettei missään kohtaa rikota ihmisoikeuksia, oli kyse sitten alihankkijoista tai ei. Tällä hetkellä kädet pestään puhtaiksi vetoamalla siihen, että alihankkijat ovat itse vastuussa toiminnastaan. Suomi ei ole kuitenkaan kovin innokkaasti ajamassa muutosta, joten varsinkin tulevien vaalien alla kannattaa alkaa kovistella ehdokkaita myös näistä teemoista.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_43

Toisaalta vaateteollisuuden tuotannon ongelmat ovat nousseet vuoden aikana vahvemmin ja vahvemmin esille. Mikä on hyvä, sillä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia – miksi siitä ei siis juuri puhuta esimerkiksi muun ilmastonmuutoskeskustelun ohessa? Kuten halpalennoissakin, kyseessä on eräänlainen saavutettu etu, joka vaatii kuluttajalta luopumista. Kun kaikilla on varaa ostaa loputtomasti uusia vaatteita ja lentää halvalla maailman toiselle puolen, tai ainakin ympäri Eurooppaa, on ikävää olla se tyyppi, joka päättää luopua näistä eduista, jotka juuri kaikille mahdollistettiin.

Tarpeemme shoppailla ei ole tosiaan ikiaikainen, vaan halpamuoti on ilmiönä vain muutaman vuosikymmenen vanha.

Kaiken kaikkiaan blogi on vuoden aikana myös perustellut itse itsensä: halusin luoda paikan, johon tieto on koottu. Yrittäessäni koota tietoa huomasin, miten mahdoton tehtävä oikeastaan on. Tällöin tiedostavasta kuluttamisesta tulee itse asiassa mahdollista hyvin rajatulle piirille: niille, joilla on aikaa selvittää.

Suomalaiset ostavat vaatteensa pääasiassa supermarketeista. Se kertoo siitä, että ostopäätös tehdään muiden ostosten lomassa, ei suinkaan etsien viisi päivää tietoa siitä, onko tämä paita nyt varmasti tuotettu rikkomatta ihmisoikeuksia. Nykyisen tilanteen sijasta yrityksillä tulisi olla velvollisuus tuoda meille tieto: marketit eivät ottaisi myyntiin tuotteita, joiden tuotantoketju ei ole selvillä, eivätkä kuluttajat ostaisi tuotteita, joihin ei olisi merkitty selvästi materiaalin alkuperää ja ompelijoiden työolosuhteita.

Tämä tottakai vaatisi sitä, että kuluttajat/kansalaiset alkavat vaatia enemmän läpinäkyvyyttä ja vähemmän ihmisoikeusloukkauksia. Että ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee kilpailuetu, ei toisinpäin.

FashRev_BrandAssetsforSocialMedia_49

Lopuksi vielä omat neuvoni vastuullisten valintojen viidakossa pärjäämiseen:

1. Älä panikoi. Voit aloittaa muutoksen koska tahansa. Käy vaatekaappisi läpi ja totea, että voisit luultavasti pärjätä nykyisellä varastolla loppuelämäsi. Pidä listaa vaatteista joita tulet seuraavaksi tarvitsemaan, ja aloita niiden etsiminen yksitellen eettisistä kaupoista tai kirpputoreilta, ennen kuin vanha kuluu loppuun ja tarvitset tuotteen heti. Mieti jokaisen vaatteen kohdalla, että sen hankkiessasi olet vastuussa siitä sen koko elinkaaren ajan, etkä voisikaan laittaa sitä kahden käytön jälkeen kirppiskassiin. Pidätkö vaatetta enää vuoden päästä? Voiko siitä tehdä jotain muuta? Onko materiaali kierrätettävissä?

2. Opettele korjaamaan, muokkaamaan ja käyttämään palveluja. Etsi itsellesi luottosuutari ja -ompelija. Opiskele materiaaleja ja opettele lukemaan pesuohjeita (kirpputoreilla näkyy todella paljon kutistettuja villapaitoja ja pesussa nyppyyntyneitä puuvillapaitoja). Jaksa nähdä vaivaa!

3. Jos pystyt ostamaan tarpeeseesi vain halvalla tuotettuja vaatteita (kaikilla ei ole varaa maksaa alushousuparista 20 euroa tai siististä kauluspaidasta 170 euroa) tutustu asiaa ajavien järjestöjen toimintaan ja mieti, voisitko kompensoida maksamalla vuosittaista jäsenmaksua tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Järjestöjen suositteleminen tuntuu vähän tympeältä, mutta oikeastaan näillä toimijoilla on paljon suuremmat rattaat vaikuttaa päätöksentekoon. Eetti ry tekee paljon informaatio- ja lobbaustyötä niin poliitikoille kuin koululaisillekin, kun taas SASK tukee ammatillista järjestäytymistä niissä maissa, joissa työolot ja niiden valvonta ovat surkeita. Finnwatch selvittää ja tutkii yritysten veronkiertoa ja ihmisoikeusrikkomuksia.

