Suomalaiset second hand -verkkokaupat

DSC_0140
Suosi suomalaista! Suomi100-vintagehamonen oli Annalla myynnissä Frida Marinassa, jonka yrittäjät Instagramin mukaan kehittelevät verkkomyyntiä parhaillaan.

Olen jo pitkään ajatellut koostaa listan vintage- ja second hand-kaupoista jotka myyvät tuotteitaan verkossa, sillä ne ovat selkeästi yleistyneet viime vuosien aikana ja tarjoavat varsinkin nyt koronaeristyksissä vaihtoehdon pikamuotiverkkokaupoille.

Kun uutisotsikoihin nousi kohu brändien polttamista myymättömistä vaatteista, tein blogiin listan ekologisista ja eettisistä vaateliikkeistä. Listaa luetaan edelleen usein, ja siihen pitäisikin päivittää lisää kauppoja. Toivottavasti tämäkin lista auttaa jotakuta löytämään uusia yrityksiä.

Huom! Listaus ei perustu henkilökohtaisiin suosituksiini vaan nämä ovat kauppoja, joita olen selaillut netissä ja koonnut yhteen linkkilistaksi.

SUPPORT YOUR LOCAL! Osa kaupoista on pienyrityksiä, joihin nyt tämänhetkinen tilanne vaikuttaa erityisesti. Mikäli juuri nyt ei ole ostotarpeita, kaupoista voi ostaa myös lahjakortteja, jos sellaisia on tarjolla. Brändejä ja yrittäjiä voi tukea myös tykkäämällä, jakamalla, suosittelemalla somessa ja kommentoimalla kuviin. Jos tilaat jotain verkkokaupasta, muista kirjoittaa arvio Googleen tai Facebookiin.

Vintage- ja Second Hand- liikkeet

Radhica myy vintagevaatteita, jotka ovat siis vähintään 20 vuotta vanhoja. Vaatteissa on kuntoluokitus. 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus, mutta palautuksesta peritään 5,90 euron hintainen maksu.

Palautusmaksut ovat ihan tervetullut käytäntö ekologisesti ajatteleviin verkkokauppoihin, ja niiden tarkoitus on ehkäistä turhaa sovitettavaksi tilaamista, mistä aiheutuu kustannuksia yritykselle ja ympäristölle.

Niin Mua tarjoaa myös tuotteiden modifiointipalvelua ja pukeutumisneuvontaa. Tilatuilla tuotteilla on 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus.

L.O.O.M. myy kuratoitujen tuotteiden lisäksi stailauspalveluja Helsingissä.

Pivis Vintage Shop on oululainen vintagekauppa, josta löytyy sekä miesten että naisten vaatteita.

Kätkö vintage on tamperelainen vintagekauppa, jonka tuotteita löytyy myös verkkokaupasta. Verkkosivu on tosin sen verran vintagehenkinen (mutta hurmaavan nostalginen, pakko myöntää), että tuoreimmat löydöt kärkkynee parhaiten kaupan instagram-tililtä.

Vintage Magasinet on helsinkiläisen WWOOLLFF CO.-brändin Jenna Vilkmanin ylläpitämä verkkokauppa.

Qierto second hand-kaupassa on oma osionsa Suomi-vintagelle. Pääasiassa naisten vaatteita.

Dirty Hippies myy käytettyjen vaatteiden lisäksi vaatehuoltotarvikkeita, kuten nukanpoistokiviä ja ekologisia pyykinpesuaineita.

Uskon, että vaatteita voi yhdistellä ja käyttää vapaasti riippumatta sukupuolesta, ja vaateala kaipaisikin lisää sukupuolineutraalia ajattelua. Kokolappujakaan ei kannata sokeasti katsoa, vaan vaatteen mittoja ja leikkauksia. Olen kuitenkin maininnut miesten ja lasten vaatteet erikseen lähinnä antaakseni kuvan siitä, millaista valikoimaa kaupasta löytyy.

Vestis myy asiakkaidensa kierrätettyjä designtuotteita, ja tekee yhteistyötä esimerkiksi Marimekon ja Kalevala Jewelryn kanssa. Kaupassa on unisex-osio.

Nevana on second hand-verkkokauppa, josta löytyy erityisesti kierrätettyjä asusteita miehille ja naisille.

Aina2hand myy second handia ja vintagea, lähinnä naisten malleja.

Miima myy lasten käytettyjä merkkivaatteita. Kaupalla on myymälä Iisalmessa.

Variety secondhandin valikoima on sukupuolineutraalia street-tyyliä.

VintagEija’s on turkulainen vintagepukeutumisen erikoisliike ja ompelimo, jonka verkkokaupasta löytyy vintagea miehille ja naisille.

1st Comeback-verkkokaupassa vaatteet on lajiteltu aikakausien mukaan. Myös miehille/unisex.

Herttala myy design-painotteisesti second handia.

Kenkäkingi Keravalla myy valikoituja second hand-tuotteita sekä lupaa myymilleen tuotteille alennusta korjauspalveluista (hauskat kenkäkingin käskyt).

Verkkokirpparit

O.O.T.D. on pluskoon myymälä ja verkkokauppa, jolta löytyy myös second hand-osio.

Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta löytyy vaatteiden ja asusteiden lisäksi kaikenlaista muutakin tavaraa, sekä käsityönä lahjoituksista työstettyjä Plan B-tuotteita. Tilaukset voi myös noutaa ilmaiseksi Kierrätyskeskuksen myyntipisteistä.

Vähänkäytetty.fi myy enemmän tai vähemmän bulkkina heille lähetettyjä asiakkaiden vaatteita, joista myyjä saa oman osuuden. Edullista perusvaatetta, valikoimasta löytyy myös miesten ja lasten vaatteita. Mainostaa olevansa Suomen suosituin ja paras nettikirpputori.

Emmy toimii samalla periaatteella, ja mainostaa olevansa Suomen suurin merkkivaatteiden nettikirpputori. Kaikki tuotteet eivät ole ehkä ihan merkkivaatteita, mutta pääasiassa tarjolla on parjon tunnettuja brändejä, myös monia suomalaisia, kuten Marimekko, Papu, Lumi, Halti. Valikoimaa miehille, naisille, lapsille.

Pienelle on myös lasten käytettyihin vaatteisiin erikoistunut verkkokauppa.

Rekki on myös käytettyjen vaatteiden myyntipalvelu, jonka kautta voi myydä vanhoja vaatteita. Täälläkin tarjolla on naisten, miesten ja lasten vaatteita.

Zadaa on kirppissovellus, jonka kautta yksityishenkilöt voivat myydä ja ostaa käytettyjä vaatteita. En ole itse vielä ostanut vaatteita sovelluksella, mutta sitä on kiva selata, kun sovellukseen voi laittaa omat kokonsa ja selata vaatteita sen mukaan. Tykätyt vaatteet jäävät omaan kirjastoon muistiin, ja vaatteista voi kysyä lisätietoja.

DSC_0128

Lisäksi monet vintagekaupat päivittelevät nykyään valikoimaansa Intagramiin ja Facebookiin, mistä tuotteita voi varata tai ostaa. Näillä vintagekaupoilla ei ole verkkokauppaa, mutta ne kannattaa silti laittaa seurantaan.

Vintage Garden
Frida Marina
Ansa Vintage
Hoochie Mama Jane
Mekkomania
Kallio second hand
Kaunis Veera
Second Hand Ilona
T O I N E N SI L M Ä
Holmström Second Hand
Helga-Neiti second hand hop
LumindoLife
Threads vintage & second hand

Second handia myyviä verkkokauppoja on syntynyt lähiaikoina niin paljon, että alkaa olla vaikeaa pysyä perässä. Vintagekauppojakin varmasti löytyy enemmän kuin tässä listatut. Vinkkejä muista kaupoista saa lähetellä vaikka kommenteissa!

Vuosi 2019 ostoslakossa

FashRev_assets_quotes__

Tammikuussa 2019 alkoi siis ostamattomuus. Haaste on siitä hyvä, että se on passiivinen. Tavallaan siihen ei tarvitse käyttää energiaa, jos ei halua. Lakkaa vain tekemästä jotain. Olin kuitenkin tottunut siihen, että huonoina päivinä saan ostaa itselleni jotain pientä kivaa, ja tein kirpputoreilta myös käytännöllisiä löytöjä. Viihdyn myös second hand-kaupoissa, joten niille menemisestä luopuminen tuntui kurjalta. Sijaisshoppailin jonkin verran kirppareilta kumppanilleni. Hän siis kertoi mitä tarvitsi ja minä menin liikkeisiin, otin kuvat löydöistä ja hyväksynnän saatuani kiikutin ostokset kotiinkuljetuksella.

Aluksi en karsinut vaatteita, sillä ajattelin, etten saa vuoteen ostaa uusia, joten on pärjättävä niillä mitä minulla on. Sen sijaan kaivoin varastosta laatikollisen tekstiilejä, jotka olivat odottaneet korjaamista, ja käytin niiden korjaamiseen muutaman illan. Opettelin parsimaan nettitutoriaalien avulla. Tuntui hyvältä vihdoinkin korjata ja ottaa käyttöön vaatteita sekä luopua niistä, jotka olivat odottaneet korjaamista niin kauan, että en enää edes halunnut käyttää niitä. Ne korjasin ja lahjoitin eteenpäin.

Koitin vältellä kierrätyskeskuksen ilmaispuolta alkuun, mutta se toimi myös sijaisshoppailuna. Usein vein kierrätykseen pienen lahjoituksen ja katsoin samalla, oliko ilmaispuolella mitään jännittävää. Löysin sieltä muutamia todella kivoja löytöjä, jotka ovat seuranneet Ruotsiin asti mukanani, kuten ruudullisen vintagevillahameen ja Irja Leimun mustan villa-kashmir-sekoiteneuleen.