4. Anna palautetta! Kysele brändeistä, tsemppaa niitä jotka nostavat esiin vastuullisuuskysymyksiä, kritisoi niitä jotka eivät näin tee. Keskustele ihmisten kanssa näiden vaatteista ja ostotottumuksista. Kysäise lempibloggaajaltasi, kuinka paljon hän miettii vaatteidensa alkuperää tai laita se FB-viesti yritykselle, jonka tuotetta olet ostamassa. Älä ryhdy kuitenkaan syyllistäväksi ahdistelijaksi, ihmisten prioriteetit ovat erilaisia.

5. Älä ahdistu. Jos ahdistut, älä ainakaan perusta blogia. Jos silti päätät perustaa blogin, teet sen omalla vastuullasi. Muita vaateteollisuudesta bloggaavia/kirjoittavia ammattilaisia: Rinna Saramäki, Vihreät vaatteet, Outi Les Pyy.

DSC00098_web

Oikeasti blogi on antanut itselleni reippaasti perspektiiviä, upeita kontakteja ja varmuutta siitä, että maailmassa on todella paljon toimijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa muuttaa vaateteollisuus kestävämpään suuntaan. Siitä merkki on tänään viidettä kertaa alkava Fashion Revolution Week, johon lähtee mukaan vuosi vuodelta enemmän alan tekijöitä.

Mistä toivoisit blogissa kirjoitettavan jatkossa? Otan mielelläni vastaan ideoita ja kehitysehdotuksia!

Vaatevallankumousviikko on ohi, mutta mitä jäi käteen?

Vaatevallankumousviikko näyttäytyi ainakin minun sosiaalisen median uutisvirrassani hyvinkin aktiivisena. Vapun ja muiden tohinoiden mukana jäin jopa hieman jälkeen enkä aivan pysynyt tavoitteessani postata yksi kuva joka päivä. Teen kuitenkin oman yhteenvetoni viikosta:

Ensimmäisellä kuvalla lähestyin Seppälää. Ostin t-paidan viime vuonna Seppälän alesta heikkona hetkenä muutamalla eurolla, ja tahdoin tietää, kuka sen on ommellut. Seppälän sivuilta löytyy vastuullisuus-osio, joka päällepäin vaikuttaa hyvältä kattavuudellaan. Sivulta löytyy jopa lista tehtaista, joissa Seppälän vaatteet ommellaan. Harmikseni Seppälän Instagramissa ei oltu kuitenkaan niin hereillä, että kysymykseeni oltaisiin vastattu.

Seuraavaksi kyselin JC:ltä heidän läpinäkyvyydestään. Erityisesti farkkujen tekemiseen liittyy paljon terveysriskejä. Vaikka nettisivulta löytyvät kiitettävät pesuohjeet, joiden perusteella olen kohdellut erityisesti näitä farkkuja kovinkin kaltoin (vaatteiden oikea huolto lisää niiden kestävyyttä ja pienentää ympäristövaikutuksia), en kuitenkaan löydä JC:ltä minkään muotoista vastuullisuusraporttia. Crocker-merkin Instagram-tili ei vastannut kysymykseeni.

Viikon positiivinen yllättäjä oli Tokmanni. Törmäsin heidän myymäänsä Pola-vaatemerkkiin suunnilleen vuosi sitten. Huomasin erään kierrätettynä ostetun muutaman vuosikymmenen vanhan mekkoni olevan myös Pola-merkkinen ja valmistettu Lappeenrannassa. Tuotanto oli tietenkin siirtynyt jo pois Suomesta, mutta uusia valmistusmaita oli hyvin vaikeaa löytää yhtään mistään. Nyt käytin Vaatevallankumousviikkoa hyväkseni kysyäkseni, missä vaatteet on tehty. Tokmanni vastasi!