Kun sukkahousuni uhkasivat loppua, kysyin isosiskoltani hänen sukkahousutilannettaan. Pikkusiskona olen tottunut jo nuorena siihen, että saan siskoltani hänen vanhoja vaatteitaan. Kysymällä asiasta vältin ostamasta uusia sukkahousuja ja siskoni sai syyn käydä läpi varastonsa.

DSC_0032
Vaateröykkiö alkuvuoodesta ennen karsimista.

Huhtikuussa sain tietää, että minut oli hyväksytty opiskelemaan Ruotsiin. Koska muuttaisin sinne vuodeksi vuokraamaani huoneeseen, joutuisin säilömään osaa tavaroistani Suomessa. Olen tarkoituksella kerännyt ympärilleni esineitä, joilla on minulle tunnearvoa, joten en tule heittäytymään niin minimalistiksi, että tarkoituksella hankkiutuisin koko omaisuudestani eroon. En kuitenkaan halunnut viedä turhaan tilaa pakkaamalla säilöön vaatteita, joilla ei ole minulle suurta merkitystä.

Huhtikuun ja kesäkuun aikana kävin läpi isoimman karsimisen vaiheen, jolloin järjestin vaatteidenvaihtoa kotona ja osallistuin vaatteidenvaihtotapahtumiin, joita järjestävät toisinaan Kalliolan setlementtitalo ja Rediin tullut Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone. Asuin Oulunkylässä, joten sinne tullut uusi kierrätyskeskus sai hyvin monta lahjoituskassillista sekä vaatteita että tavaraa. Vaatteet lajittelin lahjoitettaviin ja myytäviin. Myytävät laitoin myyntiin Frida Marinaan, joka jälkeen osan myymättömistä lahjoitin kirppiksen naapuriin Recciin, osan myin facebook-kirppiksillä ja kavereille.

Luovuin kaikesta, mikä oli vähänkin yhdentekevää, tai mitä en ehdottomasti halunnut aina pitää. Perisyntini on ostaa kirppareilta “melkein oikeita” vaatteita, eli esimerkiksi yhtä täydellistä villatakkia etsiessäni olin hamstrannut niitä monta. Nämä kaikki melkein täydelliset saivat lähteä. Monia asioita myös lahjoitin ystäville, joiden tiesin pitävän niistä, kuten ihanan käsityönä tehdyn kissakuosisen villatakin, jonka sai kämppikseni tyttöystävä. Takki on vilahdellut sen jälkeen Instagram-storyissa, joten tiedän sen ilahduttaneen. Jotkin vaatteet myin ihan vain koska niistä sai rahaa, vaikka pidin niistä, mutta ajatellen, että ne tekisivät tilaa vaatekaappiini ja toisivat lisää opiskelijabudjettiini. Niistäkin irti päästäminen tuntui lopulta hyvältä. Luovuin myös epäkäytännöllisyyksistä: korkokengistä kaikki paitsi yhdet siskoltani perityt kiiltonahkaiset suomalaiset vintagekorkkarit saivat lähteä, sillä en oikeasti pidä koroilla kävelemisestä. Myös monet mekot ja edustusvaatteet löysivät uudet omistajat, sillä en käy todellisuudessa niin monissa tilaisuuksissa, joissa ehtisin niitä pitää.

FashRev_assets_quotes_new2Kun olin karsinut vaatteista minulle turhat, tuli kesäkuussa vastaan uusi haaste: sain peruutusajan leikkaukseen, johon olin jonottanut, ja leikkauksen tarpeesta sekä sairaslomasta johtuen lihoin sen verran, etten mahtunut kaikkiin vaatteisiini. Tiesin kuitenkin, ettei kyseessä ole normaalipainoni, joten en halunnut luopua pieneksi jääneistä vaatteista. Sen sijaan pakkasin ne sivuun, ostin kierrätettynä pari sopivaa vaatekappaletta ja käytin kesän lähinnä mutsifarkkuja ja t-paitoja. Suosin muutenkin väljiä ja mukavia leikkauksia, joten iso osa vaatteistani mahtui minulle edelleen. Jotkin vaatteet laitoin kiertoon, kuten minulle kertyneet shortsit, jotka eivät mahtuneet päälle. Niiden mahtumisesta seuraavanakaan kesänä ei ollut varmuutta, joten päätin antaa ne muiden käyttöön, ja ne katosivatkin hellepäivien aikana nopeasti Frida Marinan myyntirekistä.

Kosmetiikkaa olen käyttänyt vähän, mutta saanut myös lahjaksi. Olin ostanut tuotteita aiemmin tarjouksista vähän varastoon, mikä toisaalta muutossa oli kätevää. Vuodessa kosmetiikan määrä on kuitenkin karsiutunut. Vuoden aikana olen tainnut ostaa kuivashampoopurkin ja ripsivärin, oltuani ensin muutaman kuukauden ilman. Myös sheivauksen suhteen kokeilin pidempää taukoa. Harkitsin uuden partahöylän ostamista, mutta koska kulutus on pientä & vaihdettava muovinen varsi on kestänyt käytössä varmaan noin 15 vuotta, ajattelin, että mitä suotta hyvää vaihtamaan.

DSC_0177
Ostolakossa ei saanut ostaa materiaa, kuten vaatteita, kosmetiikkaa tai sisustusesineitä. Harrastusvälineet, työhön liittyvät tarvikkeet ja hygieniasta huolehtimiseen liittyvät ostokset olivat sallittuja, samoin palvelut ja elämykset. Tämä ruusulimonadi Porvoossa terassilla oli siis sallittu ostos. Facebookista löytyy tukiryhmiä ostolakkoa harkitseville, joissa niin sääntöjä kuin motiivejakin on erilaisia: rahansäästö, ilmasto tai turhasta eroon pääseminen.

Lisäksi ostin vaatteidenkorjauspaketin Remakelta ja käytin sen. Vein kavennettavaksi kaksi mekkoa, lisäksi yksi Lumin kulunut nahkalaukku maalattiin uudelleen ja Martensien kengänkärjet saivat uuden värin. Suosittelen ehdottomasti erityisesti laadukkaiden mekkojen ja vaatteiden korjauttamista, kavennuttamista tai muuten editointia ammattilaisella. Koska heräteostoksiin ei kulunut varoja, käytin rahaa myös kolmen kenkäparin korjauttamiseen suutarilla.

Muutin siis elokuussa Göteborgiin vuodeksi opiskelemaan. Muuton tein laivalla ja autolla, jotta pystyin tuomaan mukanani sen verran tavaroita, etten joudu ostamaan mitään uutta. Tämä on ollut erityisen kätevää, sillä opiskelijabudjetti on pieni, enkä toistaiseksi ole esimerkiksi joutunut ostamaan Ruotsista ollenkaan kosmetiikkaa. Muutettuani ostin teesihdin ja lasisen eväslaatikon, mutta pääasiassa muuten olen pärjännyt tavaroilla, jotka olen tuonut Suomesta. Ensimmäisen kuukauden aikana ajoin hiukseni pois. Olen halunnut kokeilla sitä ja hoitoaineen loputtua se tuntui hauskalta seuraavalta askeleelta. Säästän myös kampaajakuluissa.

https://www.instagram.com/p/B14Ar9PhC0N/?utm_source=ig_web_copy_link

Lokakuussa vanhempani vierailivat luonani ja toivat mukanaan maton, päiväpeiton ja säilytyslaatikollisen vaatteita. Osa vaatteista oli sellaisia, joita en ollut edes kaivannut, mutta jotka olivat ihan tervetulleita. Mukana oli myös vaatteita, jotka olivat Göteborgiin lähtiessä liian pieniä, mutta jotka nyt leikkauksesta toivuttua ja tiukalla ruokabudjetilla eleltyäni mahtuvat taas päälle. Vaatekaappini ei ole mitenkään erityisen minimalistinen, mutta verrattuna aiempaan se on sentään hahmotettavissa.

Paikallisilla kirppiksillä olen aika hyvin välttynyt kiusauksilta. Kirjamessuilta ostin yhen kirjan, postikortin ja pinssin, sarjakuvafestivaaleilta taas paikallisten taiteilijoiden teoksia.

DSC_0182
Ranta Varbergissa, Ruotsissa.

Olen siis lipsunut ehdottomasta tarpeen ajatuksesta, mutta joissain asioissa pitänyt pääni. En ole kuitenkaan potenut hankinnoista kovin huonoa omatuntoa, sillä ostolakko on kuitenkin auttanut hahmottamaan oikeita tarpeitani ja miettimään pidemmän aikavälin tarvetta. En tee ostoksia hetken mielijohteesta kuin kirpputorilla, ja niissäkin ostoksissa käytän tuplasti enemmän harkintaa. Ostolakon ajatus on ohjannut minua siihen, että saatan lipsua siitä vain ehdottoman aarteen tai harkitun tarpeen kohdalla.

DSC_0170

Ennen kaikkea olen kokenut paljon iloa sen suhteen, että nyt vaatekaappini miellyttää itseäni. En käytä loputtomasti aikaa yrittääkseni järjestää ihan kivoja vaatteita niin että käyttäisin niitä, vaan minulla on tietty määrä vaatteita käytössäni, joista pidän, joita haluan huoltaa ja joiden toivon kestävän mahdollisimman kauan. Vaatteet eivät roiku rekissä muistuttamassa jostain ihmisestä, joka ehkä haluaisin olla, vaan ne ovat kaikki sellaisia joita käytän, ja olen arjessa jotenkin tyytyväisempi itseeni. Pukeutuminen ei myöskään vie tavattomasti aikaa, kun useimmat vaatteet sopivat paremmin yhteen.