“Moi @kolttola, kiitos kysymyksestäsi! Emme tällä hetkellä vielä raportoi alkuperämaatietoja, mutta ilokseni voin kertoa, että asiaan tulee muutos ensi vuoden alussa. Omien merkkien vaatteiden osalta aloitamme alkuperämaan ilmoittamisen tuotteissa syksyllä 2018. Omien merkkiemme alla toimivat mallistot suunnitellaan ja mitoitetaan täällä Tokmannilla. Lisätietoa käyttämistämme alkuperämaista löytyy tuoreesta yritysvastuuraportistamme, joka sijaitsee verkkosivuillamme :)”

Yritysvastuuraportin löytää täältä. Se on varsin pitkä ja käsittää muutakin kuin vaatevastuullisuusasioita, mutta siitä käy ilmi, että Tokmanni on ainakin sitoutunut BSCI-jäseneksi ja pyrkii selvittämään tuotantomaita ja olosuhteita:
Tokmannin vuonna 2016 myymien tuotteiden alkuperämaat ovat seuraavat
• 17% ostoista riskimaista •  95% ostoista BSCI:ssa olevilta tehtailta

Viimeisen kuvani kohdistin S-ryhmän House-merkille. Merkistä oli vaikeaa löytää mainintoja, eikä kyselyyni vastattu, mutta S-Ryhmä on myös osallistunut viime viikolla Vaatevallankumoukseen julkaisemalla tehdaslistan ja vastuullisuusraportista löytyy tarkemmin eriteltynä vastuullisuustavoitteita.

a370cce1ab25f4f88ee93383de4f0cfa

Itse olen ollut pitkin viikkoa positiivisesti yllättynyt siitä, että myös tavaratalomerkit ovat kehittäneet avoimuuttaan. Vaikka halpamuodin ongelmat (suuret tuotantomäärät, heikko laatu, työolosuhteet) eivät poistu vielä tällä, läpinäkyvyyden lisääminen on kuitenkin oikea askel ihmisoikeuksia kunnioittavan vaateteollisuuden suuntaan.

Muutos toimintakulttuurissa on tullut kuluttajien vaatimana. Vaatevallankumouksen kaltaisilla kampanjoilla on siis paljonkin väliä.

Vaatteiden tuotantoa voisi kuitenkin ajatella useamminkin kuin kerran vuodessa.
Alla vielä muutama nosto #Imadeyourclothes-hashtagilla osallistuneilta suomalaisilta yrityksiltä, joiden toimintaa kannattaa varmasti tukea muutenkin kuin Vaatevallankumouksen merkeissä.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Kuka vaatteesi ompelee? Aloittaessamme toimintamme viime elokuussa, meillä oli kahdeksan ompelijaa. Alkoi vimmattu rekrytointi ja ammattilaisten etsintä, joka on myös tuottanut tulosta: tänä päivänä tehtaallamme työskentelee 24 ompelijaa, joista kuvassa 19. Supernaisia jokainen, luonnollisesti. ❤ Vasemmalta Heidi, Anne, Miia, Leena, Tuija, Taina, Anitta, Markit, Mari, Kaija, Ritva, Tea, Charlotte, Kirsi, Kristiina, Marja, Maiju, Anette ja Maria. Tarvitsemme edelleen uusia ompelijoita kasvavaan joukkoomme! Oletko sinä seuraava neulomolainen? Kurkkaa hakuilmoitus facebook-sivultamme ja lähetä meille hakemuksesi! 😊 #Imadeyourclothes #vaatevallankumous #fashrev

Henkilön Neulomo (@nokianneulomo) jakama julkaisu

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

MUUTE on yhden naisen miniyritys. Tähän asti olen valmistanut jokaikisen tuotteen itse. Lisäksi mm. suunnittelen, pakkaan, postitan, hankin materiaaleja, vastaan sähköposteihin, sovin yhteistyökuvioista ja käyn välillä myyjäisissä. Elämä on aikamoista palapelia, sillä olen myös pienen lapsen kotiäiti ja musiikin maisteri, ja aika ajoin on päästävä tekemään töitä myös musiikin parissa. Vaikka kuvio saattaa kuulostaa kaoottiselta ja hetkittäin sitä onkin, olen todella onnellinen ja kiitollinen että saan tehdä juuri näitä asioita. Jotta tämä on mahdollista jatkossakin ja pysyisin paremmin perässä tuotannon kanssa, olen käynnistämässä juuri yhteistyön lahtelaisen ompelijan kanssa. Pian siis osa laukuista valmistetaan täällä Suomenlinnassa ja osa Lahdessa. Jännää! Kuva @doritsalutskij @vaatevallankumous @fash_rev #vaatevallankumous #fashionrevolution #imadeyourbag #muute #madeinfinland #madeonsuomenlinna #madeinlahti #studio #työhuone #laukuntekijä #bagmaker #bagdesigner #yrittäjä #entrepreneur #artisan #musician #muusikko #kotiäiti #mother #palapeli #onni #kiitollisuus #mylife #minunnäköinenelämä

Henkilön MUUTE (@muutenlaista) jakama julkaisu

Fashion Revolution -sivustolta löytyy vaikka mitä materiaalia, niin viime viikolla julkaistu läpinäkyvyysindeksi kuin oppimateriaalia ja toimintaneuvoja. Näitä voi hyvin lueskella ja toteuttaa muulloinkin kuin kampanjaviikolla.