Olen myös oppinut pois siitä, että minun kulahtanut vaatteeni kelpaisi vielä jollekin. Jos vaate tuntuu vääränlaiselta, mutta on käyttökelpoinen, ehjä ja siisti, lahjoitan sen pois. Mutta jos olen oikeasti käyttänyt vaatetta kunnes se kulahtaa, niin pyrin käyttämään sen myös loppuun asti. Olen esimerkiksi haikaillut uusia treenivaatteita, mutta koska vanhani ovat vielä ehjiä, en aio lahjoittaa niitä pois ja ostaa uusia, vaikka ostaisinkin uudet kierrätettynä tai eettisempänä uusiotuotantona. Totuus nimittäin on, että harva haluaa jonkun selvästi reilusti käyttämiä urheiluvaatteita, ellei kyseessä ole esimerkiksi hyväkuntoinen vintagevaate. Tämä on mielestäni tärkein tarve, jota tulisi oppia kuuntelemaan. Tarvitsenko uuden, koska tarvitsen uuden, vai olenko vain kyllästynyt vanhaan? Vaatteen kierrättäminen vaatii kuitenkin resurssejakin paljon enemmän kuin se, että jaksaa käyttää sitä vielä edes parikymmentä kertaa uudelleen. Toisaalta iso osa “kulahtamisesta” liittyy siihen, että vaate nukkaantuu, sauma ratkeaa tai värit haalistuvat. Tätä taas voi ehkäistä pesemällä vaatteita pesuohjeiden mukaan, poistamalla nukat ja korjaamalla ratkeamat. Kun vaatetta huoltaa, sitä on paljon mukavampi käyttää. Harmittavan harva edes tietää, että on olemassa nukanpoistoon tarkoitettuja välineitä.

Kun vuoden haaste loppuu, en tule ryntäämään saman tien kaupoille. Vuoden aikana olen pitänyt listaa asioista, joita olen halunnut ostaa, mutta tarpeet ovat usein menneet ohitse. Joskus olen tosiaan niitä kuunnellut ja ostanut jotain, mutta usein vaatinut itseltäni hyviä perusteluja. Vaikken ole ollut haasteessa ehdoton, olen mielestäni onnistunut. Välillä ajattelen epäonnistuneeni, sillä lopulta ostin paljon asioita, joita en olisi ehdottomasti tarvinnut, mutta kun mietin, mitä olen vuodessa saavuttanut haasteen kannalta, olen ehdottomasti saanut uusia ajatuksia, muuttanut tapojani ja konkreettisesti myös säästänyt rahaa. Esimerkiksi alkuvuoden ostamattomuus edesauttoi sitä, että syksyllä minulla oli varaa keskittyä opiskeluun.

Vuoden aikana ostin myös kuukupin (jollaista olen käyttänyt ennenkin, mutta joka piti lopulta vaihtaa) joka vähensi kuukautisista syntyvää roskaa, nenäkannun ja uuden läppärin. Uusi läppäri oli hankittava työn ja opintojen tähden, mutta ostin sen käytettynä. Elektroniikkajäte on omanlaisensa murheenkryyni, mistä syystä pyrin ostamaan elektroniikankin kierrätettynä. Uuden puhelimen hankkiminen on myös edessä, mutta vaikka puhelimeni jumitteleekin, olen onnistunut pitkittämään sen lopullista simahtamista vuoden loppuun. Kun vuoden turhake 2018 oli muuten fleece, tänä vuonna se oli korjauskelvoton elektroniikka.

DSC_0241

Ostolakkoni ei ole ollut ehdotonta zero waste-meininkiä, mutta toisaalta olen elänyt samanhenkisesti jo pitkään ja joissain kohdin on tuntunut siltä, etten jaksa tinkiä kaikesta mukavuudesta, varsinkin kun vuoden aikana on tosiaan ollut sekä pitkä sairasloma että ulkomaille muutto. Tärkeintä on käyttää mielikuvitusta ja punnita, voiko tarvittavan uuden asian korvata helposti jollakin muulla, jonka jo omistaa, tehdä itse tai lainata. Myös ilmaiseksi tai edullisesti kiertäviä asioita kannattaa hyödyntää! Halusin esimerkiksi viherkasveja, joten sen sijaan että olisin ostanut uuden kasvin kaupasta, ostin takakonttikirpparilta kaksi pistokasta, korttelikirppikseltä niille ruukut ja kaupasta multaa. Saisin ehkä samat kasvit samaan hintaan vaikka Ikeasta, mutta näin kasvien hankkimisesta tuli hauskempaa, ekologisempaa ja ne ovat minulle tärkeämpiä.

Mitä sitten ostoslakon jälkeen? Olen miettinyt, jatkaisinko toisella vuodella. Luulen etten ehkä kuitenkaan tarvitse tämänkaltaista haastetta harkitakseni jatkossa kuluttamista paremmin, mutta luultavasti tulen ostolakkoilemaan tulevina vuosina sekä jatkamaan periaatteellista ostolakkoa.

Suosittelen ostolakkoa lämpimästi, jos on sellainen olo, että kaapit pursuavat tavaraa, eikä tiedä mistä aloittaa. Alun kitkuttelun jälkeen turhat tarpeet katoavat mielestä ja ostamisen ilo korjautuu luopumisen, korjaamisen ja uusiokäyttämisen fiilistelyllä.

DSC_0316.JPG
Vuoden 2019 aikana ostin kosmetiikkaa kuivashampoon ja ripsivärin. Kuivashampoota en ole edes käyttänyt, luulin tarvitsevani sitä töiden puolesta alkuvuodesta. Ripsivärin ostin syntymäpäivänäni oltuani muutaman kuukauden ilman vanhan loputtua. Kuvassa ei ole kaikki kosmetiikkani.

2020 alan kuitenkin vihdoin pitämään vaatebudjettia. Nyt kun vaatekaappini on järjestyksessä, pystyn ennakoimaan tarvittavat ostokset ja suunnittelemaan niitä. Jos tarvitsen jotain, voin etsiä sitä ajan kanssa kirpputorilta tai suunnitella laadukkaan ja kestävän vaatteen ostamista niin, että voin laskea sen arvon ja hinnan tuleville vuosille. Tämä on mahdollista myös siksi, että nyt hahmotan paremmin oman tyylini ja sen, millaisia vaatteita haluan käyttää.

Eniten haasteen loppumisessa odotan sitä, että voin tehdä taas second hand- ja vintagelöytöjä. Niissäkin olen oppinut maltillisemmaksi, ja toisaalta nautin vaaterekkini selkeydestä, joten tuskin tulen uhraamaan nykyistä selkeyttä tolkuttomalla shoppailulla. Lisäksi haluan tukea niitä brändejä, joiden vaatteet maksavat enemmän, mutta joiden tuottamisesta tekijät saavat oikean palkan.

DSC_0552
Haga Göteborgissa.

Vaatteisiin ja pukeutumiseen keskittyminen ja sen kyseenalaistaminen on ollut kiinnostava matka itseeni. Melkein kaikki käyttävät vaatteita ja niillä viestitään paljon. Niihin liittyy myös paljon toiveita, tavoitteita sekä epävarmuuksia. Vaatteilla korostetaan ja häivytetään. Nyt kun olen jaksanut käydä vuoden ajan läpi näitä pohdintoja, minulla on selkeämpi kuva itsestäni. Energiani ei kulu päätöksiin siitä, mitä laitan aamulla päälleni, eikä kaupassa siihen, mitä voisin ostaa. Voin keskittää aikani ja huomioni siihen, että vaadin parempia päätöksiä vaateteollisuuden eettisyyden suhteen sekä yrityksiltä että päättäjiltä.

Jos jaksoit lukea tämän kirjoituksen loppuun, haastan sinut kokeilemaan ostolakkoa vaikka kuukauden, kolmen kuukauden, kuuden kuukauden tai vuoden ajan vuonna 2020. Kerro Instagram-storyssa, kauan aiot olla lakossa, ja tägää @halpaomatunto.

 

Second Handia Frida Marinasta

DSC_0151

Luulin juuri päässeeni eroon kirppisrumbasta viime vaatteidenvaihtoillan jälkeen, kun heivasin kovalla kädellä vaatekaappini sisältöä hyväntekeväisyydeen. Jotenkin vain silti taas siivouksen yhteydessä oli nurkkaani ilmestynyt se perinteinen Ikea-kassillinen vaatteita, joista kuitenkin voisin luopua.

Onneksi ystäväni Anna kysäisi, osallistuisinko hänen kanssaan kirppisnurkkaukseen Frida Marinassa, sillä hän oli unohtanut varanneensa sen ja lähdössä Italiaan. Kävimme siis eilen viemässä mekkoja ja kenkiä kansalaisille ostettavaksi osoitteeseen Kaarlenkatu 10.

Olen myynyt Frida Marinassa vaatteita ennenkin. Pidän siitä, että vaatteet pyritään laittamaan esille kauniisti, tuolloin aiemmin ne laitettiin liikkeessä esille myyjän puolesta. Nyt ajat ovat hieman muuttuneet, ja myyjillä on omat nurkkauksensa ja vaatteensa. Tämä on ymmärrettävää, sillä se säästää omistajilta varmaan runsaasti aikaa. Myyjät tuntuvat silti ymmärtävän kirpputorin idean siitä, ettei laiteta pöytiä aivan tukkoon tai tuodaan paikan henkeen sopivia vaatteita.

DSC_0097DSC_0102

Sovimme, että Anna tuo rekkiin mekkonsa ja minä pääasiassa muutamat kengät, joita en enää käytä. Laitoin myyntiin mm. retrot punaiset Adidakseni ja Eccon sandaalit, joita en koskaan oppinut käyttämään, vaikka olen hautonut niitä kaapissa monta kesää.