Vaatevallankumous alkaa

72c5aeb912df873d439f56f9aa76d375

24. huhtikuuta vuonna 2013 Bangladeshissa romahti Rana Plaza-niminen kahdeksankerroksinen tehdasrakennus. Yli 1 100 ihmistä menehtyi ja 2 500 loukkaantui. Sittemmin Rana Plazan romahduksesta on tullut vaateteollisuuden epäeettisyyden symboli, ja romahduksesta lähtien 24.-30. huhtikuuta on vietetty vaatevallankumousviikkoa.

Kampanjan tarkoitus on luoda painetta brändien suuntaan ompelijoiden työolojen parantamiseksi. Kun kuluttajat kysyvät, kuka heidän vaatteensa on ommellut ja millä palkalla, vaatevalmistajien on aktiivisesti tehtävä näkyväksi tuotantoketjunsa. Näkyvä tuotantoketju on olennainen osa vaatteen eettisyyttä. Tuotantoketjun näkyvyyttä voi käyttää myös mittarina vaatteen eettisyydelle: mitä tarkemmin tiedät, mistä vaatteesi on tullut, sitä helpommin pystyt jäljittämään, onko sen teossa kunnioitettu ihmisoikeuksia.

Suomalaisena hyvä keino varmistaa tuotteen eettisyys on suosia suomalaista, mutta aivan niin yksinkertaista eettinen kulutus ei kuitenkaan ole. Vaikka halpatyövoiman käyttö on väärin, ihmiset vaateteollisuusmaissa tarvitsevat työpaikkansa. Vaateteollisuus on myös monelle kehittyvälle maalle olennainen osa talouden elpymistä.

Olennaista on kuitenkin alkaa keskustella julkisesti vaatteidemme ompelijoiden palkoista ja työoloista. Moni suomalainen kuluttaja on jo valmis maksamaan vaatteistaan enemmän ja ostamaan vähemmän, jos katteen saa oikeasti vaatteen ompelija. Vaatevallankumouksen ja muiden eettisen kuluttamisen parissa toimijoiden tehtävä on auttaa kuluttajia etsimään oikeita keinoja siihen, että saamme eettiset euromme perille.

de807c1d2dba6181f8c64b917683fce1

Ensimmäisenä voit aloittaa osallistumalla vaatevallankumoukseen:

1) Pue 24.–30. huhtikuuta jokin vaate päällesi nurinpäin, ota itsestäsi ja vaatemerkistä kuva ja jaa se sosiaalisessa mediassa. Merkkaa vaatebrändi postaukseesi ja kysy #whomademyclothes. Liitä mukaan hashtag #vaatevallankumous. Voit tulostaa tästä itsellesi Who Made My Clothes -kyltin.

2) Haasta myös kolme kaveriasi osallistumaan ja ottamaan itsestään #whomademyclothes-kuva.

3) Voit haastaa myös työkaverisi, koulusi tai harrastusporukkasi mukaan kampanjaan. Pukekaa vaate nurinpäin ja ottakaa ryhmäkuva. Kertokaa kaikille sosiaalisessa mediassa, että olette mukana Vaatevallankumouksessa. Kysykää kuvan yhteydessä #whomademyclothes ja liittäkää mukaan myös hashtag #vaatevallankumous.

4) Järjestä tempaus tai tapahtuma, esimerkiksi vaatteidenvaihtobileet, vaatehuoltoasema tai tuunauspaja. Ilmoita tapahtumasta Vaatevallankumous-tiimille (tapahtumat.vaatevallankumous@gmail.com) ja se lisätään tapahtumakalenteriin.

5) Osallistu Vaatevallankumous-viikon tapahtumiin, joita järjestetään ympäri Suomea! Tapahtumat löydät tapahtumakalenterista.

6) Tai keksi jotain ihan muuta. Jotain sellaista, mikä saa entistä useammat ihmiset kysymään, kuka heidän vaatteensa tekee. Lue lisää ja ota vinkkejä Tekijän oppaasta.

Minä perustin tämän blogin! Järjestin viime vuonna vaatteidenvaihtoillan, joita olen järjestänyt useita vuosien varrella. Vinkkini onnistuneeseen vaatteidenvaihtoiltaan löydät täältä.

Julkaisen vaatevallankumousviikolla joka päivä yhden kuvan Instagramissa. Aion ainakin kysyä omien vaatteideni valmistajilta, kuka ne on ommellut, sekä listata lopuksi vaatevalmistajia, jotka julkaisevat viikon aikana #Imadeyourclothes-postauksia.

FashionRevolutionWeek

Jos järjestät toimintaa tai osallistut muuten vaatevallankumousviikkoon, kerrothan siitä kommenteissa!