Annan mekoilla taas on yleensä kaikilla oma tarinansa. Opiskeluaikoina hän teki virtuaalisen museon, johon tallensi kymmeniä mekkoja tarinoineen. Olen itsekin usein mielelläni kysellyt kirpputoreilla pyöriessäni, mistä myyjien vaatteet ovat peräisin, koska minusta on ihanaa kuulla, mitä kaikkia muistoja vaate jo kantaa.

Anna on tosiaan graafinen suunnittelija, ystävien kesken “gif-mestari”.
Tämä mekko hänellä oli päällään ensimmäisenä koulupäivänä, kun hän aloitti Taikissa. Mekon vetoketju kuitenkin hajosi kesken koulupäivän! Nyt se on korjattu, ja tämä, luultavasti pian keräilyharvinaisuus, odottaa ostajaansa Frida Marinassa.

DSC_0137

Juhlavuoden kunniaksi Anna laittoi myyntiin myös Suomi 100 -hameen. Itsenäisyyspäivän asua ei siis tarvitse enää miettiä.

DSC_0140
DSC_0115

Ehdimme hädin tuskin asetella myytävät tavarat paikalleen kun niitä syöksyttiin jo katsomaan. Toistaiseksi on toiveikas olo siitä, että ainakin jotain menisi kaupaksi kahden viikon aikana.

DSC_0120

Kannattaa mainostaa sosiaalisessa mediassa, jos on käynyt viemässä vaatteitaan myyntiin.

https://www.instagram.com/p/BYGDPRpByzL/?taken-by=kolttola

Suurta kävijäryntäystä se ei välttämättä aiheuta, mutta itse olen ainakin saanut kirpputorihoukutuksen usein kaverin vihjeestä.

DSC_0127
DSC_0128
DSC_0126

Frida Marinassa on siis sekä second handia kirppiksen muodossa, että vintage-vaatteita. En itse ole suurikaan vintagen harrastaja, mutta mekkoja on kiva hypistellä. Suosin kyllä tiettyjen aikakausien vaatteita puhtaiden materiaalien ja kauniiden leikkausten vuoksi. Monet kuosit tuntuvat itselleni kuitenkin liian rohkeilta.

Vintagen lisäksi liikkeestä löytyy myös luonnonkosmetiikkaa ja sisustustavaraa. Yhdessä samassa paikassa toimivat siis Frida Marina, Pieni sydän second hand ja Moonk vintage. Näiden osuudet tuotteista tai liiketilasta eivät ole minulle aivan selvinneet, mutta enpä ole älynnyt kysyäkään.

DSC_0129
DSC_0131
DSC_0132
DSC_0133DSC_0134
DSC_0136

Henkilökunta Frida Marinassa on omistautuvaa ja palvelu ihanan selkeää. Ihanien asioiden aarreaitassa on kiva piipahtaa sellaisina päivinä, kun olo on vähän harmaa ja haluaa imea itseensä materiaalista hemmottelua.

Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä, en juurikaan käy vintage-liikkeissä siksi, ettei minulla ole varaa ostaa keräilyharvinaisuuksia. Frida Marina on siitä mukava, että kun on harmistunut vintagemekkojen hinnoista, voi luultavasti silti löytää jotain kivaa kirpputoripuolelta.

DSC_0150
DSC_0148
DSC_0152

Tulevaisuudessa koostan myös vinkkejä second hand -shoppailuun, onhan kierrättäminen se ekologisin tapa hankkia uusia vaatteita. Tällainen vinkki nyt Helsingistä.

Seuraavat kaksi viikkoa on aikaa tehdä ostoksia meidän nurkassamme (Rauha), mutta Frida Marinassa kannattaa tietenkin vierailla sen jälkeenkin.

Vaihda vaatteesi

vaatteet

Lähivuosina erityisesti Helsingissä puistokirppikset ja muut kirpputoritapahtumat ovat olleet niin suosittuja, että kierrätettyäkin tavaraa on enemmän kuin ostajia. Nyt kun Konmari-metodi on yleistynyt Suomessakin, olemme (toivon mukaan) siirtymävaiheessa, jossa paljon vaatetta kaipaa uutta omistajaa, mutta monella on tarvetta tavaran sijasta tyhjälle tilalle.

Se tarkoittaa sitä, että vaatteet eivät välttämättä mene kaupaksi kirpputoreilla, sillä vaatetarjontaa on niin paljon. Erityisesti opiskelijana tuntuu pahalta laittaa käyttämättömät vaatteet UFF:n laatikkoon (itse tosin suosin Recciä ja SPR:n kontteja), jos niistä on itse maksanut täyden hinnan. Kuitenkin varsinkin halpamuoti menettää arvonsa todella nopeasti vaatteen oston jälkeen. Vaikka H&M-merkkinen paita on parempaa materiaalia tai hyvin huollettu, sen arvo kirpputorilla on pikamuotibrändinä hyvin alhainen.

kassit

Vastaus kierrätysongelmiin voi olla kuitenkin vaatteiden vaihdossa. Vaatekaapin päivittäminen tapahtuu silloin ilmaiseksi ystävien ja tuttujen vaatteilla, ja omatkin käyttämättömäksi jääneet vaatekappaleet pääsevät jonkun toisen päälle.

Vaatteidenvaihtotapahtumia tuntemattomien kesken järjestetään nykyään paljon eri tahojen toimesta. Ainakin Anarkistimartat sekä Luonto-Liitto järjestävät vaihtotapahtumia enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Vaatteidenvaihtoillan järjestäminen itse kavereiden kesken on helppoa. Olen organisoinut ystäväpiirini kesken vaihteluiltamia lukuisia kertoja eri asuinpaikoissa ja sen myötä uskaltanen antaa järjestämiseen muutamia vinkkejä:

1. Järjestä tapahtuma muutaman viikon päähän. Jos tapahtuma on myöhemmin, joudut muistuttelemaan ihmisiä ahkerasti ajankohdasta. Liian lyhyellä varoaikataululla osallistujat eivät ehdi käydä läpi vaatekaappejaan. Jos luot facebook-eventin, muistuttele välillä tapahtumasta, ettei se pääse unohtumaan aikatauluista.

kengät

2. Mieti valmiiksi, minne ylijääneet vaatteet viedään. Reiluin tapa on lahjoittaa vaatteet hyväntekeväisyyteen. Hyviä kohteita ovat asunnottomat, vastaanottokeskukset, erilaiset vähävaraisia auttavat järjestöt kuten Hope ry, SPR:n kontit tai Emmaus. Vaatteet kannattaa viedä joko yhdessä heti tapaamisen jälkeen tai varautua kuljettamaan ne autolla myöhemmin.

3. Pienenkin porukan vaihtoillasta voi jäädä yllättävän paljon vaatetta yli, varsinkin jos monen mielessä siintää avarampi vaatekaappi. Kannattaa siis rohkaista ihan kaikkia tulemaan myös penkomaan – ehdoton siinä, että kaikki toisivat jotain, ei kannata olla. Se jolla ei ole mitään tuotavaa saattaa myös tarvita uusia vaatteita kaikkein kipeimmin.

piirakka

4. Ruokaa! Mukavimmissa tapaamisissa vaihtelu on myös yhdessäoloa. Tuokaa brunssitarvikkeet nyyttäriperiaatteella tai laittakaa yhdessä illallista. Vaatteita on kiva sovitella, pohdiskella ja suositella kavereille. Joskus hyvätunnelmaiset vaihtelut kääntyvät jatkoiksi, joilla pukeudutaan mitä hassuimpiin asuyhdistelmiin.

kahvi

5. Miesten, naisten vai unisex? Henkilökohtaisesti siteeraan mielelläni Eddie Izzardia: “They’re not women’s clothes. They’re my clothes. I bought them.” On kuitenkin totta, että jaottelut perustuvat usein käytäntöön. Ennen tapahtumaa on hyvä mainostella minkälaisia eri kokoja tai malleja on tuomassa. Näin myös he, jotka voisivat päällisin puolin arvella, ettei heille löydy mitään, tulevat rohkeammin paikalle.

pipot

6. Varaa aikaa. Jos järjestät kutsut kotonasi eivätkä kaikki ystäväsi asu aivan naapurissa tai heillä on kiireiset aikataulut, kannattaa ilmoittaa tapahtuman kestoksi esimerkiksi kello 17-21 (vaatteidenvaihdot voivat olla mukavaa tekemistä arkenakin) tai lauantai-iltapäivä niin, että vieraat saapuvat kuten heidän aikatauluihinsa sopii. Kävijöitä on useampia ja vaatteet vaihtuvat varmemmin.

7. Voit rohkaista osallistujia kyselemään etukäteen, tarvitseeko kukaan vaikkapa lastenvaatteita tai lenkkareita, mitä nyt sattuu olemaan ylimääräisenä. Jos ihmiset liikkuvat julkisilla ja vaatetta olisi kotona paljonkin, voi olla helpompaa tuoda vaatteita joille on varmasti ottajia. Sama toimii toiseen suuntaan: voi myös kysellä, olisiko jollakulla juuri sellaisia vaatteita, joita itse nyt tarvitsisi.

8. Unohda raha, ota vastaan kohteliaisuudet ja ole avoin ehdotuksille. Irrottaudu siitä, miten paljon olet maksanut vaatteista, jos viet ne vaihdeltavaksi. Vaatteidenvaihtelu on tilaisuus tutkia omaa tyyliään, kokeilla jotain mistä ei itse maksaisi, jakaa tyylivinkkejä ja ajatuksia. Parhaimmillaan voi kohdata omia pukeutumiseen liittyviä estojaan ja löytää uusia puolia vartalostaan, kun ystävät suosittelevat asuja, joita ei kaupassa kehtaisi kokeilla.